Häiritsevän menneisyyden tekstit Miksi kirjoitan sodasta?
Miksi kirjoittaa sodasta kysyy Kirsi Leskinen gradussaan. Henkilökohtaisten tai psykologisten syiden sijaan hän kysyy eettisiä syitä tuoda esille kriisiaikaa ja sotaa. Leskinen kysyy, miksi menneisyyttä ja sota ajan tapahtumia on syytä yhä pitää avoimena, koettavana ja pohdittavana. Tutkimustaan Leskinen taustoittaa esittelemällä muistityötä, menneisyyden uudenlaisen käsittelemisen tarvetta. Kyse on jostain, mikä omakohtaisten muistikuvien sijaan ammentaa historiasta ja kulttuurisesta muistista. Sodassa on jotain, mikä antaa jatkuvasti uusia näkökulmia.
Sotaproosan kirjoittamisen teoreettinen tausta rakentuu historian ja elävän todellisuuden rinnastumisesta. Romaani on laji, jossa eletty aika on läsnä samalla se sisältää sekä menneisyyden tulkintaa että välittömästi havaittua elämää. Menneen tulkinta ja nykyisyyden eläminen, mahdollistavat strategian, jota Leskinen kutsuu ”menneisyyden avoinna pitämiseksi”.
Leskinen hakeutuu saksalaiseen kirjallisuuteen, koska se käsittelee seikkoja, joita suomalainen sotaproosan traditio ei ole kohdannut. Onko Auschwitzin jälkeen runoutta? Ovatko merkitykselliset elämykset enää uskottavia saksan kielellä ilmaistuina. Kokemus runouden ja kielen romahtamisesta, oli sodan kokeneen sukupolven tilanne. Tämä kiteytyi kirjoittamisen nolla-asteen kokemukseksi: traumaattisesta sodasta ei voi tehdä hyvää ja eläytyvää kertomusta.
Leskinen tuo osuvasti esiin kehityslinjan, joka alkoi raunioilta, ”nolla-asteesta” ja jatkui W.G. Sebaldin proosassa 1990-luvun loppuun asti. Sodan esineet, tilat sekä detaljit Sebaldin kuvaamina onnistuvat tuomaan esiin sekä ajallisen etäisyyden, että detaljien todistusvoiman, ilman tapahtumien elävöittämistä.
Filosofi Hannah Arendtin lukeminen on osuvaa ja innoittunutta, ja niinpä Arendtin teoria pahan ”banaalisuudesta” ja ”arkipäiväistymisestä” kansallissosialismissa muodostaa kulmakiven sille, miten Leskinen avaa tutkimuskysymyksensä häiritsevästä menneisyydestä.
Toisen maailmansodan muistista nousee asioita, joita täytyy yhä käsitellä. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa Leskinen kehittelee sotaproosan poetiikkaansa. Kirjoittamisen kannalta keskeiseksi nousee häiritsevä menneisyys ja ”Vergangenheitsbewältigung” – menneisyyden käsittely.
Tältä pohjalta Leskinen kehittelee sodasta kirjoittamisen teesit:
1) ulkopuolisuus kerronnallisena ratkaisuna siihen etäisyyteen, jota sota-ajan jälkeinen sukupolvi koki suhteessa sotaan.
2) Sodan maskuliinisuus ja sukupuolittunut väkivalta.
3) Sodan poikkeuksellinen aika-kokemus – ”tässä ja nyt”, ratkaiseva aika
4) viholliskuva, joka nykyään näyttäytyy rasistisena vihana
5) kielen raunioituminen arkistuneen julmuuden ja sotapropagandan myötä.
Kirsi Leskinen: Häiritsevän menneisyyden tekstit Miksi kirjoitan sodasta?
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen lähtötilanne ja kysymys
1.2 Tutkielman rajaus ja tavoite
1.3 Tutkimuksen taiteellinen osuus
2 TUTKIMUKSEN TEORIA JA MENETELMÄ
2.1 Fenomenologinen tutkimus
2.2 Fenomenologinen hermeneutiikka
2.3 Kokemuksen käsite: Husserl, Heidegger ja Arendt
2.4 Kriittinen reflektio
3 KOETTU JA KIRJOITETTU SOTA
3.1 Muuttuva sodan representaatio
3.2 Unohdettujen näkökulma ja vaietut teemat
3.3 Sodan muisti
3.4 Kulttuurinen muisti
3.5 Muistamisen vaikeus ja välttämättömyys
3.6 Kollektiivisen muistin paikat ja menneisyyden kipujäljet
3.6.1 Muistojen kipujäljet
3.6.2 Maantieteelliset paikat ja kokemus
3.6.3 Kirjoittaminen ja muistamisen poetiikka
3.7 Kokemuksen aika
3.7.1 Fenomenologisen hermeneutiikan aikakäsitys
3.7.2 Sodan kesto
3.7.3 Nollahetki
4 VERGANGENHEITSBEWÄLTIGUNG
4.1 Ilmasota ja kirjallisuus
4.2 Uhreja vai pahantekijöitä?
4.3 Pahuuden arkipäiväisyys ja kysymys vastuusta
5 MATKAN VARRELTA POIMITUT
5.1 Väistämätön ulkopuolisuus
5.2 Sukupuoli ja väkivalta
5.2.1 Sukupuolittunut väkivalta käsikirjoituksessa
5.2.2 Väkivallan ja vallankäytön rakenteet sodassa
5.3 Tässä ja nyt- kokemus
5.4 Vihollisesta ihmiseksi
5.4.1 Jatkosodan valokuvien viholliskuva
5.4.2 Viholliskuva käsikirjoituksessa
5.5 Häiritsevä menneisyys
5.5.1 Miten kirjoittaa heistä, jotka eivät ole meitä?
5.5.2 Kuinka käsittää käsittämätöntä?
5.5.3 Kirjoittaa vai vaieta?
6 PÄÄTÄNTÖ