Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Ongelmanratkaisut

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos torstai 14. marraskuuta 2013, 18.49
“The Horse Dealer’s Daughter”: Problems and Solutions in the Classroom (John J. Stinson) referaatti

John J Stinson “The Horse Dealer’s Daughter”: Problems and Solutions in the Classroom (Kaisa Kiuttu)

Artikkelissaan “The Horse Dealer’s Daughter”: Problems and Solutions in the Classroom John J. Stinson kertoo omasta kokemuksestaan kirjallisuuden opettajana yliopistossa. Artikkeli keskittyy D. H. Lawrencen kertomuksen “The Horse Dealer’s Daughter” opettamiseen yliopiston modernin brittiläisen kirjallisuuden kurssilla. Artikkelissaan Stinson olettaa, että lukijat tuntevat kertomuksen.

 

Kertomusta ”The Horse Dealer’s Daughter” voidaan tulkita monella tavalla. Opettajan, joka opettaa kertomuksen tulkintaa, pitää kuitenkin löytää tyydyttäviä vastauksia moniin kysymyksiin, joihin ei juuri ole kiinnitetty huomiota aiemmassa teoreettisessa kirjallisuudessa.

Stinson on huomannut eron omien opiskelijoidensa ja akateemikoiden välillä, kun he yrittävät kuvata kertomusta muutamalla sanalla. Opiskelijat antavat otsikoita ”kertomus itsemurhayrityksestä” ja ”kertomus yksinäisyydestä”, kun taas akateemikot otsikoivat kertomuksen ”rakkauskertomukseksi” ja ”rakkauden voitoksi kuolemasta”. Jälkimmäisten otsikoiden sopivuus vakuuttaa ne, jotka tuntevat Lawrencen tuotannon. Stinson pohtii, miten opettaja voisi saada oppilaat oikeille jäljille Lawrence-tulkinnoissaan – kenties lyhyellä tiivistelmällä Lawrencen tuotannosta.

Oppilaat lähestyvät kertomuksen henkilöitä kapean realistisesti ja TV-psykologin tavoin. Opettaja yrittää saada oppilaat näkemään ratkaisevan tapahtuman kasteena, joka tuottaa päähenkilöiden uudestisyntymisen, joka mahdollisesti johtaa heidän onnelliseen yhteiseloon. Suurin osa oppilaista on epäuskoisia: tulkinta on heidän mielestään naiivi.

Oppilaiden lisäksi monet akateemikot ovat sitä mieltä, että päähenkilöiden on turha odottaa onnellista tulevaisuutta yhdessä. He eivät näe Lawrencen yrityksen rohkeutta. Lawrence nimittäin haastaa banaalin tietoisella banaalin tavoittelullaan sen omalla alueella. Tämän takia akateemikot yleensä olettavat, että Lawrence on itse banaali.

Opiskelijoita ärsyttää etenkin kohtaus, jossa Mabel herää tiedottomuudesta itsemurhayrityksen jälkeen. Kohtauksessa käytetään rytmistä proosaa ja toistoa. Opiskelijat kuvaavat kohtauksen tyyliä teennäiseksi ja mauttomaksi, ja joku on ehkä sitä mieltä, että kohtauksen proosa on uskomattoman huonoa. Muut opiskelijat ovat ymmällään, vaikka ovat ehkä taipuvaisia olemaan samaa mieltä arvostelun esittäjän kanssa.

Lawrence on kuitenkin yksi 1900-luvun johtavista kirjailijoista ja kertomus kuuluu arvostettuun antologiaan. Yleensä joku parhaista oppilaista esittää, että koko kertomus on ironinen ja Lawrence parodioi naistenlehtien sentimentaalista fiktiota. Jotkut oppilaat ovat ehkä kuulleet, että Lawrence vihaa naisia, mikä melkein todistaa parodiateorian.

Kirjoittajan mukaan Lawrencen käsittelyyn tarvitaan ainakin kaksi oppituntia. Ensimmäisenä päivänä luennoidaan ja jaetaan oppilaat ryhmiin keskustelemaan keskeisistä kysymyksistä. Keskustelut puretaan yhdessä. Luennolla käydään nopeasti läpi 1. maailmansodan jälkeisiä tuntemuksia Euroopassa ja Amerikassa, kertomuksen hevosten symboliikkaa pyhänä ja kauniina luontona, joka voi voittaa modernin elämän. Ensimmäisellä luennolla käsitellään myös muun muassa kahden päähenkilön käyttöä, narratiivista metodia, päähenkilöiden vieraantumista, kuolleista heräämistä sekä kertomuksen motiiveja.

Toisena päivänä käydään myrskyisiä keskusteluja kertomuksen herättämistä mielipiteistä. Opettaja yrittää saada oppilaat ymmärtämään Lawrencen vision ja uniikin tyylin kertoa siitä. Opettaja yrittää silti koko ajan säilyttää oppilaslähtöisyyden opetuksessaan. Opettaja käyttää pientä asiantuntijaopiskelijaryhmää, jotka ovat tutustuneet aiheeseen etukäteen, niin että asiantuntijaryhmä johtaa keskustelua opettajan sijaan. Tämä kolmen neljän hengen ryhmä saa suorituksesta ylimääräisiä pisteitä, ja he johtavat keskustelua luokan edessä. Opettaja on tavannut opiskelijat etukäteen ja antanut heille listan omia kysymyksiä, joihin heidän pitää etsiä vastaukset, ja neuvonut heitä tekemään suunnitelman keskustelusta.

Opettaja ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat taululle muutamia kertomuksen teemoja helpottamaan muiden opiskelijoiden ajattelua. Artikkelissa esitetään joukko kysymyksiä, joita opiskelijat voisivat kysellä toisiltaan. Opettaja saattaa esittää välissä vapaaehtoisen tehtävän, josta saisi lisäpisteitä. Keskustelu sujuu yleensä hyvin, mutta se vaatii hyvän asiantuntijaryhmän. Aika asettaa myös yleensä haasteita. Keskustelu johtaa yleensä oppilaiden polaarisiin mielipiteisiin. Kertomus nähdään realistisena tai romanttisena ja kyynisesti tai naiivisti. Opiskelijat perustelevat mielipiteitään erilaisin argumentein. Usein asiantuntijaryhmän vetäjä kommentoi polaarisia mielipiteitä opettajalta oppimillaan kommenteilla. Keskustelussa tuodaan esille, että 1900-luvun kirjallisuudessa käsitellään lähinnä negatiivisia tunteita, kun taas positiiviset tunteet ovat jääneet varjoon. Oppilaat yleensä tajuavat, että jonkinlainen konflikti on kaiken kirjallisuuden keskiössä.

Oppilaita kiinnostaa se, että tapaa, jolla kirjailijat käsittelevät tai kirjallisuus herättää tunteita, ei oikeastaan käsitellä lainkaan kirjallisuuden luennoilla. Tämä johtuu ehkä kirjallisuuden luennoitsijoiden oppimista tavoista tai säännöistä, jotka johtuvat edellisten vuosisatojen yltiösentimentaalisuudesta, johon on haluttu vastata tieteellisyydellä. Ironia on vienyt tunteiden paikan modernissa kirjallisuudessa. Tunneaihe antaakin opiskelijoille yleensä uutta ajateltavaa.

Koska aika loppuu yleensä kesken, opettaja yrittää vetää johtopäätöksiä keskustelun lopussa. Opettaja siteeraa Lawrencea lauseella ”Meillä ei ole kieltä tunteille” ja yrittää sitä kautta saada oppilaat ymmärtämään, minkä haasteen edessä kirjailija on päähenkilöiden tunteita kuvatessaan. Opettaja antaa oppilaille tehtävän miettiä, minkälaisen viestin he itse antaisivat päähenkilöiden asemassa oleville. Opiskelijat alkavat yleensä tässä vaiheessa arvostaa ajatusta siitä, että kuolleista herääminen kantaa jotakin syvää ihmeen ja vallan merkitystä, eivätkä itse välttämättä osaisi muotoilla tunteita paremmin. Jos aikaa vielä riittää, opettaja yleensä esittää, ettei kertomuksen loppu kuitenkaan ole täysin onnellinen. Vihjeitä tulevista vaikeuksista päähenkilöiden elämässä on esillä.

Opiskelijat ja akateemikot otaksuvat yleensä, että kun kirjailija eroaa parhaimmiksi arvostetuista kirjailijoista, joita yhdistävät samankaltaiset kirjalliset piirteet, niin erottuva kirjailija on automaattisesti huono. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Loistava kirjailija voi nimittäin olla juuri vastakohta toisille loistaville kirjailijoille. Opettaja kertookin oppilaille, että avomielisyys antaa syvimmät kokemukset ja sitä kautta rikkaimmat palkkiot. Lawrencea ei kannata torjua suoralta kädeltä.