Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Linda Flower: kirjoittajalähtöinen proosa

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Sep 12, 2016 08:28 AM
Linda Flower "Writer-Based-Prose: A Cognitive Basis for Problems in Writing" (referaatti)

Linda Flower Writer-Based-Prose: A Cognitive Basis for Problems in Writing. College English, Vol. 41, No. 1 (Sep., 1979), pp. 19-37

Kirjoittajalähtöinen teksti: Kirjoittamisen ongelmien kognitiivinen perusta (Soili Pohjalalainen)

Kirjoittamisen ajatellaan usein olevan yksinkertaisesti sen sanomista mitä ajattelemme. Silti kirjoittaja itse kokee ja ymmärtää kirjoittamansa tekstin toisin kuin lukija. Tuottaessaan tekstiä kirjoittajat käyvät läpi henkisiä ponnisteluja, ja silti lukijat tulkitsevat tekstiä väärin. Tämä herättää ajatuksen, että kirjoittamisen prosessin kuvaamiseen tarvitaan jokin parempi malli kuin sano se mitä ajattelet.

Moderni viestintäteoria ja käytännön kokemus tukevat edellä mainittua ajatusta. Vaaditaan muutakin kuin yksinkertaista itseilmaisua, jotta kirjoitettu proosa viestii lukijalle sen mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Viestintäteoria ei kuitenkaan kerro miten tämä tapahtuu kirjoittamisen kohdalla.

Taitava kirjoittaja ei vain ilmaise ajatusta vaan muuntaa ajatuksen lukijan tarpeita ajatellen. Päinvastoin kuin taitamaton kirjoittaja, joka tarjoaa lukijalle keskeneräisiä, valmiiksi prosessoimattomia versioita ajatuksistaan. Kirjoittajalähtöinen proosa on tyypillistä kirjoittajalle, joka kirjoittaa itselleen. Tällaisen tekstin merkkejä voivat olla esimerkiksi näkökulman puuttuminen, kehittymätön idea tai merkityksetön keskustelu. Kirjoittaja ei siis onnistu muotoilemaan ajatuksiaan lukijalähtöiseen muotoon.

Kirjoittajalähtöisen tekstin rakenne kuvaa kirjoittajan omaa, aiheen kanssa työskentelyyn liittyvää assosiatiivista ja narratiivista polkua. Tekstin kieli paljastaa kirjoittajan käyttävän latautuneita termejä.

Lukijalähtöinen teksti sen sijaan luo jaetun kielen sekä yhteyden lukijan ja kirjoittajan välille. Tekstin rakenne on asiakeskeinen. Lukijalähtöinen teksti vastaa sitä mitä kirjoittaja ajatuksillaan tarkoittaa. Toisin kuin kirjoittajalähtöinen teksti, jossa tekstillä on tapana vastata kirjoittajan ajattelun prosessia, lukijalähtöisen tekstin kieli ja rakenne ilmentää kirjoittajan ajatusten tarkoitusta. Kirjoittajalähtöinen teksti taas kuvaa kirjoittajan ajatteluprosessia.

Hyvä kirjoittaminen on usein kognitiivisesti vaativa muunnosprosessi, jossa luonnolliset ja yksityiset kirjoittajalähtöiset ajatukset muunnetaan muotoon, jonka rakenne ja tyyli on sovitettu lukijalle.

Flowerin analyysi kirjoittajalähtöisestä tekstistä ja niistä muunnoksista, jotka luovat tekstistä lukijalähtöistä, tutkii kahta hypoteesia:

1) Kirjoittajalähtöinen teksti sisältää tuttuja ilmaisun tapoja, joita kaikki ihmiset käyttävät joskus. Kirjoittajalähtöisen tekstin voi tunnistaa sen rakenteen piirteistä, toiminnosta ja tyylistä. Kirjoittajalähtöisellä tekstillä on monia yhtäläisyyksiä Vygotskyn ja Piagetn kuvaaman sisäisen ja egosentrisen puheen kanssa. Tämä tutkimus selvittää sisäisen puheen ja kirjoittajalähtöisen tekstin suhdetta sekä tarkastelee uudempaa tutkimusta yrittäessään kuvata kirjoittajalähtöistä tekstiä verbaalisena tyylinä, joka itsessään heijastelee sen taustalla olevaa kognitiivista prosessia.

2) Kirjoittajalähtöinen teksti on käyttökelpoinen konsepti, joka voi auttaa opettamaan kirjoittamista. Kirjoittajalähtöinen teksti liittyy ajatteluprosessiin, jossa kirjoittajalla on intuitiivisesti olemassa viestintästrategioita, jotka eivät vielä ole riittävässä käytössä. Kirjoittajalähtöinen tyyli auttaa kirjoittajaa vaativassa kognitiivisessa tehtävässä. Itsetietoinen ja lisääntynyt prosessin kontrolli tuo kirjoittajalle luottamusta ja perusteellisuutta.

Flower tutkii kirjoittajalähtöisyyttä monista näkökulmista. Hän esittelee egosentrismin ja sisäisen puheen psykologista teoriaa. Tätä osaa seuraa kirjoittajalähtöisen tekstin case-tutkimus. Yhteenvedossa Flower määrittelee kirjoittajalähtöisen tekstin tärkeät piirteet. Lopuksi Flower pohtii määrittelemänsä kirjoittajalähtöisen tekstin vaikutuksia kirjoittajiin ja opettajiin.

Sisäinen puhe ja egosentrisyys

Tutkiessaan lapsen ajattelun kehitystä sekä Jean Piaget että Lev Vygotsky tarkkailivat puhetta, jolla näytti olevan vain vähäinen sosiaalinen tai kommunikatiivinen merkitys. Uppoutuessaan leikkiin lapset puhuivat monologeja. Lapset näyttivät olettavan muiden ymmärtävän heidän puheenssa.

Piaget tutki seitsemänvuotiaiden puhetta. Lähes viisikymmentä prosenttia heidän nauhotetusta puheesta oli luonteeltaan egosentristä. Piagetn mukaan lapsen ei-kommunikatiivinen tai egosentrinen puhe on heijastus lapsen rajallisesta kyvystä asettua kuulijan asemaan. Piagetn mukaan lapsi puhuu itsestään, itselleen ja itsekseen. Lapsen kognitiivinen kapasiteetti on tavallaan lukinnut hänet omaan monologiinsa.

Kun Vygotsky havaitsi samanlaisen ilmiön lapsissa, hän kutsui ilmiötä sisäiseksi puheeksi, koska hän näki ilmiön aikuisten harjoittaman verbaalin ajattelun edeltäjänä. Vygotsky totesi edelleen, ettei tämä puhe ole pelkkä leikin sivutuote, vaan työkalu jota lapset käyttävät suunnitellakseen, organisoidakseen ja kontrolloidakseen toimintojaan.

Lapsen egosentrisellä puheella ja aikuisen sisäisellä puheella on kolme yhteistä piirrettä. Ensinnäkin ne ovat elliptisiä. Toiseksi sisäisessä puheessa sanat ovat kyllästetty merkityksellä pitkälti samalla tavalla kuin avainsana runossa voi edustaa koko runon merkitysten monimutkaista verkkoa. Mutta toisin kuin runossa, sanan merkitys sisäisessä puheessa voi olla hyvin henkilökohtainen. Kolmas yhdistävä tekijä lapsen egosentrisellä puheella ja aikuisen sisäisellä puheella on loogisten ja kausaalisten suhteiden puuttuminen.

Vygotsky totesi, että pienet lapset ajattelevat usein monimutkaisesti käsitteellisen ajattelun sijaan. Kirjoittamisen kannalta on tärkeää kyetä siirtymään monimutkaisesta, egosentrisestä ajattelusta muodolliseen, käsitteelliseen ajatteluun.

Piaget ja Vygotsky olivat eri mieltä egosentrisen puheen lähteestä, toiminnasta ja teleologiasta, mutta olivat samaa mieltä ilmiön piirteistä. He uskoivat, että ilmiön alta paljastuisi sen perustalla oleva lapsen ajattelun logiikka.

Flowerin mukaan kirjoittajalähtöinen teksti ei ole mikään taso, joka kirjoittajien tulisi ylittää tai taso, jolle osa kirjoittajista jäisi. Aikuisille kirjoittajalähtöinen teksti on ilmaisun muoto/malli, johon voi palata. Mikäli Vygotsky on oikeassa, tuo malli saattaa muistuttaa läheisesti suusanallista ajatusta. Kirjoittajalähtöinen teksti on selvästi luonnollinen, kognitiivisesti vähemmän vaativa ajattelun malli.

Kirjoittajalähtöisen tekstin case-tutkimus: Muuntaminen

Johdantona kirjoittajalähtöisen tekstin piirteisiin ja tekstin muunnoksiin Flower esittelee kaksi psykologian opiskelijoiden tekemää kehityssunnitelmaluonnosta. Kirjoittajat työskentelivät konsultoivina analyytikkoina paikalliselle organisaatiolle (olutpanimo). Kirjoittajien tuli osoittaa edistymisensä ohjaajille sekä esitellä analyysi johtopäätelmineen asiakkaalle.

Molemmat lukijat, akateemiset ohjaajat ja asiakasorganisaation edustajat, olivat vähemmän kiinnostuneita siitä mitä opiskelijat tekivät tai näkivät. Heitä kiinnosti enemmän miksi he tekivät ja mitä he tekivät havaintojensa tuloksilla.

Flowerin mukaan ensimmäinen luonnos edustaa tyypillistä kirjoittajalähtöisyyttä. Siinä lukijan on tehtävä suurin osa ajattelutyöstä. Eroteltava tärkeä vähemmän tärkeästä. Ja vaikka ensimmäinen luonnos ei vastaa lukijan tarpeisiin, tekstillä on siitä huolimatta oma sisäinen logiikkansa. Kirjoittajalähtöisen tekstin logiikka perustuu yleensä kolmeen periaatteeseen: sen taustalla oleva focus on egosentrinen, ideoita järjesteltäessä on käytetty joko narratiivista/kerronnallista kehystä tai survey-muotoa.


The narrative framework of this discussion is established by the opening announcement: Work began.... In paragraphs 1-3 facts and ideas are presented in terms of when they were discovered, rather than in terms of their implications or logical connections.
(Flower 1979, 25.)

Vaikka kronologinen eteneminen on järkevä tapa edetä kerhitysraporttia kirjoittaessa, kerronnallinen kehys korvaa usien analyyttisen ajattelun. Kerronnallinen rakenne peittää tärkeät hierarkiset ja loogiset ideoiden väliset suhteet.

Flower esittää, että toki tällaisen kerronnan keinoin kirjoitettua tekstiä voitaisiin lukea kuin akateemista etsiväkertomusta, mutta lukijat eivät ole halukkaita lukemaan tekstiä, joka käsittele sitä kuinka kirjoittajan mieli työskentelee.

Kerronnat voivat toimia myös kehyksinä, jotka itsessään synnyttävät ideoita. Hetkellinen/väliaikainen malli/kaava, johon on kerran vedottu, avaa sarjan tyhjiä aukkoja, jotka täytetään yksityiskohdilla siitä mitä tapahtui seuraavaksi, vaikka nuo yksityiskohdat saattaisivat olla irrelevantteja.

Kuten muunnettu luonnos nuomero 2 osoittaa, kirjoittajien alkuperäinen kerronnallinen kehys johdatti heidät tuottamaan projektista repaleisen tarinan loogisen ja tehokkaan analyysin sijaan.

Toinen keskeinen piirre kirjoittajalähtöisessä tekstissä on se, että tekstin fokus on kirjoittajan havainnoimisprosessissa.


The second salient feature of this prose is its focus on the discovery process of the writers: "the I did/I thought/I felt" focus. Of the fourteen sentences in the first three paragraphs, ten are grammatically focused on the writers thoughts and actions rather than on issues: "Work began," "We decided", "Also we were aware…and we felt….(Flower 1979, 25.)

Neljännessä kappaleessa kirjoittajat siirtävät huomion havainnoimisprosessistaan faktoihin, jotka on löydetty/havaittu. Näin tekemällä he kuvaavat kolmannen kirjoittajalähtöisen tekstin piirteen: kirjoittajalähtöisen tekstin idearakenne yksinkertaisesti kopioi saadun informaation rakennetta. Ongelma nousee esiin siinä vaiheessa kun tiedon sisäinen rakenne ei vielä ole sovitettu lukijan tarpeita tai kirjoittajan pyrkimyksiä ajatellen. Kirjoittajien järjestävä periaate määräytyy heidän tietojensa, ei pyrkimystensä mukaan.

Raportin toinen versio on enemmänkin muunnos ensimmäisestä versiosta kuin uudelleen kirjoitettu teksti. Kirjoittajien piti kokemuksen ja tiedon sijaan selvittää mitä merkityksiä he näkivät tiedoissa. Toiseksi kirjoittajien tuli luoda retorinen rakenne, joka kertoo mikä merkitys ideoilla on lukijalle. Tieto on järjestetty hierarkisesti. Hierarkia pohjautuu asioihin, jotka sekä kirjoittajan että lukijan mielestä ovat tärkeitä.
Flower uskoo, että edellämainitun kaltaiset muunnosprosessit ovat tyypillisiä taitavilla kirjoittajilla tekstin työstämisen alkuvaiheessa. Mutta toisille kirjoittajille luonnoksessa numero 1 nähdyn kaltainen kirjoittajalähtöinen teksti on myös lopullinen versio tekstistä ja aloituspiste, josta opettajien työ alkaa.

Kirjoittajilla on jo valmiina paljon intuitiivista tietoa siitä kuinka yleisölle kirjoitetaan, kunhan kirjoittajia stimuloidaan käyttämään tätä tietoa. Tämä tapaustutkimus osoittaa, että yritys muuttaa kirjoittajalähtöistä tekstiä lukijaa varten on itsessään voimakas työkalu. Se auttaa kirjoittajia identifioimaan ongelmaa kuvaavat piirteet. Ongelmaa voidaan alkaa ratkaisemaan, kun on havaittu, että ongelma on selvärajainen, määritettävissä oleva.

Kirjoittajalähtöinen teksti: funtio, rakenne ja tyyli

Vaikka kirjoittajalähtöinen teksti voi olla puutteellisesti jäsennelty lukijalle, tekstillä on silti oma logiikkansa ja rakenteensa. Tuo rakenne palvelee kirjoittajaa hänen yrityksessään ajatella kyseistä asiaa. Se edustaa käytännöllistä strategiaa, jonka avulla kirjoittaja voi käsitellä informaatiota.


It represents a practical strategy for dealing with information. If we could see Writer-Based prose as a functional system "not a set of random errors known only to English teachers "we would be better able to teach writing as a part of any discipline that asks people to express complex ideas.
(Flower 1979, 26.)


Vygotskyn mukaan "aikuisen sisäinen puhe edustaa pikemminkin hänen ajattelua itseään varten kuin sosiaalista adaptaatiota [viestimistä muille]: sillä on sama funktio kuin egosentrisellä puheella on lapselle" (Language and Thought, s.18). Se auttaa häntä ratkaisemaan ongelmia.

Tutkimuksissaan kirjoittajien kognitiivisista prosesseista J.R. Hayes ja Flower havaitsivat, että suuri osa kirjoittajien verbaalisesta ulosannista oli yritystä muokata varastoitua informaatiota johonkin hyväksyttävään merkityksen muotoon. Näin tehdäkseen kirjoittajat muodostavat valikoiman vaihtoehtoisia suhteita ja kokeilevat eri sanamuotoja mielessään.

Materiaalin työstäminen on itsessään valtaisa tehtävä. Kirjoittajan on sallittava itselleen olla välittämättä lisäongelmasta: tekstin mukauttamisesta lukijan tarpeisiin. Kirjoittajalähtöinen teksti tarjoaa tilan ajattelulle. Kirjoittajalähtöisen tekstin tyypillinen rakenne ja tyyli ovat polkuja, joita kirjoittajan mielenliikkeet johdattelevat.

Lukijat odottavat kirjoittajien tuottavan selkeitä kokonaisuuksia - keräämään tietoa ja yksityiskohtia laajempien, johtavien ideoiden alle ja asettamaan nuo ideat yhtenäiseen kokonaisuuteen. Mutta kuten Piaget ja Vygotsky havaitsivat, selkeiden kokonaisuuksien muodostaminen on vaativa tehtävä; on paljon helpompaa vain listata osia.

Kuten edellämainitussa tapaustutkimuksessa "Oskaloosa Brewing" nähtiin, kerronta, joka rakentuu henkilön oman havaintoprosessin ympärille, näyttäisi olevan luonnollisin tapa kirjoittaa. Tästä syystä se voi toisinaan olla myös paras tapa kirjoittaa, mikäli kirjoittaja yrittää ilmaista monimutkaista tiedon verkostoa, mutta ei vielä ole varma kuinka siihen liittyvät osat ovat suhteessa toisiinsa.

Flower viittaa tämän oman tekstinsä syntyprosessiin. Sen ensimmäinen versio koostui havaintojen tuottamasta raakamateriaalista; lopullisessa versiossa raakamateriaali muotoutui kokonaisuuksiksi ja päätelmiksi.

Tämä muunnosprosessi tulisi toteuttaa säännöllisesti silloin kun kirjoittaja yrittää ilmaista monimutkaista informaatiota, joka ei vielä ole kunnolla hahmottunut. Vaikka iso osa tästä henkisestä työstä edeltää itse kirjoittamista, ensimmäinen luonnos saattaa yksinkertaisesti kuvata kirjoittajan nykyistä asemaa prosessissa.

Tekstin ensimmäisen version editoiminen on kaukana yksinkertaisesta virheiden korjaamisesta. Tekstin ensimmäisen version editoiminen on usein muodonmuutos, jossa narratiivisessa muodossa oleva tieto muunnetaan hierarkiseksi esitykseksi.

Kirjoittajat käyttävät tutkimus (survey) strategiaa tekstin muodostamiseen, koska se on hyvä työkalu tiedon hakemiseen ja järjestämiseen.

Tällaisen strategian tuloksena tuotettu teksti voi olla monissa eri muodoissa. Se voi vaihdella erittäin strukturoidusta tekstistä (kirjoittaja toistaa tekstikirjan selitystä) kokoelmaan kirjoittajan ajatuksia ja muistoja käsiteltävänä olevasta asiasta.
Tämä (survey)strategia tarjoaa kirjoittajalle kahdella tavalla käyttökelpoisen tavan muodostaa prosessi. Ensinnäkin se eliminoi monia puheeseen liittyviä rajoitteita. Erityisesti lukijan ja kirjoittajan välisen sopimuksen siitä, että keskustelun tulisi olla käyttökelpoista molemminpuolisesti.

Toiseksi on paljon helpompi kirjoittaa yleissilmäys kirjoittajan ajatuksista kuin kirjoittaa tuore tai uuden näkökulman sisältävä kokonaisuus (coceptualization).

Suurin osa hyödyistä koituu kirjoittajan hyväksi. Yksi kirjoittajalähtöisen tekstin ääneen lausumaton oletus on, että kunhan oleellinen tieto on esitetty, lukija tekee sen jälkeen työn ja tiivistää oleelliset piirteet, rakentaa käsitteellisen hierarkian, ja muuttaa koko keskustelun toimivaksi ideoiden verkostoksi.

Vaikka kirjoittajalähtöinen teksti usein epäonnistuu lukijan näkökulmasta katsottuna, se voi silti olla joidenkin kirjoittajien kohdalla käytökelpoinen tie luovaan prosessiin. Rakenteet, jotka eivät toimi lukijoille voivat olla vahvoja strategioita tiedon hakemiseen muistista ja oman tiedon verkoston tutkimiseen.

Kirjoittajalähtöisellä tekstillä on oma logiikkansa. Sen kaksi pääpiirrettä liittyy sisäisen monologin yksityiseen luonteeseen. Ensimmäinen piirre on se, että tällaisissa monologeissa lauseiden ja kappaleiden järjestys kuvaa kirjoittajan huomion vaihtuvaa fokusta. Toiseksi kirjoittaja voi olla kiinni sanoissa, joilla on kirjoittajalle itselleen henkilökohtainen merkitys, joka ei avaudu välttämättä lukijoille.

Muodollisen tekstin kirjoittajilla on tyylin kannalta kaksi päämäärää. Ensimmäinen on tyylillinen kontrolli eli kyky valita elegantimpi muoto samaa tarkoittavista vaihtoehdoista. Toinen päämäärä on luoda täysin autonominen teksti, joka ei tarvitse kontekstia, eleitä tai kuultavia efektejä välittääkseen merkityksen.

On helppoa nähdä kuinka lyhytkestoisen muistin rajat voivat vaikuttaa kirjoittajan tyylilliseen kontrolliin. Kokemattomalle kirjoittajalle monimutkaisen lauseen (kuten tämän, mikä vaatii muistamista sekä eri elementtien ja vaihtoehtoisten rakenteiden yhdistämistä) muuttaminen voi olla vaikeasti hallittavissa. Kyky muodostaa paralleeleja rakenteita ei ole synnynnäinen. Harjoittelulla taidoista voi tulla automaattisempia ja vähemmän huomiota vaativia.

Muodollisen tekstin kirjoittamisen toinen päämäärä, tekstin täydellinen autonomisuus, johtaa vielä monimutkaisempiin ongelmiin. Flower viittaa David Olsonin näkemyksiin kirjoitetun kielen historiasta, jonka tarkoituksena on ollut luoda väline, joka johtaisi tekstiin, jossa olisi täydellisiä ja tarkkarajaisia merkityksiä.


The history of writing is the transformation of language from utterance to text - from oral meaning created within a shared context of a speaker and listener to a written meaning fully represented in an autonomous text.
(Flower 1979, 29-30: Olson, D. 1977, 257-281.)


Kirjoittajalähtöisessä tekstissä, toisin kuin tekstissä missä pyrkimyksenä on tekstin autonomisuus, kirjoittamisella on tärkeä merkitys kirjoittajalle itselleen. Syypäänä tähän on usein tekstin epämääräinen psykologinen subjekti. Lauseen psykologinen ja kieliopillinen subjekti ovat täysin eri asioita. (Flowerin teksti jatkuu esimerkein, joissa tätä seikkaa havainnollistetaan. Jätän sen osan referoimatta.)

Kontrolloiva, mutta epämääräinen psykologisen subjektin läsnäolo voi johtaa joihinkin tyylillisiin virheisiin, jotka häiritsevät viestintää merkittävästi. Hyvä esimerkki tästä on monista lauseista koostuvat virkkeet. Täysin autonomisessa tekstissä kieliopillinen subjekti on yleensä täsmällinen kokonaisuus, yleensä yksi sana. Toisin kuin psykologinen subjekti (johon kirjoittaja yrittää viitata) voi olla monimutkainen tapahtuma tai kokonainen informaation verkosto.

Vygotsky huomasi kuinka lasten kieli oli usein tunteen kyllästämää. Samalla tavalla kirjoittajan valitsemat sanat voivat toimia koodisanoina. Nämä koodisanat ovat ilmeisen tavallisia sanoja, jotka sisältävät (kirjoittajalle) valtavasti merkityksiä. Flower havainnollistaa seuraavassa esimerkissä kuinka paljon vaaditaan työtä omien, merkityksillä kyllästettyjen sanojen tutkimiseen ja avaamiseen.

Opiskelijat olivat kirjoittaneet hakemuksia saadakseen kesäksi työharjoittelupaikan. Opiskelijoita pyydettiin ympyröimään kodisanoja tai merkityksillä latautuneita sanoja kirjoittamiensa hakemusten ensimmäisistä versioista. He yrittivät löytää sanoja, joilla olisi lukijalle vain yleinen tai ohut merkitys, mutta heille itselleen valtava faktoja, kokemuksia ja ideoita sisältävä merkitys. Sen jälkeen he yrittivät avata näitä latautuneita merkityksiä sisältäviä sanoja siten, että lukija ymmärtäisi paremmin mitä he olivat halunneet sanoa.

Taipumus ajatella koodisanoin on osa kirjoittajan elämää. Flower esittää esimerkin, jossa kirjoittaja on tutkinut käyttämäänsä merkityksien kyllästämää kieltä. Kirjoittaja on ensin tutkinut ilmaisujaan itse, kirjoittanut ylös kaikki ajatukset, jotka ovat olleet löyhästikin yhteydessä koodisanaan. Flowerin esittämässä esimerkissä kirjoittaja löysi joukon tärkeitä, uusia ideoita tutkimalla ja avaamalla käyttämiään avainsanoja.

Tämä tyylin analyysi voidaan koota huomaamalla kaksi tärkeää pointtia. Toisinaan kirjoittajalähtöinen teksti on yksinkertaisesti sisäistä monologia, missä osa välttämättömästä informaatiosta on jäänyt ilmaisematta. Ratkaisu lukijan ongelmaan on suhteellisen yksinkertainen: tekstiin on lisättävä informaatiota, joka kirjoittajalla on jo hallussaan. Toisinaan tyyli voi olla kirjoittajalähtöistä, koska kirjoittaja ajattelee koodisanoin, joiden merkityksiä ei avata tekstissä.

Vaikutuksia kirjoittajille ja opettajille

Opettamisen näkökulmasta kirjoittajalähtöinen teksti on ongelma, jota yritetään korjata. Kirjoittajalähtöinen teksti on merkittävä katkoksen aiheuttaja kirjoittajan ja lukijan välille. Toisaalta kirjoittajalähtöinen teksti on merkittävä osa tekstin tuottamisprosessia ja vahva strategia, joka sopii hyvin osaksi kirjoitustyötä.

Hyvät kirjoittajat pyrkivät lukijalähtöiseen tekstiin alusta alkaen. Heidän tärkein päämääränsä ei ole Mitä minä tiedän aiheesta? vaan Mitä lukijan tarvitsee tietää aiheesta? Kokemattomalle kirjoittajalle monimutkaisen ajatuksen asettaminen kirjoitettuun muotoon voi itsessään olla riittävän vaativa tehtävä.

Lukijalähtöinen strategia, joka sisällyttää lukijan koko ajatteluprosessiin, on selvästi parhain tapa kirjoittaa, mutta ei aina mahdollista. Mikäli on on vaikeaa tai mahdotonta kirjoittaa tekstiä suoraan lukijan tarpeisiin, kirjoittajalähtöisen tekstin muuntaminen myöhemmin lukijalähtöiseksi on vaihtoehto, joka pilkkoo monimutkaisen prosessin hallittaviin osiin.

Kun tekstin muuntamisesta tulee harjoiteltua taitoa, siitä tulee luonnollinen osa tekstin tuottamisen prosessia, jolloin kirjoittaja jatkuvasti testaa ja sovittaa ajatuksiaan lukijan tarpeita ajatellen.

Kirjoittajalähtöinen teksti on tapa selviytyä ylikuormituksen kanssa, jonka kirjoittaminen usein aiheuttaa lyhytkestoiselle muistille. Opettamalla kirjoittajia käyttämään tätä muuntamisprosessia voidaan edistää kirjoittajalähtöisen ajattelun erityisiä vahvuuksia ja silti kannustaa kirjoittajia tekstin muuntamisprosessiin.

Yksi tapa selittää miksi kirjoittajalähtöinen teksti on niin luontaista kirjoittajille, on huomata kirjoittajalähtöisen tekstin yhteydet ihmisen episodiseen muistiin ja semanttiseen muistiin. Flower viittaa Edel Tulvingin ajatuksiin. Tulvingin mukaan episodinen muisti antaa enemmän tai vähemmän luotettavan kuvan ihmisen kokemuksista. Tulvingin mukaan semanttinen muisti on puolestaan muisti, joka on välttämätön kielen käyttöä ajatellen. Se on ihmisessä olevaa organisoitua tietoa sanoista ja muista verbaalisista symboleista, niiden merkityksistä ja tarkoitteista, niiden välisistä suhteista, säännöistä, sanamuodoista ja sääntökokoelmista, jotka liittyvät näiden symbolien käyttöön, käsitteisiin ja suhteisiin.

Kirjoittajat käyttävät ilmiselvästi molempia muisteja. Ongelmia esiintyy silloin, kun episodisen muistin hedelmällinen ideoiden lähde sekoitetaan kirjoittamalla aikaansaatuun lopputulokseen.

Oma ajattelu voi toimia muistivihjeenä. Helpoin tapa hankkia muistista jokin tieto uudelleen saattaa olla sen ajatteluprosessin toistaminen, jonka tuloksena alkuperäinen ajatus ilmestyi. Suuri osa kirjoittajalähtöisestä tekstistä näyttäisi olevan juuri tätä –aikaisemman ajattelun uudelleen toistoa, jonka tuloksena voidaan tuoda uudelleen tietoisuuteen asia, jonka jo tietää.

Kirjoittaminen on yksi niistä aktiviteeteista, jotka kuormittavat valtavasti lyhytkestoista muistia. Lyhytkestoinen muisti on mielen aktiivinen keskusprosessori. Se pitää sisällään kaiken informaation, jota ihminen voi pitää tietoisessa mielessä yhdellä kertaa. Lyhtkestoisen muistin kapasiteetin huomaa selvimmin opetellessaan uutta asiaa, kuten autolla ajamista. Sen rajallinen kapasiteetti käy ilmi, kun ihminen kohtaa jonkin vaativan tehtävän. Tuolloin hän pystyy pitämään mielessään ja vertailemaan keskenään vain muutamaa vaihtoehtoista asioiden keskinäistä suhdetta kerrallaan.

Lyhytkestoinen muisti ylikuormittuu helposti, jos yrittää arvioida, käsitellä yksityiskohtaisesti ja tuoda mieleensä kaiken sen minkä tietää annetusta aiheesta. Sama vaikutus voi olla jopa yksinkertaisen lauseen tuottamisella yritettäessä selvittää niitä kieliopillisia ja syntaktisia vaihtoehtoja sekä äänen, nyanssin ja rytmin vaihtoehtoja, joita jopa yksinkertainen virke tarjoaa. Tekstin tuottaminen on kognitiivinen toiminto, joka jatkuvasti uhkaa ylikuormittaa lyhytkestoista muistia. Tämän ongelman ratkaisemiseen kirjoittajalähtöinen teksti on erittäin tehokas vaihtoehto kahdesta syystä.

1) Kirjoittajalähtöisen tekstin luonteenomainen piirre on usein lista (joko mentaalisista tapahtumista tai aiheen ominaisuuksista). Siksi kirjoittajalähtöinen teksti keskeyttää väliaikaikaisesti ongelmat, jotka liittyvät monimutkaisten konseptien muodostamiseen. Mikäli tuo tehtävä keskeytetään lopullisesti, tuloksena ei synny hyvää analyyttistä kirjoittamista eikä vakavasti otettavia ajatuksia, mutta prosessin ensimmäisellä asteella lista-rakenteella on todellista arvoa. Se sallii kirjoittajalle vapauden muodostaa laajalti tietoja ja vaihtoehtoisia yhteyksiä ennenaikaiseen muotoiluun lukittautumisen sijaan. Sallimalla kirjoittajalle mahdollisuus tilapäisesti erottaa kaksi monimutkaista, mutta jokseenkin erilaista tehtävää: tiedon tuottaminen ja tietoverkoston luominen, kummastakin tehtävästä on mahdollista suoriutua tietoisemmin ja tehokkaammin.

2) Toisen näkökulmaan asettuminen on myös vaativa kognitiivinen operaatio. Se tarkoittaa paitsi oman, myös toisen henkilön tiedon ja taitojen verkoston tietoista huomioimista ja vertailua. Pienet lapset eivät yksinkertaisesti pysty siihen. Aikuiset jättävät tekemättä niin, kun heidän oma keskusyksikkönsä on jo ylikuormitettu yrityksestä muodostaa ja rakentaa omia ideoita. Kirjoittajalähtöinen teksti yksinkertaisesti eliminoi tämän rajoitteen pudottamalla lukijan tilapäisesti pois kirjoittajan pohdinnoista.

Flower olettaa oman tutkimuksensa perusteella, että hyvät kirjoittajat hyödyntävät näitä strategioita tekstin tuottamisen prosessissa. He käyttävät käsikirjoituksia/skenaarioita, muodostavat listoja ja ovat välittämättä lukijoista, mutta vain hetken. Heidän tekstin tuottamisen prosessilleen on tyypillistä kehittyvän tekstin jatkuva uudelleen tarkastelu ja yritys tarkentaa ja laatia tai testata sen suhteita sekä yritys ennakoida lukijan reaktioita. Kaikki käyttävät kirjoittajalähtöisen tekstin strateioita; hyvät kirjoittajat menevät askeleen pidemmälle muodostaen kirjoitusta, joita nämä strategiat tuottavat.

Entäpä ne kirjoittajat, jotka epäonnistuvat tekemään tämän muunnoksen tai (kuten kaikki meistä) eivät onnistu tekemään sitä asianmukaisissa kohdissa?

Ensinnäkin kirjoittajalähtöinen teksti ei ole virheiden ja erehdysten täyttämä kokonaisuus, joka pitäisi romuttaa. Sen sijaan se on välivaihe monille kirjoittajille ja usein se edustaa laajaa etsintä- ja valintaprosessia. Se voi olla monipuolinen kooste merkittävistä ajatuksista, jotka kytkeytyvät kirjoittajalle verkostoksi, jota hän ei vielä ole täysin avannut/artikuloinut.

Toinen hyvä vaikutus on se, että lukijalähtöisen tekstin työstämisessä on usein kyse pohjatyönä tehdyn materiaalin muuntamisesta toisenlaiseen muotoon. Hyvä, analyyttinen kirjoitus ei eroa kirjoittajalähtöisestä ajatuksesta, joka näyttäisi syntyvän luonnostaan. Se on oman viestintämme laajentamista siten, että teksti vastaa lukijan tarpeita. Monilla ihmisillä on hyvin kehittyneitä strategioita siihen kuinka tämä toteutuu puhuttaessa.

Muunnokset, jotka synnyttävät lukijalähtöistä kirjoitusta sisältää seuraavaa:

- Sellaisen näkökulman valitseminen, joka kiinnostaa sekä kirjoittajaa että lukijaa.
- Siirtyminen faktoista ja käsikirjoituksesta/skenaarioista ja yksityiskohdista kokonaisuuksiin/konsepteihin.
- Kerronnallisen tai tekstikirjamaisen rakenteen muuntaminen retoriseksi rakenteeksi, joka on rakennettu ideoiden välisten loogisten ja hierarkisten suhteiden varaan sekä järjestetty kirjoittamisen päämäärän eikä kirjoittaja oman prosessin ympärille.

On hyödyllistä opettaa kirjoittajia huomaamaan ja muuntamaan heidän omaa, kirjoittajalähtöistä kirjoittamista. Se antaa kirjoitustyön voimanponnistukselle ja saavutukselle vahvan positiivisen arv on, vaikka kirjoittaja kaikesta huolimatta epäonnistuisi kommunikoimaan lukijalle. Kirjoittamisen kuvaaminen monitasoisena prosessina (kokonaisvaltaisen ilmaisun esittämisen sijaan) tarjotaan perustelu editoimiselle sekä kannustetaan kirjoittajia tarttumaan ongelmaan, jonka he pystyvät hallitsemaan kunhan se on asetettu erilleen muista ongelmista.

Tunnustamalla muuntaminen erityistaidoksi ja erityistehtäväksi, kirjoittajat saavat suuremman varmuuden kykjensä itsetietoisesta valvonnasta. Nämä kyvyt kirjoittajilla jo on ja joidenkin taitojen käyttöönotossa heillä on vielä mahdollisuus kehittyä.


MUUT LÄHTEET:

Olson, David 1977: From Utterance to Text: The Bias of Language in Speech and Writing, Harward Educational Review, 47.