Vapaakirjoittaminen

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Sep 12, 2016 08:29 AM
ks. Soile Pohjalainen: Yksityiskohtien merkitys vapaakirjoittamisessa, pro gradu 2011, Jyväskylän yliopiston kirjaston e-aineistot ks. myös Kimmo Svinhuvud (I2007) Kokonaisvaltainen kirjoittaminen


Vapaakirjoittaminen ja yksityiskohta

Käytän tutkimuksessani termiä vapaakirjoittaminen, joka on suomennos englanninkie-lisestä sanasta freewriting. Termi vapaakirjoittaminen kuvaa hyvin tämän kirjoitustek-niikan luonnetta: tuotetaan tekstimateriaalia kirjoittamalla mieleen tulevia asioita vapaasti, kynää pysäyttämättä. Tekstin editoimisen aika on myöhemmin. Englanninkielisiä vastineita vapaakirjoittamisen termille ovat esimerkiksi spontaneous writing, stream-of-consciousness writing, saturation writing, flood writing, free associationwriting, open writing, non-stop writing, forced writing, automatic writing, shotgun writing and intensive writing (Reynolds 1984, 81).

Peter Elbow (1998/1973, 3) puolestaan mainitsee vapaakirjoitusharjoituksia kutsutun myös termeillä babbling tai jabbe-ring exercises. Jälkimmäinen termi voidaan suomentaa pölinäksi, edellinen puolestaan tarkoittaa esimerkiksi lörpöttelyä tai höpinää. Vapaakirjoitusharjoitusten kutsuminen näillä nimityksillä on toisinaan melko osuvaa, kuten seuraavat lainaukset oppimispäi-väkirjastani osoittavat. Toisinaan vapaakirjoittaminen on juuri arkipäiväisen päänsisäisen höpinän merkitsemistä paperille.


Mark Reynolds (1984, 81) jäljittää vapaakirjoittamisen nykymuodossaan vuoteen 1960, jolloin vapaakirjoittamista käsitteli Ken Macrorie, myöhemmin Peter Elbow. Ken Macrorie kehitti vapaakirjoittamista Dorothea Branden (1934) julkaistussa teoksessa Becoming a Writer esitettyjen ajatusten pohjalta. Reynoldsin mukaan vapaakirjoittamisen tekniikka kehittyi 1960-luvulla opiskelijakeskeisen liikkeen aikana.


Modern use of freewriting appears to date from the 1960s, first in Ken Macrorie's work and later in Peter Elbow's. Freewriting may be one of the few techniques developed during the 1960s student-centered movement which survived both its own period and the subsequent back-to-the-basics backlash of the 1970s. (Reynolds 1984, 81.)


Svinhufvud erottaa vapaakirjoittamisesta muunnoksen, jota hän kutsuu kontrolloiduksi vapaaksi kirjoittamiseksi. Tässä kirjoittamisen muodossa kirjoittamisen aihe on ennalta. Myös yhdysvaltalainen kirjailija Ray Bradbury (2008/1990, 128–129) toteaa teoksessaan Zen sanatai-teessa – Esseitä luovuudesta, että zeniläisyyden oppeja voi soveltaa kirjoittamiseen.

Kontrolloidussa vapaassa kirjoittamisessa aiheesta harhailemaan lähtenyt teksti palautetaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen. (Svinhufvud 2007, 145–146.)

Vapaakirjoittaminen on metodi, jonka avulla voi tuottaa lähes rajattomasti tekstimate-riaalia. Tätä tukee Svinhufvudin (2007, 144) näkemys siitä, että vapaakirjoittamalla on mahdollista tuottaa tekstiä milloin vain. Kontrolloitu vapaa kirjoittaminen toimii puo-lestaan ideointiharjoituksena (Svinhufvud 2007, 147). Vapaakirjoittamalla tuotettu materiaali on raakamateriaalia, josta voi löytyä sopivia osia edelleen työstettäviksi. Työstettävä materiaali voi sopia jalostettavaksi esimerkiksi kaunokirjallisuudeksi.


Työstettäväksi sopiva materiaali voi olla myös esimerkiksi havaintoja kirjoittajasta it-sestään ja hänen omasta elämästään, jolloin vapaakirjoittaminen voi toimia itsehoidol-lisena menetelmänä. Svinhufvud (2007, 144) on todennut, että tämä kirjoittamistek-niikka voi tuoda esille tärkeää, yllättävää ja työstämistä vaativaa materiaalia. Myös jäljempänä tutkielmassani esittelemäni Anita Lindquistin ajatukset terapeuttisesta kir-joittamisesta sekä Tara Bennet-Golemanin ajatukset tarkkailevasta havainnoinnista tukevat käsitystäni vapaakirjoittamisesta yhtenä mahdollisena itsehoidollisena mene-telmänä. Vapaakirjoittamisen terapeuttisia ulottuvuuksia pohdittaessa tulee kuitenkin huomioida alla olevat Juhani Ihanuksen sanat. Vapaakirjoittaminenkaan ei ole varsi-naista kirjallisuusterapiaa, kun siihen ei liity terapeuttista vuorovaikutussuhdetta.


Pelkkä lukeminen tai kirjoittaminen ilman terapeuttista vuorovaikutus-suhdetta ei ole kirjallisuusterapiatyötä. Näin esimerkiksi yksin lukemi-nen tai tuttavien kanssa luetusta keskusteleminen ei ole varsinaista kir-jallisuusterapiaa vaikka voikin toki sisältää terapeuttisia aineksia. (Ihanus 1995, 169.)
Vapaakirjoittaminen on kirjoittamisen tekniikka, jolla voi tuottaa raakamateriaalia. Reynolds (1984, 81) liittää vapaakirjoituksen osaksi varsinaista kirjoittamista edeltäviä harjoituksia (prewriting excercises). ”One of the most widely used prewriting exercises is freewriting (Reynolds 1984, 81). ” Svinhufvud pitää vapaakirjoittamista niin ikään varsinaista kirjoittamista edeltävänä tekstin tuottamisen harjoituksena, kuten alla ole-va lainaus osoittaa.
Joskus harjoituksesta seuraa jotain, joskus ei. Tärkeintä on itse kirjoittaminen.


Jos kontrolloitua vapaata kirjoittamista harjoittaa säännöllisesti, alkaa se todennäköisesti vaikuttaa muuhunkin kirjoittamiseen. Kirjoittaessaan ensimmäistä versiota jostain tekstistä saattaa huomata, ettei juuri välitä oikeinkirjoituksesta, sävystä tai sanavalinnoista. Tekstin tuottaminen vie voiton näiden asioiden pohtimiselta. Oikeinkirjoitus, sävy ja sanavalin-nat ovat tietysti tärkeitä asioita kirjoittamisessa. Niitä ehtii kuitenkin pohtia paljon myöhemmin, sen jälkeen kun ensimmäinen versio on kir-joitettu. (Svinhufvud 2007, 146.)