Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Elektroninen sana

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos maanantai 12. syyskuuta 2016, 08.52
Richard Lanham: The Electronic Word

1. The Electronic Word: Literary Study and the Digital Revolution

Kirjallisuuden tutkimuksessa pitäisi kenties olla ennemmin huolestunut siitä, luetaanko tulevaisuudessa kirjoja lainkaan, kuin siitä, luetaanko perinteisiä vai digitaalisia kirjoja.

Televisio oli ensimmäinen teknologinen mullistus ja sen kourista painettu (printed) media selvisi hyvin.

Elektroninen typografia (erilaiset fontit, taustat ym.) on muuttuvaista, se on sekä luojan että lukijan kontrolloitavissa.

Kun kyseessä on elektronisen tekstin lukija, raja luojan ja lukijan välillä hämärtyy. Elektroniset teokset hyödyntävät tarkoituksella tätä mullistavaa interaktiivisuutta. Interaktiivisessa fiktiossa lukijan on usein mahdollista määrätä tarinan lopputulos kontrolloimalla sen tapahtumia.

Elektroninen kirjallisuus ei tuo muutosta ainoastaan tulevaisuuden kirjallisuuteen, vaan sen kautta on mahdollista tuoda uusia asioita myös vanhoihin klassikoihin (esim. musiikin lisääminen Miltonin Kadotettuun paratiisiin, Luciferin ja Jumalan nimet kirjoitettuna eri fonteilla).

Perinteisillä oppikirjoilla opetusvälineinä on rajoitteensa. Elektronisella kirjallisuudella voisi olla osansa annettavana myös oppikirjallisuuteen. Voimme kuvitella esimerkiksi mitä mahdollisuuksia opetukseen toisi valtava oppikirja, joka olisi kosketuksissa kaikkiin sitä käyttäviin opettajiin ja jota päivitettäisiin jatkuvasti sekä opettajien itsensä että kirjan tekijöiden toimesta. Emme tarvitse ennustajia kertomaan, että elektronisilla oppikirjoilla on paikkansa tulevaisuudessa.

Taiteiden kentällä digitalisoituminen on edennyt pisimmälle kenties säveltämisen ja musiikkiesitysten osalta.

Digitalisoituminen on aiheuttanut sen, että monet taiteiden tutkimukseen liittyvät akateemiset rajat ovat höllentyneet. Muut taiteet painivat samojen metafyysisten ongelmien kanssa kuin kirjallisuuskin. Jos maalaus ei ole maalattu kankaalle, onko se maalaus? Mikä se on?

Koska taiteet kohtaavat samoja teknologisia ongelmia, ne myös löytävät ja luovat uusia tapoja teknologian kautta ja sen avulla.

Kirjapainotaidon keksiminen herätti aikanaan taistelun vapaudesta julkaista. Tämän tuloksena syntyi tekijänoikeuslaki ja kirjoitus määriteltiin kirjoittajansa omaisuudeksi. Elektroninen sana aiheuttaa ongelmia siinä suhteessa, että se ei ole soviteltavissa vallalla olevaan tekijänoikeuslakiin. Ongelmana on mm. kopioimisen helppous. Elektronisella sanalla ei myöskään ole painetun sanan kaltaista materiaalista olemusta. Elektroninen informaatio näyttäisi vastustavan perinteistä omistajuutta.


2. Digital Rhetoric and The Digital Arts

Olemme aina pitäneet tietokoneita matemaattisen loogisina koneina. Käytännössä tietokone voitaisiin kenties nähdä loogisen lisäksi myös retorisena koneena.

1900-luvun alussa "Marinettin hyökkäys" painettua kirjaa vastaan: kirja nähdään paikalleen juuttuneena, joustamattoman lineaarisena ja hitaana. Uusi elokuvataide puolestaan nähdään dynaamisena, interaktiivisena, simultaanisena ja nopeana.

Marinettin (Marinetti, 1919: SCRABRnRraaNNG) tavoite on tehdä yleisö tietoiseksi tavallisen tekstin valtavasta yksinkertaisuudesta. Hän hyökkää koko ihmiskunnan kirjallista konseptia vastaan.

Aakkosen ja ikonin välinen kanssakäyminen, kuvan ja sanan keskinäinen taistelu ei myöskään ole uusi asia. Esimerkkinä kuvallisuudella leikittelystä mm. Kenneth Burken Collected Poems. Painettu pinta tarjoaa läpinäkymättömän (opaque) pinnan eri kirjasinlajeilla, eri kokoisilla fonteilla ja erilaisilla järjestyksillä leikittelyyn.

Kirjallisuuden kaanonin suurimpia tehtäviä on siirtää kanoninen viisaus eteenpäin sanojen kautta. Burke kyseenalaistaa tämän tradition ottamalla visuaalisuuden mukaan tekstiin. Elektronisen maailman leikkisä asenne typografisia konventioita vastaan!

Elektronisen tekstin luontainen rakenne on koominen, siinä missä painetun tekstin luonne on vakava.

Modernissa taiteessa on tarvetta leikkisälle elektroniselle ilmaisulle, joka "pyytää Mona Lisan ulos leikkimään!" (Duchamp: "Readymade")

Ei ole sattumaa, että digitaalinen tekniikka dominoi niin paljon animaatiota. Paitsi että tietokoneella animaation tekeminen on nopeampaa kuin perinteisellä tyylillä, sen kautta on myös helppo luoda toimintaa.

Jokainen tämän kehityksen vaiheista on ollut ennustettavissa postmodernien visuaalisten taiteiden kautta. Saatamme kirjallisuudessa heijastaa sitä, kuinka jokin dominoiva teema on löytänyt ilmaisunsa jossakin toisessa taiteessa samaan aikaan.

Digitaalinen tietokone näyttää oikeastaan koneelta, joka on luotu taiteelle ja taiteesta. Se sisältää luovuutta ja suuria mahdollisuuksia eri taiteille.


3. Twenty Years After: Digital Decorum and Bi-stable Allusions

Katsellessa retoriikan alueen laajentumista uuden vaikutuspiirin alueelle, on myös visioitava mielessään, kuinka retoriikka toimii systemaattisena ajattelumallina. Retoriikan systeemiä ei edes ole yritetty liittää elektroniseen muotoon, jollaisena se kuitenkin yhä kasvavassa määrin ilmenee.

Arkkitehtuurinen katsaus retoriikkaan, mm. Burke: retoriikan analyyseja voi käyttää myös ei-kirjallisiin teksteihin ja sosiaalisen elämän konventioihin.

Campbell puolestaan on huomioinut eron "suljetun" ja "avonaisen" systeemin välillä. Vaikkakaan hän ei puhu varsinaisesti retoriikasta, on mielenkiintoista käsitellä retoriikkaa näillä termeillä.

Burke ja Havelock: reoriikan puitteet löydettävissä myös ihmisen evoluutiosta.

Muodollisen retoriikan rakenteet ovat olleet tärkeä osa länsimaista kulttuuria jo kauan. Tästä huolimatta olemme niin kauan epäilleet retoriikkaa tekopyhyydestä ja ulkokultaisuudesta, että on vaikea tunnistaa, mistä siinä todella on kyse: viestintäjärjestelmästä. Nämä viestintäjärjestelmät eivät ainakaan humanisteilla ole koskaan kaikonneet Platonisesta kehästä: ne ovat suljettuja tapoja joita organisoidaan kuin The Rebublicin yhteiskuntaa.

Jos voimme edes varovaisesti ajatella retoriikkaa "kaoottisena", saatamme havaita, kuinka länsimaisten filosofien ja retorikoiden kaksijakoinen vastakkainasettelu on "syntynyt uudelleen" ja siirtynyt elektronisen tekstin ajalle.

Sekä retorinen itsetietoisuus että retoriikan termistö ovat alkaneet työntyä pysyviin järjestelmiin viime vuosikymmenten aikana.

Elektronisen sanan tulo on ollut suuri käännekohta retoriikan teorioille. Elektronisen sanan myötä yleisön osallistuminen on palannut. Aiempi (1800-luvun) hiljainen yleisö oli "lukijoiden" yleisö, elektroninen yleisö puolestaan on hyvin interaktiivista.

Maria Tolvanen 2007