Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Hiphop – sanailua jokaiselle

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Apr 28, 2021 11:03 AM

 

Artikkelissaan “Hip-Hop: The Pen of the People” (2014; ed. Kathleen Adams) hiphop-artisti David Shanks puhuu hiphopin hienoudesta itseilmaisun välineenä sekä riimien kirjoittamisen terapeuttisuudesta. Lapsena yksin viihtynyt Shanks kuvaa hiphopin kirjoittamisen muokanneen häntä ihmisenä ja taiteilijana. Hän oppi suosikkiartisteiltaan elämästä, politiikasta, historiasta ja naisista.

Ensimmäiset Shanksin kirjoittamat riimit olivat alkeellisia, mutta itsevarmuus ja sanavarasto kasvoivat yläkouluun siirryttäessä. Shanksin kirjoitusprosessi on säilynyt samanlaisena kolmetoistavuotiaasta asti. Hän kirjoittaa sen mukaan, minkä tunnetilan musiikki – oli kyseessä tuottajan antama biitti tai sattumalta kuultu, liikahduttava laulukappale – kulloinkin saa hänessä aikaan.


Hiphop itseilmaisun alustana


Shanksin mukaan hiphop voi olla pakokeino, mutta toisaalta sen avulla voidaan myös tutkiskella ongelmien juuria sekä pohtia ja tarjota ratkaisuja. Hiphop antaa äänen niille, jotka tavallisesti eivät pääse käyttämään sitä. Riimien kirjoittaminen on alusta asti ollut aliarvostettujen lahjakkuuksien tapa tuoda ratkaisukeskeinen muutos elämäänsä.

Kirjoitustyö voi olla katarttista, reflektoivaa, prosessisuuntaunutta tai eheyttävää. Syvällinen reflektio riimeissä tarjoaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä – sekä niiden kirjoittajalle että kuuntelijalle.


Prosessista


Jotkut kirjoittajat lähestyvät työtä jäsennellysti, valitsevat aiheen etukäteen ja käyttävät sanoja paljastaakseen jotakin uutta poimimastaan teemasta tai aihepiiristä. Toisilla tekeminen on emotionaalisempaa: he yksinkertaisesti vapauttavat sisältään sen, mitä tiettynä hetkenä tulee ulos. Parhaimmillaan tunteet ja ajatukset voidaan ilmaista rehellisinä ja autenttisina.

Itseilmaisun keinoin voi löytää kadonneen tai puuttuvan itsetunnon, itsevarmuuden, itsemääräämisoikeuden sekä rakkauden itseä kohtaan. Taiteellisia lahjojaan voi käyttää paljastamaan vihan, tyytymättömyyden, häpeän ja arvottomuuden tunteiden juurisyyt ja työstää niitä edelleen.



Kirjoittaminen kasvun mittarina


Shanksin mukaan veteraaniartistien kuten Jay-Z:n ja Nasin elämäntyö osoittaa, kuinka hiphop voi vanheta arvokkaasti. Etenkin nuorten artistien on suotuisaa huomata, että hiphop voi kasvattaa vastuuntuntoisia aikuisia, jotka pitävät huolta perheestään ja silti osallistuvat kulttuuriin vielä 40-vuotiaina.

Kyseisen ikärakenteen ansiosta musiikkia voidaan nyt käyttää oppimistyökaluna ennennäkemättömällä tavalla, koska ensimmäistä kertaa isä ja poika, opettaja ja oppilas tai terapeutti ja nuori potilas voivat kumpikin olla hiphop-kulttuurin osanottajia ja pystyvät siten samaistumaan toisiinsa tavoilla, jotka eivät ole olleet mahdollisia aikaisemmille sukupolville.

TEOKSESSA:
Expressive Writing Classroom and Community EDITED B Y KATHLEEN ADAMS (2014)