Lukija kirjoittamisessa

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Sep 12, 2016 08:29 AM

Clarke and Ivanivc: Politics of Writing

The Role of the Reader in Writing

Kirjoittamisen taustana on sen sosiaalinen konteksti, ja tarkemmin ottaen tuo konteksti on toisaalta tilannekonteksti ja toisaalta yleisempi kulttuurinen konteksti. Tilannekontekstiin kuuluu lukija .

- Nykyiset kirjoittamisen prosessin teoriat sisällyttävät lukijan ajattelemisen osana kirjoittamisen prosessia. - tutkitaan lukijan roolia kirjoittamisessa ja toisaalta kirjoittajan vastuuta, sekä joitakin kielellisiä merkkejä tästä vastuusta lukijalle. (Ivanic s.161).

MIKÄ ON KIRJOITTAJA-LUKIJA SUHDE

- eli kuinka kirjoittaja suhtautuu lukijaan a) tekstin vastaanottajana b) kuinka teksti muodostetaan luettavaksi. Jälkimmäinen kuuluu osaksi lingvististä ”modaliteettia”, joka ilmaisee kirjoittajan asennetta lukijaa sekä aihetta kohtaan. s.162

-  Lukija-suhde viittaa sosiaalisten suhteiden diskursiivisiin muotoihin. Lukija hahmottaa tätä kolmella tapaa:
a) kirjoittajan identiteettiä, näkökulmaa,asennetta, ajattelutapaa.
b) lukija hahmottaa myös viestiä hänestä itsestään, millainen asenteeltaan ja mnäkemyksiltään, tiedoiltaan kirjoittaja olettaa lukijan olevan.
c) lukija hahmottaa valtasuhteen kirjoittaan – painetussa tekstissä se on usein ylempi, verkkotekstissä ei enää, ja opettajalle tai kustantajalle kirjoitettuna lukija oletetaan ylemmäksi. Nämä kaikki vaikuttavat samanaikaisesti. Se on myös teoreettinen perustelu sille,miksi lukijasuhde on mukana kirjoittamisprosessissa koko ajan. - Clarc/Ivanic sanovat, että kun kirjoittaminen ei suju, kyse on usein siitä että kirjoittajan suhde lukijaan tai aineistoon ei ole löytynyt.

SEN AJATTELEMINEN KUKA LUKIJA ON

Lukija ei ole läsnä kirjoittamistilanteessa. Kirjoittajan on oletettava (luotava lukija) kuinka paljon lukija tietää, mitä kaikkea tulee tehdä eksplisiittiseksi.

Opettaja kirjoittajan kuvittelemana lukijana. Kirjoittala olettaa opettajan tietävän enemmän, ja tämän seurauksena opiskelijan teksti ei ole useinkaan tarpeeksi eksplisiittistä. Täastä valtasuhteesta johtuu se, että tekstiä laaditaan sellaiseksi kuin opettaja odottaa sen olevan,  mitä sisällyttää juttuun ja mitä jättää pois, missä määrin olla eri mieltä. Tyyliin liittyvänä ongelmana on se, että kirjoittaja on eriyisen varovainen erimielisyyden suhteen.

Vaikka dialogi kirjoittajan ja lukijan välillä on toivottavaa, Ivanicin (164) mukaan tässä dialogissa ei useinkaan muisteta ideologian ja asenteiden osuutta.

Luodessaan dialogia lukijan kanssa kirjoittajat (asiakirjoittamisessa) olettavat usein, että lukija jakaisi myäs arvot joita kirjoittaja tuo esiin.

- Kun kirjoittaja pyrkii vetoamaan vastustaviin ja erimielisiin lukijoihin, hänen on luotava dialogisuutta eri tavalla kuin samanmielisten lukijoiden kanssa. Samoin on tuntemattomien lukijoiden kanssa. - esimerkiksi Ivanic ottaa draamakirjailijan, ja esittelee kuinka Trevor Griffith rakentaa draamaansa sijaa myös eri mieltä olevalle, poliittisesti erilaisten mielipiteiden edustajille, eri lailla asennoituville. Siten että he voivat vapaasti hahmottaa näkökantansa – Ivanic ei huomioi sitä, kuinka nimenomaan draamallisissa asetelmissa tekijä tai kertoja vetäytyy sivuun ja antaa asetelman puhua, ja tästä asetelmasta katsoja on vapaa tekemään johtopäätöksensä. Näytä, älä selitä mitä mieltä olet.

- Suostuttelun strategia on toinen, hän kehittelee aluksi asenteellisen mutta miellyttävän hahmon, jonka sympaattisuus vähitellen karisee niin että lopulta paljas itsekkyys ja ennakkoluuloisuus jää näkyviin. Niin että katsoja sekä koulutetaan että johdetaan hämmentävän tilanteen eteen jossa päähenkilö onkin vastenmielinen.

LUKIJAN HUOMIOIMINEN

- merkitsee yleensä luettavuutta, että lukeminen on mahdollisimman helppoa ja kiinnostavaa.s.166 - nämä ovat kuitenkin sosiokulttuurisia seikkoja, ja vivahteikkaampia kuin helposti luettavan tekstin normit tai kiinnostuksen herättäminen, 167.

Risto Niemi-Pynttäri