Intuitio

Intuitio Referaatti: Taru Laaksonen

J Gailate and S Keen teoksessa Encyklopedia of Creativity, ed. Mark A. Runco and Steven R Pritzker, Elsevier Pbl, London  ss. 683-688

Artikkeli esittää kolme tapaa määritellä intuition. Ehkä tunnetuin tapa lähestyä intuition käsitettä on ajatella sen olevan ns. piilotettua tietoa, passiivista ja tiedostamatonta lähestymistä ongelmaan aiemman tiedon pohjalta. Teoriaan kuuluu ajatus, että tiedämme paljon sellaista, mitä emme tiedä tai muista tietävämme. Toisaalta myös polkupyörän ajaminen on intuitiivistä, sillä polkiessamme emme ajattele aktiivisesti kaikkia niitä prosesseja, joita tarvitsemme polkemiseen, vaan taitomme on automatisoitunut.

Intuition toinen ääripää on ajatella mystisen ratkaisukyvyn tulevan lahjana joltain korkeammalta taholta. Monet taiteilijat ja tieteilijät ovat historiassa määritelleet töitään “lahjana”, että he ovat toimineet Jumalan tms. operoimina. Myös inspiraatiota on määritelty näin. Keskitie näille teorioille määrittyy kolmannesta tavasta ymmärtää intuitio: aivojen hermo-järjestelmä käsittelee aktiivisesti tietoja aiemman pohjalta ja assosioi niitä uudella tavalla, sekä suoranaisesti valikoi tietoisuuteemme parhaan mahdollisen ratkaisun. Miten aivot tämän valinnan sitten tekevät, sitä tutkijat eivät vielä osaa selittää, mutta empiiriset kokeet ovat osoittaneet viitteitä tällaiseen.

Intuitio ulottuu kaikkeen. Koemme, että teemme päätöksiä joko perustuen järkeen tai tunteeseen. Tunteella valitseminen on intuitiota, sitä, että jokin vain tuntuu “oikealta” tai “väärältä”. Rationaalisessa maailmassa alamme kuitenkin oitis järkeillä päätöstämme ja näin oikeuttaa sitä, sillä tunteilla päättämistä ei pidetä viisaana tekona. Kuitenkin testit osoittavat, että tunteilla tehdyt valinnat ovat joissain tapauksissa usein parempia, kuin puhtaaseen järkeen perustuvat. Tiedostamaton “agentti” tekee tällöin päätökset puolestamme ja valikoi parhaan vaihtoehdon. Heti kun aivot kohtaavat ongelman, ne alkavat työstää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Luovuus tulee esiin ratkaisun teossa. Artikkeli esittää teorian, että se mikä erottaa luovan ihmisen ei-niin-luovasta ihmisestä ei suinkaan ole kyky muodostaa useita vaihtoehtoja, vaan kyky valita niistä paras ja toimivin.

Esimerkiksi palomiehet eivät voi hätätilanteissa useinkaan järkeillä ratkaisujaan, sillä tilanteet etenevät niin nopeasti. He joutuvat luottamaan intuitioonsa ja toimimaan sen ohjaamina kulloisessakin tilanteessa. Nopeastikin tehty päätös on parempi, kuin ei päätöstä lainkaan. 

Intuitiolla on myös useita lajeja. Muutamia mainitakseni; on musiikillista, sosiaalista, pelaamiseen liittyvää ja taiteellista intuitiota, lukemattomien muiden lisäksi. Ihmisen taidot käyttää intuitiota eri lajien välillä vaihtelevat, joissain paremmin ja joissain huonommin. Kehittyykö oma intuitiivisyys, jos sitä alkaa tarkkailla ja työstää? Välttämättä ei, sillä artikkeli on sitä mieltä, että intuitio voi paremmin ollessaan vapaa: yli-analysoiminen ja tutkiminen kahlitsee sen. Kokemus lajissa kuin lajissa kasvattaa taitoja, mutta intuitio joko on tai ei ole vahva pohjautuen yksilöllisiin eroihin.

Artikkelissa mainitaan väite, että omaperäisyys on luovuuden edellytys ja intuitio omaperäisyyden lähde. Jos jokin ei ole omaperäistä, silloin se ei ole luovaa. Intuitioon liittyy ajatus uuden tekemisestä. Emme pidä kopioimista luovuutena, vaikka työ olisi kuinka huolella ja laadukkaasti tehty. Luovuuden ja intuition suhde on kuitenkin ristiriitainen. Taide on kuitenkin pitkälti uudelleen työstämistä ja kopioimista, ja omaperäisyyden määrittely toisinaan mutkikasta: aina ei voi vain luoda kokonaan uutta. Artikkeli ehdottaakin, että intuitio taiteessa tulee näkyviin taiteilijan kyvyssä käyttää kokemustaan, taitojaan ja omaa erilaisuuttaan kaanonissa uudella tavoin, uudessa kontekstissa. Intuitio ikään kuin herättää kaikki kognitiiviset toimintomme työhön, tehden synteesejä ja hylkäämällä toimimattomia ratkaisuja. Mieliala vaikuttaa myös intuitioon, se toimii eri lailla eri tunteiden alaisena. Atikkelin mukaan positiivinen mieliala luo enemmän luovuutta.

Kognitiiviset toiminnot ylipäätään ja assosiaatio toimivat lähellä intuitiota. Joskus sattuma on suurin vaikuttaja lopputulokseen. Ennen Newtonia ei ollut painovoimaa, eikä hän sitä keksimällä keksinyt. Miksi intuitio sitten on vahvin eräillä, miksi he saavat parhaat ideat? Kokemus alasta on helppo vastaus, tietopohja, joka synnyttää uutta.

Vaikka kokemus onkin joissain tapauksissa intuition lähde, on taas toisilla aloilla mahdollista suorastaan opetella intuition käyttöä. Tällaista tapahtuu esimerkiksi sellaisissa töissä, joissa nuorempi voi seurata vanhemman työskentelyä ja oppia havainnon kautta. Tähän liittyy ajatus, että tieto voidaan saavuttaa pääsemällä käsiksi muistoihin ja tunteisiin. Intuitio olisi näin ollen tiedon latentti varasto, josta sitä voidaan tarvittaessa noutaa ja jakaa, ja joka on pohjana epäsuoralle oppimisprosessille.