Psykoosin kokemus ja kertominen

Karoliina Maanmieli & Jose Maanmieli

Psykoosi: sosiaalinen destruktionismi (oteI

Psykoosista tietävät eniten sen itse kokeneet. Siksi psykoositarinoiden kertomisen mahdollistaminen ja kertomusten analysointi on tärkeää. Viime vuosina Suomessa on alettu arvostaa mielenterveyskuntoutujien kokemustietoa aiempaa enemmän.

                              * * *

Tukahdutettu viha tai suru kääntyy usein omaa itseä vastaan ja vaikuttaa mielenterveyteen negatiivisesti. Siksi tunteiden ja kokemusten sanallistaminen sekä psykoosikokemuksen käsittely kirjoittamalla tai muilla luovilla menetelmillä on usein terapeuttista.

Psykoosikokemuksen tarinallistaminen ei kuitenkaan välttämättä suju ongelmitta, vaan elämäntarina voi jäädä hajanaiseksi. Psykoosi voi toimia suojakilpenä kipeitä muistoja vastaan. Näin tätä kuvaa Antero, toinen Korvenniemen kertomuskokoelman (2013) miehistä, jonka kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot sekä raju päihteidenkäyttö suistavat useita kertoja psykoosiin ja sairaalahoitoon:

”Kekkuloin puoliunessa ja pelkäsin. Sen muistan
Lapinlahdesta erityisen vahvasti, että minä
pelkäsin suunnattomasti. En pelännyt ehkä niinkään
kuolemaa tai sitä, mitä minulle tapahtuu,
pakkopaitoja tai hoitoja tai leimautumista. Minä
pelkäsin sitä, että muistan!”

Psykoositarinat narratiiveina

Narratiivinen ajattelu rakentuu sosiaalisen konstruktionismin mukaiselle näkökulmalle ihmisen ja ihmisen mielen toiminnan ymmärtämiseen. Sosiaalisen konstruktionismin perusajatus on, että todellisuus rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa (Hacking 2009, 26). Ihminen hahmottaa elämää ja maailmaa tarinoiden kautta, ja tietoa luodaan ihmismielien välisessä jatkuvassa vuoropuhelussa.

Hänninen (1999, 15) kuvaa tarinallista lähestymistapaa sellaisena psykologisena tai sosiaalitieteellisenä suuntauksena, jossa tarina nähdään keskeisenä ajattelun ja elämän jäsentämisen muotona. Tarinoissa yksilön sisäinen kokemus kohtaa sosiaalisen todellisuuden.

Holma (1999, 213–214) kuvaa narratiivisen psykiatrian lähestymistavan mukaisesti psyykkisiä oireita toimijuuden ongelmana: ihminen ei pysty kuvaamaan elämäänsä tarinana tai rakentamaan elämäkertaansa, koska hänen oma narratiivinsa on dominoivan kertomuksen syrjäyttämä. Hän on myös menettänyt kyvyn nähdä vaihtoehtoja tai tehdä valintoja.

Psykoosi voi tarjota pakokeinon silloin, kun tarina,jota ihminen elää, on kestämätön – tällöin hän voi luoda itselleen vaihtoehtoisen tarinan ja maailman, jotka korvaavat kestämättömän todellisuuden.

Koko artikkeli osoitteessa
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/maanmieli117.pdf