Panu Hämeenaho: Käsikirjoittajan näkökulma adaptaatioon ja visuaaliseen kerrontaan laajassa sarjakuvassa

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Aug 22, 2012 12:44 PM

Hämeenaho, Panu.
Hidalgo ja käsikirjoittaja : tekijän näkökulma adaptaatioon ja visuaaliseen kerrontaan laajassa sarjakuvassa / 2006.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2007136

Työssäni hahmottelen aluksi kirjallisuusadaptaation roolia sarjakuvan historiassa.
Kirjallisuuteen perustuva sarjakuva on vähälle huomiolle jäänyt sarjakuvan laji, vaikka sellaisia
on runsaasti tehtykin. Huono arvostus on perustunut paljolti Kuvitettujen Klassikkojen surkeaan
tasoon ja toisaalta tekijöiden asenteisiin sen suhteen, että kirjaan perustuva sarjakuva ei ole oma
samassa mielessä kuin alkuperäiskäsikirjoituksen työ. Asenteet ovat kuitenkin ainakin
sarjakuvakritiikkien perusteella muuttumassa ja adaptaatio voikin mielestäni tarjota suuria
mahdollisuuksia sarjakuvalle kunhan sen huono maine saadaan karistettua.

Lisäksi erittelen alustavasti adaptaation tyylejä, tavallaan tapoja siihen, miten sarjakuva voi hakea lähtökohtansa
kaunokirjallisesta teoksesta. Nämä tavat vaihtelevat hyvinkin tarkasta sarjakuvaversiosta
osittaiseen, fragmentaariseen adaptaatiositaattiin.


Käyn myös läpi oman sarjakuvakäsikirjoitukseni työprosessia, motiiveista ja alkuideasta
käsikirjoituksen valmistumiseen. Korostan kuvakäsikirjoituksen tekemisen merkitystä ja
visuaaliseen toteutukseen liittyviä alkuvaiheen ratkaisuja, ongelmia ja kompromisseja.
Sarjakuvakerrontaa yleisemmin käsittelevässä osassakin osa esimerkeistä tulee omasta työstäni.


Kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten sarjakuvan muoto sinänsä vaikuttaa laajan tarinan
käsikirjoittamiseen. Tämä muodon merkitys tekijän työlle mielestäni korostuu sarjakuvassa,
joka on muotoon ja rajoituksiin sidottu ilmaisumuoto aivan eri tavalla kuin vaikkapa
proosateksti. Ruutujen rajat voi ylittää, mutta sivun rajat jo harvemmin. Aukeaman rajoja ei
(piirtämällä) voi ylittää. En etsi ilmaisun vapauden äärimmäisiä rajoja, vaan ajatukseni on
pikemminkin kääntää sarjakuvan vahvuudeksi se, että julkaisumuoto sitoo sitä jo varhaisessa
suunnitelmavaiheessa. Rajat ja rajoitukset mielestäni edistävät luovuutta eikä niitä pitäisi pakon
vuoksi pyrkiä rikkomaan, vaan niiden tunteminen ja hyödyntäminen on mielestäni tekijän
taitojen keskeinen koetin.


Oman työni kannalta keskeisimmät esiin nostamani sarjakuvan kerrontakeinot ovat fokalisaatio
ja visuaalinen rinnastus sarjakuvassa. Nämä ovat ennen kaikkea sarjakuvan kuvakerrontaan
liittyviä elementtejä, mutta tarkasteluni pohja on kirjallisuustieteellisissä lähtökohdissa, etenkin
narratologian käsitteistössä.

Navigation