Kirjoittaminen

tekijä: Tanja Tuulikki Välisalo Viimeisin muutos maanantai 08. syyskuuta 2014, 22.19

1. Kirjoittamisen suunnittelu

Yliopistossa tekstiä tulee tuottaa monissa eri muodoissa. Alempana käsitellään yleisimpiä kirjoittamisen muotoja yliopistossa. Kuitenkin kaikille on yhteistä tekstin suunnittelu. Mitä haluaa sanoa ja miten se tulisi ilmaista? Yliopistossa pyritään opettelemaan tieteellisen tekstin tuottamista, tosin esimerkiksi verkkokeskustelu ja oppimispäiväkirjat ovat vapaampimuotoisia. Selkeä ja hyvä kieli ovat kuitenkin aina tärkeitä viestin välittymisen kannalta.

Esseet sekä oppimispäiväkirjat on syytä aloittaa ajoissa, sillä niillä on yleensä tietty palautuspäivä, kun taas tenttivastauksissa on osattava tuottaa mahdollisimman hyvä teksti lyhyessä ajassa. Kirjoittaminen onkin syytä aikatauluttaa, niin tenttivastauksen kuin esseenkin laatimisessa.

Kirjoittaminen on myös osa oppimista, sillä siinä opittua jalostetaan hyväksi tekstiksi. Hyväksi kirjoittajaksi harjaantuu vain harjoittelemalla.

2. Tenttivastaus

Tenttivastauksissa tehtävänä on osoittaa tietonsa kysytystä asiasta. Tenttivastausten pituus vaihtelee muutamista riveistä useisiin sivuihin. Mikäli kysymyksellä ei haeta erityisen lyhyttä tai pitkää vastausta, toivottu pituus on noin kahdesta kolmeen sivua. Pituus ei kuitenkaan ole pääasia, vaan se että ymmärrät, mitä kysytään ja pystyt vastaamaan siihen mahdollisimman hyvin. Hyvästä vastauksesta näkyy, että hahmotat asiakokonaisuudet ja niihin vaikuttavat asiat sekä sen, miten ne vuorostaan ovat vaikuttaneet muihin asioihin. Kannattaa käsitellä asiaa melko yleisluontoisesti ja sijoittaa tarkemmat tietonsa tekstiin luontevasti, esimerkiksi sivulauseina.

Muista myös aikataulussa pysyminen. Ei kannata jäädä murehtimaan, mikäli jokin kysymyksistä on vaikea, vaan tehdä muut ensin ja vasta lopuksi palata vaikeimmalta tuntuvaan. Tentissä kannattaa myös kirjoittaa sen pituisia vastauksia, että varmasti ehtii vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Oleellisen hahmottaminen ja sisällyttäminen vastaukseen on tärkeintä.

3. Essee

Esseetä käsitellään tässä kirjoitusmuotoisena tehtävänä, jonka aikataulu ja aihe on annettu etukäteen. Esseen tekemiseen on useimmiten aikaa päivästä kuukauteen. Tekstin tulee olla huoliteltua ja hyvin jäsenneltyä. Esseen laatimiseen voi käyttää apuna kirjallisuutta tai muita lähteitä, joten yksityiskohtien on syytä olla kunnossa.

Esseen kirjoittamiseen on myös hyvä varata ylimääräistä aikaa, jotta lähes valmiiseen tekstiin ehtii vielä ottamaan etäisyyttä ja tekemään parannuksia tai lisäämään uusia näkökulmia.

Esseetä tehdessä pitää myös muistaa yleiset tieteellisen kirjoittamisen säännöt, kuten plagioinnin välttäminen. Tehtävänannossa ei aina välttämättä vaadita tarkkoja lähdeviittauksia, mutta toisen ajatuksia esittäessä on aina hyvä mainita keneltä niitä on lainannut. Esseen lopusta tulee myös löytyä luettelo käytetystä kirjallisuudesta. Hyvän tieteellisen käytännön ohjeet plagiointiin liittyen löytyvät esimerkiksi täältä: http://www.tenk.fi/hyva_tieteellinen_kaytanto/kaytanto.html

4. Verkkokeskustelu

Verkkokeskustelussa ideana on kommunikointi muiden kanssa. Keskusteluissa esitetään mielipiteitä sekä pohditaan asioiden eri puolia. Ei siis kannata kirjoittaa sivun mittaista puhki pohdiskeltua vastausta yksinkertaiseen kysymykseen, sillä se voi tappaa keskustelun. Verkkokeskustelussa tulisi siis ottaa huomioon vastavuoroisuus ja kertoa omia ajatuksiaan, joihin muut voivat sitten tarttua ja synnyttää keskustelua.

Verkkokeskustelu voi toimia myös ryhmätyön muotona yhteisen tehtävän tekemisessä. Vaikka verkkokeskustelu onkin vapaamuotoisempaa, kuin vaikkapa esseen kirjoittaminen, niin huolellinen kielenkäyttö takaa, että keskustelu ja argumentointi pysyvät uskottavina.

"Kirjoittaminen kulkee käsi kädessä lukemisen kanssa yliopistomaailmassa."
- Opiskelija

5. Oppimis- ja luentopäiväkirja

Oppimis- ja luentopäiväkirjat, eivät eroa toisistaan kovin radikaalisti ja nimityksiä voidaan myös käyttää toisiensa synonyymeinä. Luentopäiväkirja perustuu yleensä luentoihin, kun taas oppimispäiväkirjan pohjana voi toimia muitakin materiaaleja. Oppimispäiväkirja sisältää nimensä mukaisesti oman oppimisen reflektointia, mutta usein myös luentopäiväkirjassa edellytetään opitun pohtimsita. Nimestä riippumatta on hyvä aina noudattaa ensisijaisesti opettajan antamia ohjeita ja kuvausta oppimis- tai luentopäiväkirjasta.

Seuraavassa käytetään nimitystä oppimispäiväkirja, mutta vinkit voivat hyvin toimia myös 

Oppimispäiväkirja on useimmiten yhdistelmä keskeisten sisältöjen referointia ja omien ajatusten purkamista. Oppimispäiväkirjassa pohditaan, mitä on oppinut ja mitä uusia kysymyksiä opittu on herättänyt. Oppimispäiväkirjaa on paras kirjoittaa sitä mukaa kun käy luennoilla, sillä silloin asiat ovat vielä tuoreessa muistissa ja niistä syntyneitä ajatuksia on helpompi jalostaa. Oppimispäiväkirjaa ei kannata jättää roikkumaan sillä pelkkien luentomuistiinpanojen jäljiltä voi olla hankala palauttaa mieleensä luennolla käsiteltyjä aiheita. Oppimispäiväkirjasta voi kirjoittaa vaikka hahmotelman joka luennon päätteeksi ja myöhemmin jalostaa teksti sujuvammaksi.