Punk/rap pedagogia

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Jan 28, 2014 02:31 PM
Geoffery Sirc -referaatti Simo Nieminen

 

Geoffrey Sirc on Minnesotan yliopiston professori, jonka tutkimus- ja opetusaiheisiin on kuulunut: koulun esseekirjoittamisen, composition-writing teoriaa ja pedagogiikkaa, visuaalisia taiteita, kokeilevaa runoutta, punkkia ja hip hoppia.

Sirc on saanut arvostusta ennakkoluulottomasta tavastaan hyödyntää college-tason kirjoittamisen opetuksessaan punkia sekä gangstarappia. Samanaikaisesti hän on soveltanut myös kokeilevan runouden, löydettyjen tekstien, sekä abstraktin kuvataiteen keinoja opetukseensa. Sircin saamasta arvostuksesta kertoo se, että College Composition and Communication studies tilasi häneltä kriittisen katsauksen amerikkalaisen koulukirjoittamisen kätkettyihin arvoihin.

Sirc on kehitellyt ”punkpedagogiaa” yhteydessä mm. Jackson Pollockin action paintingiin, readymade-taiteeseen ja Duchampin sanataiteeseen yleisemmin. Näin siis kokeileva taide ja populaari katukulttuuri yhdistyvät Sircin kehittelemässä kirjoittamisen pedagogiassa. Nykyinen gangstarap on Sircille ilmiö, johon hän soveltaa omia punk-kulttuurista omaksumiaan metodeja.

Koulukirjoittaminen on sivuuttanut niinkin keskeisen nuorisokulttuurin kuin punk oli 70-luvulla. Kun punk otetaan vakavasti sen kulttuurisen merkityksen kannalta, kirjoittaminen tulee ymmärtää tekona ja eleenä jolla sellaisenaan ilmaistaan jotain.

Punk –kulttuuriin liittyvä viha koulua sekä kirjoittamista kohtaan on ennen kaikkea toimintaa ohjeita vastaan.  ”Kaiken voi kieltää” asenne on sellainen, joka voi koulussa toimia yllättävän hedelmällisesti. Se on pyrkimys, joka voi kääntyä torjuvan ja kieltävän vihan sijaan joksikin luovaksi. Useissa tapauksissa viha koulua kohtaan on merkinnyt siirtymää esimerkiksi musiikkiin. Viha koulukirjoittamista kohtaan on merkinnyt siirtymää toisin kirjoittamiseen.

Punk asetti vastakkain ohjeiden mukaisen kirjoittamisen ja oman, haltuun otetun kirjoittamisen – righting ja wrighting ovat toistensa vastakohtia. Punkissa ”itse tekemisen” periaate on tärkeämpää kuin taitavasti ja hyvin tekeminen.

Geoffrey Sirc “Mind the Sex Pistols, where’s 2Pac?” (1998)

Tässä artikkelissa Geoffrey Sirc kehittelee ”punkpedagogiaa”. Artikkeli on yliopiston kirjastojen JSTOR tietokannassa.  Sirc nostaa esiin punkin uudistavat mahdollisuudet college-kirjoittamisen kannalta. Opettajana Sirc haluaa provosoida ja aktivoida opiskelijoita herättämällä heissä vahvoja tunteita. Gangsta räpin ja punkin avulla Sirc käy opetuksessa tasapaksuutta ja tylsyyttä vastaan.

I base my first-year course around gangsta rap-my students' preference, my pleasure. In fact, the gangsta negation is even arguably stronger, maybe because race and class become leading factors. (Sirc,1998, 104.)

 Opiskelijoiden omakohtainen kirjoitustyyli ja kielen virtaavuus tulisi saada näkyviin tiukan formaalisen imitoivan kirjoittamisen alta. Opetuksen ja opiskelijoiden tulee aiheuttaa keskustelua. Mielistelyn ja yksimielisyyden on aika väistyä. Näkemykset laajenevat keskustelun myötä.

Gangsta works in the writing class as it does in the broader culture, to organize an inherent cultural disaffection. But it doesn't try (as hip-hop does) to turn such anomie in any positive direction, as I would argue punk didn't either. Did punk try to remake the world or unmake it? What does "no future" mean, exactly? I hate to see negation rehabilitated. (Sirc,1998,105.)

 Epävirallisuus kielessä kiehtoo Sirciä. Esimerkiksi sähköpostit välittävät toisinaan asiasisällöllisiä onnistumisia. Vähäiset odotukset edesauttavat ilmaisullista yllättävyyttä. Kielen vapautuminen ja jäykän kirjoittamisen muutos välittyvät Sircin ajatuksista.

 

Geoffrey Sirc: ”Never mind the Tagmemics, where’s the Sex Pistols?”

Tässä artikkelissa Sirc tarkastelee punk-kulttuurin vaikutusta opetukseen sekä roolia yhteiskunnassa. Punkkarit vihasivat koulukirjoittamista, mutta kirjoittivat laulunsanoja, pienlehtiä, julisteita – ja loivat oman tyylin. Tagmemics viittaa kielitieteen teoriaan,  semanttiikkaan ja kielioppiin. Käsitellessään koulumaailman ja punkin törmäystä Sirc suhtautuu perinteiseen koulukirjoittamiseen kriittisen virkistävästä näkökulmasta. 

I'd like now to replay sounds from that silenced era; reread the almost-erased palimpsest of Punk, on which our field's official history has been overwritten; poke around in a cultural parallelism-popular music and composition theory (which once, in 1968, rhymed in an interesting way)-to see what points can be made about the urges and counter-urges against which we work. (Sirc, 1997,10.)

Vallankumouksellisuuden ja muutoshakuisuuden tavoittelu näkyy Sircin teksteistä. Kulttuuri vaatii hänen mukaansa muutosta. Hän lainaa Malcolm X:ää: ”koko elämän on peräkkäisiä muutoksia”.  Koulukäytäntöjä pöyhivällä otteella Sirc tarttuu aiemmin akateemisissa piireissä vaiettuun aihealueeseen, ja rinnastaa punk-kulttuuria ja kirjoittamisen opettamista koulussa. Hän korostaa Sex Pistolssien roolia aikalaislaulujen tekijänä seitsemänkymmentä luvulla.

Vilpittömyys ja sääntöjen noudattaminen nähtiin koulumaailmassa 60-luvulla tärkeänä. Samalla tämän maltillisen ja mallikkaan kirjoittamisen vastakohdaksi koettiin raaka ja villi. Koulut aloittivat ottamaan nykymusiikkia opetusmateriaaliksi 60-luvulla. Ääntä pidettiin kiehtovana elementtinä, mutta kouluissa tiedostettiin sen vievän aikaa lukemiselta. Koulumaailman ja nuorisokulttuurin eroa kuvattin siten, että ihanteena nähtiin ranskalainen akateemisuus, ja sen vastakohtana Mardi Gras-karnevaalit. Kohteliaisuuden ja kuuliaisuuden vastakohdaksi muodostuivat omat halut ja kiinnostuksen kohteet. TV alkoi vaikuttaa koulua enemmän nuorten kielenkäyttöön.

Punk tyrmättiin lehdistössä törkysuisten renttujen puuhasteluksi. Kapinointi aiheutti pelkoa valtaapitävissä. Luokkaerot ja säännöillä hallitseminen tuotiin punkin avulla näkyviin. Perinteikkäät auktoriteetit, kuten kirkko ja perhe menettivät asemaansa punk-aallon mukana. Musiikkiteollisuuden oli myös vaikea hyväksyä punkkia, koska raakuus tuntui olevan kaikkea tasavireisyyttä vastaan.

Ilmapiirin muutoksen myötä havahduttiin siihen, että koulu valmisteli nuoria tulevaisuuteen, johon punk ei uskonut. Uramahdollisuuksien maalaaminen koululaisille ei ollut yhtä uskottavaa kuin aikaisemmin.

Why train students for the future when there is no future? Why give them career-oriented writing lessons when career opportunities are the ones that never knock? Punk is not a helping discipline; it doesn't want to reform, but rather re-form. We saw our students as pretty vacant and we hated it, pitied them. We wanted them to worry about their (our) writing. But Punk students didn't want our pity (or our writing)-they were beyond pity in their feelings for us-they cared only about the possibility of becoming-writer, the process, the play. (Sirc 1997,14.)

Punk-kirjoittajat eivät piitanneet opettajien säälistä. Heille tärkeää oli mahdollisuus tulla kirjoittajaksi, itse prosessi ja leikki. Opettajien huolet kääntyivät moitteina opettajille takasin. Vuonna 1977 alettiin hahmottamaan akateemisen kirjoittamisen ongelmia, jotka eivät olleetkaan opiskelijoiden kehno omatoimisuus ja epäonnistunut neuvojen kuuntelu. Suoraan Sirciä lainaten: ”Punkki toimi mustana peilinä heijastaen mustaa akateemiselle kirjoittamiselle”. Kouluissa ongelmana oli pidetty nuoria eikä esimerkiksi kirjoittamisen opetusmetodeita. Opetusilmapiirissä oli havaittavissa muutosvastaisuutta, koulusta oli tullut itseriittoinen paikka, joka ei auttanut oppilaita.

Punk-estetiikkaan kuuluu toimimme sen kanssa minkä muut pistävät roskikseen. Ihmisille muodostui punkin kautta lupa sanoa kaikki. Yhteiskuntavastaisuus alkoi tuntua ymmärrettävältä. Margaret Thatcherista ja oikeistolaisuudesta muodostui  Brittipunk-nälväilyn maalitaulu. Provosoinnin avulla ihmiset pidettiin hereillä. Punkin lähtökohdista tehdään edelleen paljon luovaa toimintaa: itseä ilmaistaan paeten yllä olevaa valtaa.

Punk zines wer-en't worried about the surface look, just the general ideas. All you needed was knowledge of what your favorite bands, songs, and clothes were-how exciting a life they allowed you to construct out of them. And when Punk composed with official materials, it was always ironically inflected. Jamie Reid, the Pistols' graphic designer, demonstrated how Punk's was the aesthetic of the cut-up, re-making/re-modeling the materials of the dominant culture, detourning them from their bland, deadening use into something truly useful. (Sirc 1997,15.)

 Punkista välittyi vahva tee-se-itse –henkisyys. Musiikin kuuntelu herätti halun oman musiikin tekemiseen, omien sanoitusten tekemiseen. Virheet olivat osa tekemistä. Sirc näkee Punk-kirjoittamisen puhdistavan kirjoittamista. Punkkarit kirjoittivat vihaamalla kirjoittamista. Punkissa hippeilyn positiivisuus on korvattu ”haista vittu”-meiningillä.

The key genres of Punk are those which only made sense written on the media of collective space-fashion, graffiti, music, crime (these, of course, are the same discursive sites as the negation-soundtrack of today, gangsta rap). (Sirc 1997, 17.)

Sex Pistolsseista tuli lopussa median kyllästämä bändi, joka kadotti sanomansa. Karrikoidusti sanoen punkki tuhosi pian oman ilmaisuvoimansa. Punkista tuli hyväksyttyä, ja niin punkin päätehtävä oli suoritettu. Sex Pistolssit tukahduttivat ensin rock-ilmaisun ja yrittivät jälkeenpäin löytää identiteettiään rockista. Punk näyttäytyy vahvasti draamana, joka asettaa dominoivaa kulttuuria vastaan undergroundin.

Artikkeli on julkaistu perinteikkäässä College Composition and communication-lehdessä, jonka artikkeleita Sirc myös käyttää paljon omien tekstiensä lähteinä.

Sirc,Geoffrey (1997): “Mind the Sex Pistols, where’s 2Pac?” (College Composition and Communication, Vol. 48, No. 1 (Feb., 1997), pp. 9-29 )

Sirc, Geoffrey “Mind the Sex Pistols, where’s 2Pac?” (College Composition and Communication, Vol. 48, No. 1 (Feb., 1997), pp. 9-29.)