Lukijan huomiointi

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos keskiviikko 13. toukokuuta 2015, 13.48


 

“The Role of the Reader in Writing” (ss.161-180) in Romy Clark and Roz Ivanic: Politics of Writing (1997)  ISBN 0-415-13482-X , Routledge

- kirjoittamisen taustana on sen sosiaalinen konteksti, ja tarkemmin ottaen tuo konteksti on toisaalta tilannekonteksti ja toisaalta yleisempi kulttuurinen konteksti. Tilannekontekstiin kuuluu lukija.

- Nykyiset kirjoittamisen prosessin teoriat sisällyttävät lukijan ajattelemisen jo osaksi kirjoittamisen prosessia.

-  tutkitaan lukijan roolia kirjoittamisessa ja toisaalta kirjoittajan vastuuta, sekö joitakin kielellisiä merkkejä tästä vastuusta lukijalle. (PoW.161.)

 KIRJOITTAJA-LUKIJA SUHDE

-  eli kuinka kirjoittaja a) suhtautuu lukijaan tekstin vastaanottajana b)kuinka teksti muodostetaan luettavaksi, se kuuluu osaksi lingvististä ”modaliteettia”.Modaliteetti ilmasee kirjoittajan asennetta lukijaa sekä aihetta kohtaan.

- komm: mutta kumpi on parempi käsite – kirjoittaja/yleisö –suhde? joka ei ole interpersoonallinen suhde oletettuun lukijaan. Se ilmaisee sattumalta, ja osuvasti lukemisen yksityistä lukemispuolta sekä kirjoittajan kannalta kokemusta yleisöstä. 

- kirjoittaja/lukija muodostaa erilaisia subjektipositioita. (PoW.162.)

-  toisin sanoen se viittaa sosiaalisten suhteiden diskursiivisiin muotoihin. HallidayTämä merkitsee sitä, että lukija hahmottaa tätä kolmella tapaa: a) kirjoittajan identiteettiä, näkökulmaa,asennetta, ajattelutapaa.b) lukija hahmottaa myös viestiä hänestä itsestään, millainen asenteeltaan ja mnäkemyksiltään, tiedoiltaan  kirjoittaja olettaa lukijan olevan. c) lukija hahmottaa valtasuhteen kirjoittaan – painetussa tekstissä se on usein ylempi, verkkotekstissä ei enää, ja opettajalle tai kustantajalle kirjoitettuna lukija oletetaan ylemmäksi. Nämä kaikki vaikuttavat samanaikaisesti. Se on myös teoreettinen perustelu sille,miksi lukijasuhde on mukana kirjoittamisprosessissa koko ajan.

-  Clark/Ivanic sanovat, että kun kirjoittaminen ei suju, kyse on usein siitä että kirjoittajan suhde lukijaan tai aineistoon ei ole löytynyt.

LUKIJAN KUVITTELEMINEN

-  dialogi kirjoittajan ja lukijan välillä on toivottavaa, Ivanicin mukaan tässä dialogissa ei useinkaan muisteta ideologian ja asenteiden osuutta. (PoW.164.)

- lukija ei ole läsnä ja on usein tuntematon kirjoittajan on oletettava (luotava lukija) kuinka paljon lukija tietää, kunka paljon voi olettaa, mitä tulee tehdä eksplisiittiseksi.

- opettajalle kirjoittaminen: opettajan oletetaan tietävän enemmän, tämän seurauksena opiskelijan essee ei ole useinkaan tarpeeksi eksplisiittinen.

- Valtasuhteista johtuu myös johtuu se, että tekstiä laaditaan sellaiseksi kuin sen odotetaan olevan, mitä opettaja odottaa, mitä sisällyttää juttuun ja mitä jättää pois, missä määrin ollaValtasuhteista lisäksi johtuu se, että tekstiä laaditaan sellaiseksi kuin sen odotetaan olevan, mitä opettaja odottaa, mitä sisällyttää juttuun ja mitä jättää pois, missä määrin olla eri mieltä, tyylillienä ongelmana on se että kirjoittajain eriyisen varovainen ilmaistessaan erimielisyyden.

- Luodessaan dialogia lukijan kanssa kirjoittajat kaikissa genreissä olettavat useimmiten sen, että lukija jakaisi kirjoittaman esittämät arvot. 

-  Kun kirjoittaja pyrkii vetoamaan potentiaalisesti vastustavaan lukijakuntaan, hänen on luotava dialogisuutta eri tavalla kuin samanmielisten lukijoiden kanssa. Samoin on tuntemattomien lukijoiden kanssa.

DRAAMAN KIRJOITTAMINEN ESIMERKKINÄ

-  esimerkiksi Ivanicin esimerkkinä on draamakirjailija Trevor Griffith, ja kuinka tämä rakentaa tilaa myös eri mieltä oleville, poliittisesti erilaisten mielipiteiden edustajille, eri lailla asennoituville.

-  Griffithin tavoitteena on kirjoittaa siten, että katsojat voivat vapaasti hahmottaa näkökantansa

-  Suostuttelun on toinen Griffithin strategia. Hän kehittelee aluksi asenteellisen, mutta miellyttävän hahmon, jonka sympaattisuus vähitellen karisee. Lopulta henkilöstä jää näkyviin vain paljas itsekkyys ja ennakkoluuloisuus. Näin katsoja johdetaan hämmentävän tilanteen eteen, jossa päähenkilö onkin vastenmielinen.

-  Lukijan huomioiminen merkitsee siis yleensä luettavuutta, sitä että lukeminen on mahdollisimman helppoa ja kiinnostavaa. (PoW.166.)

-  nämä ovat kuitenkin sosiokulttuurisia seikkoja, ja vivahteikkaampia kuin helposti luettavan tekstin normit tai pelkkä kiinnostuksen herättäminen. (PoW.167.)