Marita Timonen-Piipponen: Kirjaston satutunnit

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Jan 30, 2014 02:30 PM

 

KERRO, KERRO, KUVASTIN

Miten sadunkertojat, perhepäivähoitajat ja lasten vanhemmat kokevat kirjaston satutunnit?

 

Tässä työssä kerron ensimmäisessä luvussa lyhyesti 2-5-vuotiaiden lasten kehityksestä: millaisia ovat tämän ikäiset lapset? Lisäksi tarkasteluni kohteena on ääneen lukeminen ja kertominen pienille lapsille. Toisessa luvussa pohdin satujen merkitystä lapselle. Määriteltyäni käsitteitä olen kirjoittanut kansansaduista viimeisen 50 vuoden aikana käydystä keskustelusta. Olen haastatellut tuttua lastentarhanopettajaa, joka kertoo omia näkemyksiään satujen merkityksestä. Luvun lopuksi olen mietiskellyt, mitä sadut voivat saada aikaan lapsessa. Miten satujen kautta voidaan päästä vahvempaan elämänhallintaan: sadut auttavat selvittämään tunteita ja luottamaan enemmän omiin kykyihin. Lasta vahvistaa myös se, että hyvä aina voittaa hyvän ja pahan välisessä taistelussa.

Kolmannessa luvussa käsittelen ensiksi satutuntien historiaa. Satutuntien tehtäviä tarkastelen kirjastonhoitaja Ulla Lehtosen artikkelin valossa. Sitten käyn käsiksi varsinaiseen tutkimukseen, jonka ensimmäinen osa on oman työni reflektointia. Toisin sanoen kerron perusteellisesti omista satutunneistani Tampereen kaupunginkirjastossa vuosien 2008 - 2012 välisenä aikana. Olin sadunkertojana kolmessa eri lähikirjastossa Tampereella: Peltolammilla, Lentävänniemessä ja Messukylässä. Mitä olen oppinut ja mitä ohjeita voin antaa aloitteleville sadunkertojille? Käyn lävitse satutuntejani seuraavista näkökulmista: Satutuntitilat, Valmistautuminen, Aloitusrituaali, Satutunnin kulku, Kirjojen valitseminen, Kuvan merkitys satutuntitilanteessa, Yksittäisen lapsen kohtaaminen, Kokemus koulii.

Seuraavaksi otan esille satutunnit toisten sadunkertojien näkökulmasta. Koska olen halunnut työhöni mahdollisimman laajan näkemyksen satutuntien pitämisestä, olen haastatellut huhtikuussa 2012 kahta muuta Tampereen kaupunginkirjastossa toimivaa sadunkertojaa. Kirjoitin sadunkertojille kirjeen, jossa kerroin gradustani ja pyysin yhteydenottoa niiltä, joita kiinnostaisi tulla haastateltavikseni. Pyysin kirjastojen johtajia välittämään kirjeet sadunkertojille. Kaksi sadunkertojaa vastasi tiedusteluihini. Sovin heidän kanssaan ajan, ja haastattelin heitä puhelimessa. Myöhemmin keväällä kaupunginkirjastossa järjestettiin sadunkertojien vertaistapaaminen. Lisäkseni paikalle saapuivat juuri nämä kaksi haastattelemaani sadunkertojaa. Kävimme kolmestaan hedelmällisen keskustelun, josta sain lisämateriaalia työhöni.

Olen haastatellut myös sadunkertoja, lukuinnostaja Agneta Möller-Salmelaa Hangon kaupunginkirjastosta tammikuussa 2012. Valitsin hänet haastateltavakseni, koska olin muutamia vuosia aikaisemmin kuullut hänen pitämänsä luennon Tampereen kaupunginkirjastossa, ja siten tiesin hänestä. Hän on kehittänyt satutunti-ideaa hyvin pitkälle. Hän on vienyt satutunteja ihan omaan suuntaansa ja on saavuttanut ideoillaan myös paljon julkisuutta. Jopa niin, että hänet on vuonna 2007 palkittu Nuutti-palkinnolla. (Kirjastot.fi -sivujen mukaan Nuutti-palkinto on BTJ Kirjastopalvelu Oy:n jakama tunnustus näkyvästä toiminnasta kirjaston käyttäjien puolustamiseksi ja kirjastopalvelujen edistämiseksi. Palkinto jaetaan vuosittain ja sen suuruus on 2000 euroa.) Hän kiertää myös luennoimassa satutunti-/elämystuntiasiasta ympäri Suomea. Tammikuun alussa 2012 tein matkan Hankoon, tapasin Agneta Möller-Salmelan ja haastattelin häntä. Tämän lisäksi minulla oli tilaisuus seurata hänen esitelmäänsä Suomen Lastenkirjastoinstituutin järjestämässä Kirjakori 2011 -seminaarissa maaliskuussa 2012. Graduuni liittyen olen ollut hänen kanssaan myös sähköpostiyhteydessä.

Halusin tuoda esille, miten muut sadunkertojat ovat kokeneet työnsä sadunkertojina. Mitä evästystä aloittelevat voivat saada heidän kokemuksistaan? Tämän jälkeen sivuan lyhyesti sadutusmenetelmää.

Neljännessä luvussa puran kyselylomaketutkimuksen vastaukset. Kysyin perhepäivähoitajien sekä satutunneilla käyvien lasten vanhempien kokemuksia kirjaston satutunneista Lentävänniemen ja Messukylän lähikirjastoissa keväällä 2011. Annoin myös lapsille pienen tehtävän: He saivat piirtää aiheesta, millainen on kiva satutunti. Viidennessä luvussa olen esittänyt johtopäätökset. Kuudennessa luvussa tarkastelen vielä omaa menestymistäni sadunkertojana.

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201308122141

 

Navigation