Mahdollisuuksien tila

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Feb 02, 2016 03:31 PM
Miia Pirinen Referaatti Rebecca Luce-Kaplerin teoksen Writing With, Through and Beyond the Text. An Ecology of Language (2004) luvusta 4: The Subjunctive Cottage

 

Mahdollisuuksien tila

Rebecca Luce-Kapler käsittelee teoksessaan Writing With, Through and Beyond the Text. An Ecology of Language (2004) ja erityisesti sen luvussa "The Subjunctive Cottage" kirjoittamisen tarjoamaa mahdollisuuksien tilaa. Kyse on mahdollisuudesta kirjoittamisen avulla kuvitella vaihtoehtoisia todellisuuksia ja elämänpolkuja.


Luce-Kapler viittaa Virginia Woolfin näkemyksiin kirjoittamisen parantavasta voimasta. Kirjoittaminen tekee kirjoittajan tietoiseksi itsestään sekä suhteestaan muihin ja paikastaan maailmassa. Pelot ja unelmat saavat äänen. Kokemuksiaan voi tarkastella kokonaisvaltaisesti. Kun katsoo elämänpolkua taaksepäin, voi nähdä vaihtoehtoisia suuntia myös edessään. (Luce-Kapler 2004, 81.)


Luce-Kaplerin ajattelu pohjautuu kokemuksiin kirjoittajaryhmien vetäjänä. Erityisen havainnollistava on Carmenin tarina. Kirjoittaminen antoi 67-vuotiaalle Carmenille perspektiiviä oman elämän ja tunteiden tarkasteluun ja auttoi kuvittelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Hän päätyi radikaaliin elämänmuutokseen ja jätti monikymmenvuotisen parisuhteen tullakseen onnellisemmaksi. (Luce-Kapler 2004, 79-81, 94.)


Luce-Kapler toteaa, että opettaessaan hän haluaa tarjota mahdollisuuden kuvitella erilaisia todellisuuksia ja mahdollisuuksia. Hän haluaa opettaa, että on mahdollista tehdä tietoisempia päätöksiä ja valita toisin kuin odotetaan. Kyse on kyvystä pitää itseään aktiivisena toimijana. (Luce- Kapler 2004, 104.)

Narratiivit ja toisin kirjoittaminen

Luce-Kapler aloittaa argumentointinsa narratiiveista. Perinteiset, koherentit narratiivit luovat illuusion elämästä yhtenäisenä, selkeänä kokonaisuutena. Narratiivien kautta tapahtumille syntyy merkityksiä. Ne luovat myös suuntaviivoja myöhemmälle toiminnalle. (Luce-Kapler 2004, 82.)

Luce-Kapler (2004, 102) toteaa, että perinteisten narratiivisten rakenteiden ohitse kirjoittaminen tukee yleisemminkin "toisin kirjoittamista". Kyse on perinteisten raja-aitojen rikkomisesta niin  tekstirakenteen kuin tekstien sisällönkin kannalta.

Luce-Kapler nostaa esiin kirjailija Carol Shieldsin kokemukset. Shields ahdistui kokiessaan, että tarinan täytyisi noudattaa tietynlaista kaavaa. Hän vapautui päättäessään leikitellä teksteillä ja kirjoittaa tarinoita, joissa ei välttämättä ollut selkeitä konflikteja tai päähenkilöitä. Shields otti mallia naisten suullisesta kerrontaperinteestä, jossa tarinat hahmottuvat esiin episodien ja sivukertomusten avulla. (Luce-Kapler 2004, 82-83.)

Luce-Kapler sivuaa Friedmanin jaottelua naisten tavoista dekonstruoida ja rekonstruoida narratiiveja. Friedmanin mukaan naiset valjastavat olemassaolevia narratiivisia rakenteita omien ideologioidensa käyttöön ja toisaalta muotoilevat näitä rakenteita uudelleen. Myös eri konventioiden ja lajien yhdistely on hänen mukaansa naisten narratiiveille leimallista. (Luce-Kapler 2004, 85.)

Kirjoittajaryhmissään Luce-Kapler haluaa korostaa, ettei kirjoittaminen ole vain elämän muokkaamista yhtenäiseksi narratiiviksi. Palasista koostuva ja monikerroksinen teksti voi realistisemmin kuvata pirstaleista, monisyistä elämänkokemusta. (Luce-Kapler 2004, 83.) Luce- Kapler on haastanut kirjoittajaryhmiensä naiset kokeilemaan erilaisia kirjoittamisen muotoja ja leikittelemään mahdollisuuksilla. Ryhmäläiset ovat kirjoittaneet runonpätkiä, päiväkirjamerkintöjä ja muita irrallisia tekstinpalasia. Näistä palasista koostuvan kokonaisuuden merkitystä on sitten voitu pohtia. Luce-Kapler korostaa, että genrerajojen hämärtyminen ei ole itsetarkoitus.

Valinnanvaraa se kuitenkin lisää. Esimerkiksi runoudelle tyypillinen tyhjä tila tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää hiljaisuutta ja kaikkea sanomatta jäävää. (Luce-Kapler 2004, 83, 86-87.)

"Entä jos"

Kirjoittaja haluaa kuvata kokemusta kokonaisuudessa mutta on tietoinen siitä, että koherenssi on illuusio (Luce-Kapler 2004, 87). Tämä on Luce-Kaplerin päättelyn lähtökohta. Hän huomauttaa, että jo Kristeva kyseenalaistaa halun kielen universaaliuteen. Tulkinnanvaraisuus on tekstien voimavara ja elinehto. Se tekee teksteistä kiehtovia. (Luce-Kapler 2004, 87-88.)

Kirjoittaminen luo mahdollisuuden tilan, jossa sijaitsee "entä jos" -maailma. Sekä kirjoittaja että lukija suhtautuvat tekstiin totena. Tekstien todellisuus ei kuitenkaan ole faktaa vaan hypoteettista. (Luce-Kapler 2004, 88.) Lukija kutsutaan "mahdollisuuksien mökkiin" (subjunctive cottage). Tätä illuusiota luodaan Brunerin mukaan kolmella tavalla: tekstin sisältämillä oletuksilla (eli esimerkiksi sillä, mistä kirjoitetaan ja mistä ei), protagonistin näkökulmalla sekä useiden toisiaan täydentävien perspektiivien tekniikalla. (Luce-Kapler 2004, 91.)

Tekstien kautta lukijan ja erityisesti kirjoittajan on mahdollista tutkailla valintojaan. Elävässä elämässähän vaihtoehtoisia todellisuuksia ei yhtäaikaisesti voi kokeilla. Kirjoittaminen edellyttää avoimuutta ja johdattaa pohdiskelemaan eri mahdollisuuksia. Kirjoittajan on kyseenalaistettava omat oletuksensa. Silloin on mahdollista myös ymmärtää omien kokemuksiensa monisyisyys. (Luce-Kapler 2004, 93.) Hypoteettisten maailmojen avulla voi oppia itsestään, muotoilla kokemuksiaan uudelleen ja kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Näin luodaan olosuhteet kehittyä ja muuttua. (Luce-Kapler 2004, 103.)

Tekstin suuntien pohtimisesta voidaan käyttää Morsonin esittelemää käsitettä sideshadowing. Sekä lukijat että kirjoittajat voivat pohtia mahdollisuuksia (usein genrerajojen sisällä) ja mahdollisuuksien mahdollisuuksia (niiden ulkopuolella). Kirjoittamisen opettamisen menetelmänä sideshadowing voi toimia Welchin tapaan: ohjaajan kehotuksesta kirjoittaja käy tekstinsä läpi ja miettii joka kohdassa vaihtoehtoisia suuntia. (Luce-Kapler 2004, 91-92.)

Luce-Kapler (2004, 94) korostaa, että kirjoittamisen luoma mahdollisuuksien tila ohjaa huomaamaan merkityksellisiä yhteyksiä ja tutkimaan vaihtoehtoisten polkujen potentiaalia. Vaikka Luce-Kapler käsittelee mahdollisuuksien tilaa erityisesti yksilötasolla, on ajattelutapa yleistettävissä myös yhteiskunnallisiin, laajempiin konteksteihin. Oikeastaan näiden välille voi olla hankalaa tehdä eroa.

Kirjoittaja on osa kulttuurituotannon konteksteja ja monimutkaista todellisuuden kudelmaa. Sosiaaliset struktuurit säilyvät ja muuttuvat tekstien ja niistä saatavan palautteen kautta. Se, mistä kirjoitetaan, on tärkeää: Luce-Kapler korostaa, että kirjoittaminen ohjaa havainnoimaan tekstin aihetta useista kulmista ja tuo esiin vaihtoehtoisia kehityssuuntia. (Luce-Kapler 2004, 94-95).