Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Johanna Berlin: "Hulluus on oikeastaan äärimmäistä selvänäköisyyttä" : tutkimus hulluustekstien mahdollisuuksista

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Jul 01, 2019 12:24 PM

Johanna Berlin: "Hulluus on oikeastaan äärimmäistä selvänäköisyyttä" : tutkimus hulluustekstien mahdollisuuksista (2019)

Hulluutta on vaikea esittää ja kerronnallistaa, sillä se on määritelmällisesti kielen ja järjen ulkopuolella. Hulluutta sellaisenaan ei voi esittää, mutta jotakin hulluuden olemuksesta on mahdollista välittää tekstiin. Lopulta tekstistä välittyvä hulluus riippuu pitkälti lukijasta, hänen valmiuksistaan vastaanottaa uusia aaltopituuksia. Sama pätee tekstin ideologiseen sisältöön, joka on tulkittavissa ainoastaan kontekstiinsa sidottuna, ja jonka tulkitseminen vaatii lukijalta tiettyjä valmiuksia.

Johanna Berlin lähestyy hulluustekstejä pro gradussaan kirjallisuusteorian sekä autoetnografisesti oman kirjoittamisen kautta. Työn teoreettinen kehys on psykoanalyyttisessä ja poststrukturalistisessa kirjoittamisen- ja kirjallisuudentutkimuksessa.

Berlin pohtii hulluustekstien etiikkaa: saako kuka tahansa kirjoittaa traumaattisista tapahtumista, vai onko siihen oikeus vain itse kokeneilla. Berlin tekee oikeutta sekä kokemukselle että fiktiolle.

Kirjoittajan näkökulmasta hän pureutuu siihen, mitä hulluustekstit tekevät ja miten ne vaikuttavat. Keskeiseksi nousevat hulluustekstien omalaatuinen poetiikka sekä niiden hyödyntämät kerronnalliset strategiat, kuten vieraannuttaminen ja moniäänisyys.

Omaa hulluustekstien poetiikkaansa Berlin hahmottaa tutkimuksen lopuksi. Hän tarkastelee proosan lajeja, joissa kohdataan muuntunut tai outo todellisuus, kuten spekulatiivisessa fiktiossa ja sciFissä. Tämän myötä Berlin pääsee pohtimaan omalle kirjoittamiselleen keskeistä outouttamista ja vieraannuttamista. Myös moniääninen, tasaveroisten äänten muodostama kerronta kuuluu Berlinin poetiikkaan.

Vaikka hulluus ei ole kielen eikä järjen hallittavissa, hulluusteksti on jossain määrin sitä, ja siksi se voi myös parantaa. Hulluusteksti on Berlinin mukaan performatiivista ja retorista, eräänlaista hulluksi pukeutumista.

Johanna Berlin ”Hulluus on oikeastaan äärimmäistä selvänäköisyyttä” Tutkimus hulluustekstien mahdollisuuksista (2019)

1 Johdanto

2 Tutkimus

2.1 Hulluuden määrittelyä

2.2 Tutkimuksen tausta ja tutkimuskysymykset

2.3 Teoria ja metodi

3 Mikä on hulluusteksti?

3.1 Traumafiktion erityisasemasta

3.2 Hulluudesta kirjoittamisen etiikkaa

3.3 Hulluus ja fiktio

3.4 Itsen fiktionalisointi ja omaelämäkerrallinen aines fiktiossa

3.5 Hulluuden tekstuaaliset tasot

4 Hulluustekstin hyödyntämät poeettiset ja narratiiviset strategiat

4.1 Hulluustekstin suhteesta fantastiseen ja spekulatiiviseen

4.2 Etäännyttäminen ja vieraannuttaminen

4.3 Polyfonia eli moniäänisyys

4.4 Hulluuden kieli

4.5 Oireileva kerronta, monitulkintaisuus ja uncanny

4.6 Lukijaan vetoava retoriikka

5 Päätäntö

Lähteet

Liite. Sekoava lukija.

Navigation