Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Lukiokirjoittajan identiteetti

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos tiistai 22. lokakuuta 2013, 21.27
Satu Laine-Patana: Minä kirjoittajana Identiteetit, subjektit ja persoonat lukion 1. vuoden opiskelijoiden omaa kirjoittamista pohdiskelevissa teksteissä http://www.doria.fi/handle/10024/1003

Minä kirjoittajana
Identiteetit, subjektit ja persoonat
lukion 1. vuoden opiskelijoiden omaa kirjoittamista pohdiskelevissa teksteissä (pro gradu Helsingin yliopisto, Suomen kielen laitos 2005)
(ote tutkimuksen yhteenvedosta: Lopuksi)

Tutkimuksessani olen osoittanut, että identiteetissä keskeisenä seikkana pidettyä sosiaalisuutta voi tarkastella lingvistisesti. Olen tuonut esiin monin tavoin sen, että kirjoittajaidentiteetti rakentuu vuorovaikutuksessa ympäröivän tekstiyhteisön kanssa, ja että tavat suhtautua ympäröivään yhteisöön voidaan osoittaa kielellisistä valinnoista. Olen toisaalta esitellyt kaksi erilaista aspektia yhteisön vaikutukseen: siihen kuulumisen ja siitä erottumisen. Nämä seikat saattavat aiheuttaa ongelmia nuorelle kirjoittajalle: ristiriitaan keskenään asettuvat vaatimus, että olisilöydettävä oma ääni ja se, että olisi kirjoitettava ympäröivän yhteisön normien mukaista ja ymmärrettävää tekstiä. Ongelma ei kosketa ainoastaan nuoria lukiolaisia. Samoja kysymyksiä olen pohdiskellut omissa kirjoitusprosesseissani. Kirjoittajaidentiteetit jäsentyvät ero- ja samuuskysymysten varaan. Ne ovat merkittävällä tavalla sosiaalisia ja rakentuvat yhteydessä ympäröivään yhteisöön.

Osin kirjoittajaidentiteetit asemoivat itseään suhteessa sosiokulttuurisessa kontekstissa oleviin malleihin: hyvän kirjoittajan mallipositioon ja romanttisen kirjoittajan mallipositioon. Osa kirjoittajista hyväksyy nämä positiot omikseen, kun taas osa asettuu niitä vastaan. Laajempi ja syvällisempi tutkimus saattaisi pystyä erottamaan myös muita mahdollisia kirjoittajan positioita.

Yksilöllisyyden ilmaisemiseen kirjoittajat käyttävät pääasiassa yksikön 1. persoonan muotoja ja sanaa itse. Näiden avulla kirjoittajat erottuvat muista ja tulevat yksilöiksi. He asettuvat positioon, josta suhteet muihin muodostuvat. Minuus saatetaan kuitenkin nähdä myös kuulumisena johonkin ryhmään, jolloin käytetään monikon 1. persoonaa. Nollapersoonakonstruktiota ja yleistävää yksikön 2. persoonaa käyttävä kirjoittaja taas kurkottaa lukijan puoleen. Hän tarjoaa lukijalle oman näkökulmansa. ja suhteesta tulee määrittelemätön: ero minän ja sinän välillä häviää, vaikka puhuja pysyy subjektiivisena. (101)

... Omalle ammatilliselle identiteetilleni on ollut tärkeää, että olen saanut aineistoni lukiolaiset oppaikseni. Tutkimustyö ja opiskelijoiden kirjoitelmat ovat auttaneet minua oivaltamaan opetustyöstä jotakin ensiarvoisen tärkeää: nimittäin mitä kirjoittamisen opettaminen oikeastaan on. Eräs arvostamani opettaja Helsingin yliopistossa kuvaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työtä portinvartijana olemiseksi. Tutkimusprosessini edetessä olen yhä selvemmin käsittänyt, mitä tuo portinvartijan työ merkitsee. Jotenkin opettajan pitäisi raottaa portteja erilaisiin tekstimaailmoihin ja ohjastaa opiskelijoita ottamaan myös erilaisia kirjoittajapositioita. Yksin ja ihan vähin eväin ei tekstimaailmassa pärjää. (102)