Vaistonvaraisuudesta intuitiivisuuteen

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Aug 26, 2014 10:20 AM
Henry Bergson, vaiston, älyn ja intuition erot


Barry Allen ”The use of useless knowledge: Bergson against the pragmatics” in Canadian Journal of Philosophy 2013, Vol. 43 No.1, 37-59 (vapaasti verkosta, referaatti Risto Niemi-Pynttäri)

Mikä on vaiston ja intuition ero? Filosofi Henry Bergson katsoo, että intuitio on älykkäksi tullutta vaistoa. Hän painottaa sitä, että äly ja vaisto ovat erilaisia tapoja saada tietoa, ja intuitio poikkeaa jossain määrin näistä molemmista.

Vaistojen välittämä tietämys ei ole tietoista; silloin kun tiedämme asian vaistonvaraisesti, mutta emme voi perustella, miksi näin on.

Älyllinen tieto puolestaan on tietoisesti ymmärrettyä, se auttaa päätösten ja ratkaisujen tekemisessä. Älyllä punnittuihin ratkaisuihin liittyy epäröinti ja harkinta, ja kuten Bergson painottaa, epäröinnin ylittäminen. Vaistomaiseen toimintaan ei kuulu harkintaa eikä erilaisten mahdollisuuksien erottamista, vaan ratkaisu on välitön. Älyn käyttöön liittyvä harkinta ja epäröinti merkitsee Bergsonin mukaan sellaista mahdollisuuksien hahmottamista, mikä vaistomaisesta toiminnasta puuttuu kokonaan. Hypoteettiset, potentiaaliset mutta vielä toteutumattomat seikat kuuluvat älyn piirin.  (Allen 2013, 41.)

Intuitio on lähtökohdiltaan vaistoa, mihin liittyy myös älyä:

”By intutiton I mean instinct that has become disinterested, self-conscious, capable of reflecting upon its object and enlanging it indefinitely” (Bergson 1907, Creative evolution, O:645)

Näin Bergson liittää intuition määreitä, jotka ovat älyllisiä. Kyky ymmärtää asia irrallaan välittömästi omista eduista.  Asiaan liittyvien mahdollisuuksien hahmottaminen kuuluu samalla tavalla intuitioon, kuin älyynkin.  Mutta intuitiossa ei ole loogisen etenemisen järjestelmällisyyttä, sen välittömyys on sukua vaistolle. Samalla tulee mahdolliseksi tunnistaa sellaista älyä, joka liittyy kätketysti jo vaistomaiseen  toimintaan.

Keskeinen ero älyn käytön ja intuitiivisuuden välillä liittyy Bergsonin mukaan pragmaattisuuteen:  intuitio on käytännöllisessä mielessä hyödytöntä, toisin kuin harkintaan perustuva äly. Bergsonin evolutionismissa älyn juuret ovat pragmaattiset ja selviytymiseen liittyvät, samoin kuin vaistotkin.  Näistä poiketen Bergson liittää intuitiivisuuteen tietynlaisen hyödyttömyyden; se luo mahdollisuuksien alueen, josta ei voi tehdä käytännön johtopäätöksiä,  sen alkuperä kognitiivisessa potentiaallisuudessa, johon liittyy aina jotain enemmän kuin käytäntöön.  (Allen 2013,50.)

Samoin kuin elämä on enemmän kuin pragmaattisuus, samoin intuitiivisuus on Bergsonille älyä elävämpää:

”Intuition is mind itself, and in a certain sense, life itself: the intellect has been cut of it by a process resembling  that which has generated matter (individuated bodies).” (Bergson 1907, O: 722)

Henry Bergson (1907): Creative evolution.
http://www.gutenberg.org/files/26163/26163-h/26163-h.htm