Erilaisuus kirjoittajien pajassa

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Nov 14, 2013 12:56 PM
Katharine Haake: "Re-envisioning the Workshop: Hybrid Classrooms, Hybrid texts"

Katharine Haake: Re-envisioning the Workshop: Hybrid Classrooms, Hybrid texts teoksessa Dianne Donnelly ed by. Does the Writing Workshop Still Work? 2010, MULTILINGUAL MATTERS Bristol, Buffalo, Toronto.
Referaatti Risto Niemi-Pynttäri

Haake katsoo työpajoissa olevan taipumuksen toistaa jatkuvasti samaa konventionaaliseksi muodostunutta kirjoittamisen pajamallia: työpajat ovat julkaisukeskeisiä, ohjaajavetoisia, ideaali-tekstihakuisia, 182. Artikkelinsa lopussa hän kutsuu tätä perinteisen työpajamallin ”hegemoniaksi”.

Hake viittaa hybriditeksteillä monimediaaliseen kirjoittamiseen. Siinä kirjoittaminen, kieleen pohjautuvana taiteena, sanataiteena, toimisi vitaalisesti nykyaikana, tarinallisuuden ja visuaalisuuden kyllästämässä ympäristössä. Ja jolloin luova kirjoittaminen ymmärretään vain yksilöllisen itseilmaisun kierrättämisenä.182

Termi ”luova kirjoittaminen” ei ole Haaken mukaan hyvä, koska lähes kaikki kirjoittaminen on luovaa. Pelkästään mahdollisuus kirjoittaa sisältää luovuuden jo heti alussa ..ja sen myötä osana kirjallisuuden opiskelun uudelleen hahmottamista kirjoittamisen huomiointi on erityisen tärkeä.183

Haake viittaa arvostavasti Mary Louis Pratt esseeseen ”Arts in the Contact Zone”(1991) (jota ei löydy suomalaisista tietokannoista). Haake hakee uutta ideaa, millainen voisi työpaja olla uuden kirjoittamisen uudella vuosituhannella. Aikana, jolloin heterogeenisyys on keskeistä sekä työpajoissa ettäluokkahuoneissa. Heterogeenisyyttä ei voi kätkeä ongelmattomasti vain opettajan hoidettavaksi, ei yksittäisiin toimintaohjeisiin ja perinnäisiin toimintatapoihin. Ennen kaikkea ryhmien heterogeenisuutta ei voi pakottaa yhteen kieleen, ryhmäytymisen avulla luotuun puhe ja kirjoittustapaan. Pratt kutsuu heterogeenistä luokkahuonetta termillä ”Contact Zone”.  Hän painottaa, että erilaisten kohtaaminen luokassa merkitsee sitä, että erilaiset äänet, ristiriitaiset ja moninaiset kirjoittajien ja lukijoiden pyrkimykset kohtaavat. Haake,183

Haaken kuvaamana ‘contact zone’, kontaktialue ei pakota yhteiseen diskurssiin vaan tuo yhteen erilaisia puhetapoja, erilaisia maailmoja ja niiden vastakohtaisuuksia, niin että se mitä aiemmin kutsuimme monikulttuurisuudeksi onkin huomattavasti ristiriitaisempaa. Luokkatilanteissa on läsnä opiskelioita eri kulttuurisista taustoista, he ovat oppineet positiivisella ja negatiivisella tavalla kohtaamaan näitä eroja, eivätkä luokat ole koskaan olleet yhtenäisiä ja harmonisia tältä kannalta.

Haake kirjoittaa: ”... such classrooms are not so likely as we once thought to be straightforward and harmonious but are, instead, deeply uneasy, fraught with potential misunderstanding and conflict. (184)

Tätä heterogeenisyyttä voi pitää osaltaan myös julkisen keskustelun heterogeenisuuteen opettavana. Haake kritisoidessaan ryhmäyttämistä ja yhteishengen ylikorostamista siitä, että sen avulla opiskelijat on saatu unohtamaan keskinäiset erot.  Hänen mukaan on huomiotava kunkin erilaiset taustat. Kohtaamisia, joita aiemmin on hahmotettu harmonisiksi ja ryhmän yhtenäisyydeksi, on vallinnut tietty sokeus. Pinnan konsensuksesta huolimatta yhteishengen alla vaikuttaa monenlaista erimielisyyttä, konfliktia. Kuten Haak sanoo, koulutus itse on tehnyt opiskelijoita kuuroiksi toiseudelle, ja kirjoittajaryhmässä niille ilmaisuille, jotka eivät ole ryhmässä vallitsevan hengen mukaisia. 184

Haaken mukaan homogeenisyyttä edistävissä työpajoissa opiskelijat ovat oppineet olemaan huomaamatta ja huomioimatta taustojen ja kulttuurien eroja, kirjoittamaan piittaamatta omasta taustastaan. Autoetnografinen kirjoittaminen puolestaan on sen kaltaista että kulttuuritaustaa tuodaan esiin. Hänen mukaansa oman äänen löytäminen liittyy usein oman kulttuurisen taustan ilmaisemiseen. 185

 

Hybridi työpaja on contact zone, jossa luokka on jaettu kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvien odotusten suhteen, ja lukeminen tapahtuu kirjoittamisen näkökulmasta. 187

Kirjoittamista varten lukeminen kiinnittää huomion haluun, tekstin takana vaikuttavaan pyrkimykseen,  jonka teksti toteuttaa yhdellä tavalla. Kirjoittaessaan opiskelijat hakevat sitä ja sen nyansseja ja logiikkaa, ei niinkään imitoiden kuin uutta luoden.

Haake kertoo työpajastaan, jossa opiskelijat lukivat Sebadlin Saturnuksen renkaita omaa kirjoittamistaa varten. Sebaldin matkakertomuksen takana oleva pyrkimys, eli matkan teko horisontaalisena tasona kohtaa vertikaalisen tilan: rappeutuneen, tuhoutuneen kulttuurimaiseman (Haake 178)

Haake kutsuu työpajojen on turva-alueiksi sellaisia, jossa kirjoittajat voivat kokeilla sitä, mitä eivät osaa vielä. 191 Tämä on hänen näkemyksensä huipentuma: työpajassa voidaan tavoittaa juuri se tarina, jonka kaikkein eniten toivoisitte kiroittavanne on nimenomaan se mistä te ette tiedä kuinka kirjoittaa se.

Artikkelin loppuosassa Haake keskittyy kirjoittajakoulutukseen eikä niinkään työpajoihin.