Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

5 Alisteisten lauseiden tyyli

by Risto Tapani Niemi-Pynttäri last modified Nov 01, 2017 12:25 PM

Vain kahdella lausetyypillä voi päästä lauseiden ihmeelliseen maailmaan. Nuo kategoriat ovat muodollisia, joten lausetyypit voi tunnistaa ilman viittausta sisältöön. Ne ovat kuitenkin radikaalisti erilaisia. Kutsukaamme näitä kategorioita alisteiseksi ja lisätietoa antavaksi lausetyypeiksi. Teknisessä kirjallisuudessa näitä tyylejä kutsutaan toisilla termeillä. 

Alisteinen tyyli tuo ilmi syy- ja seuraus -suhteita eli sitä, miten yksi tapahtuma aiheutuu toisesta. Lisäksi se ilmentää temporaalisuutta eli sitä, miten jokaista tapahtumaa edeltää ja seuraa toinen tapahtuma. Alisteinen tyyli osoittaa myös lauseiden hierarkiaa eli sitä, mikä on lauseiden sanojen tärkeysjärjestys.

“Kirjat, joita luin lukiossa vaikuttavat nykyään tekemiini ratkaisuihin enemmän kuin kirjat, joita määrättiin luettavaksi yliopistossa”

Tässä lauseessa esitetään kaksi tapahtumaa, joista toinen on toista tärkeämpi, ja jolla on suurempia, nykyisyyteen vaikuttavia merkityksiä. Lausetta voi verrata seuraavaan:

”Luin Hamletin, koko lukukausi oli pitkästyttävä ja opin lentämään.”

Mahdollisesti Hamletin, huonon lukukauden ja lentämään oppimisen välillä on jokin suhde, mutta lause ei esittele sitä; pikemminkin se raportoi nämä tapahtumat löyhästi perätysten, kuin helminauhana. Lukijaa ei ohjata järjestämään tapahtumia. Tätä kutsutaan lisätietoa antavaksi lausetyypiksi, joskin esimerkki on laimeimmasta päästä. Jokaisella tyypillä ja tyylillä on omat etunsa ja käyttötarkoituksensa, ja jokainen tyypillisesti heijastaa omanlaistaan persoonaa ja tietynlaista maailmankatsomusta. Valitsemalla toisen tyypin, joita voi toki myös vapaasti yhdistellä, kirjoittaja ilmaisee jotakin jo ennen kuin mitään olennaista on sanottu.

Oletetaan esimerkiksi, että haluat perusteluja väitteisiin, haluat varmistua siitä, ettei asiasta voi olla toista mieltä. Saatat tällöin kirjoittaa samantyylisen alisteisen lauseen kuin Jane Austenin kirjassa:

”On maailmanlaajuisesti tunnustettu tosiasia, että jos naimattomalla miehellä on hyvä omaisuus, se on merkki siitä, että hänen täytyy olla vaimon tarpeessa”.

Tässä lauseessa totuusväite on ilmoitettu yksiselitteisesti ensimmäisessä lausekkeessa, ja väitteen perusta on näin osoitettu jo ennen kuin se esiintyy. Vaikutus ei kuitenkaan katoaisi, vaikka lause kuuluisi seuraavasti: ”Suuren omaisuuden omistavan naimattoman miehen täytyy haluta vaimoa”. Lause jakautuisi tällöin kahtia täytyy-verbin myötä:

”Täytyy” ei kutsu väittelemään; se vakuuttaa, että toisin ei voi edes ajatella. Miksi muuten miehellä olisi omaisuutta?” Lauseen lyhyys on tässä tärkeä sen vaikutuksen kannalta; lause esittää mielipiteen, jonka voi esittää milloin tahansa. Tällaiset rytmikkäät ja helposti muistettavat lauseet voidaan esittää kuin sormia napsauttamalla. “Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.” ”Poissa silmistä, poissa mielestä” ”Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.” ”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä eteesi, kysy, mitä voit tehdä maasi eteen.” ”Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.”

Edellisen kaltaisia lauseita kutsutaan monilla nimillä: aforismi, sananlasku, mietelause, sanonta tai ajatelma. Nimeä tärkeämpi on kuitenkin muoto, joka on ytimekäs viisauden ilmaus, eikä jätä tilaa erimielisyydelle. Austenin lause ei kuitenkaan sovi täysin tuohon muottiin: se on hieman liian pitkä, ja väitteen ehdottomuus itse asiassa hiuksenhienosti heikentää lauseen tehoa. Maailmanlaajuisesti tunnistettu tosiasia yhdistettynä siihen, että joku asia menee jollakin tavalla, on hieman liian ehdoton, ja sallii lukijan epäillä, että kirjailija pilkkaa omaa absoluuttista ilmoitustaan. Voi tuntua absurdilta, mutta kirjoittajalla on parempi mahdollisuus vakuuttaa lukijansa siitä, että sanoma todella on universaali tosiasia, jos et käytä lausetta ”Kyseessä on universaalisti tunnettu tosiasia.”

Samalla tavalla, kuten voit harjoitella kirjoittamaan esimerkiksi kolme sanan lauseita tai lauseita, joissa on erilaisia aikamuotoja, voit harjoitella kirjoittamaan myös järkkymättömän uskottavia lauseita. Pidä silloin lauseet lyhyinä, käytä vastakkainasettelua, käytä preesensiä ja pitäydy pienissä sanoissa.

”Jos odotat onnen hymyilevän sinulle, joudut odottamaan monta pimeää päivää.”

”Tee parhaasi, mutta odota pahinta.”

Kun joku nostaa esiin periaatekysymyksen, ole varuillasi.” “Poliitikot lupaavat parannuksia, mutta antavat harmeja.” Edeltävät esimerkit eivät ole erityisen hyviä, ne ovat kehittelemiäni esimerkkejä; uskon kuitenkin, että voisin kehittyä paremmaksi esittämään viisaita sanontoja. Sitä varten minun tulisi miettiä, mitä viisaudet oikeastaan ovat, ja ehkä jopa pohtia viisauden luonnetta. Kurinalaisuus muodossa on kurinalaisuutta ajatuksessa. Siinä aforismia, jossa voi olla jopa järkeä.

Aforistiset lauseet, jotka tiivistävät viisautta, tuntuvat aina enemmän suunnitelluilta kuin spontaaneilta. Etukäteen muotoiltu ilmaus saa lyhyisiin lauseisiin sananlaskumaisuutta, jonka vuoksi ne tuntuvat pitkään suunnitelluilta. Kirjoittaja ikään kuin sanoo: ”En keksinyt tätä tässä hetkessä; annan vain muodon sille, minkä kaikki jo tietävät.” Pidemmät lauseet voivat saavuttaa samankaltaisen vaikutuksen kiinnittämällä huomion rakenteeseen. Pitkien lauseiden taustalla voi olla kirjailijan ajatus rakenteesta: ”En kirjoita ylös kaikkea, mitä tulee mieleeni; annan teille huolellisen ajatustyöni hedelmät.” Esimerkkinä tästä toimii Henry Jamesin tarinan ”The Real Thing” (1892) avauslause:

Kun ovimiehen vaimo (joka usein menee avaamaan oven), ilmoitti ”Herrasmies - rouvansa kanssa, herra,” sain, kuten usein niinä päivinä, koska toive oli ajatuksen isä, välittömän mielikuvan tulijoista.

Tässä lauseessa tapahtumat suodatetaan sen sijaan, että kertoja vain näyttäisi ne lukijalle. Ajatus tulee ilmi yhdessä tapahtuman sanoiksi pukemisen kanssa: ”näin istujat ikään kuin edessäni”. Kertoja on muotokuvamaalari, joka raportoi ajatuksiaan.

Ennen raportointia hän hahmottaa tilanteen taustaa; kyseessä oli spontaani ajatus, mutta sellainen, joita hänellä oli usein (”kuten usein niinä päivinä”), ja kyseessä on ajatus, joka muotoutuu aforisminomaiseksi: ”toive oli ajatuksen isä.” Koska lause on selittävä, aformismi viivästyttää lauseen etenemistä; kun lause keskeytyy, kertoja vaikuttaa häilyvän sen yläpuolella ja tarkkailevan kuinka se avautuu (näin kokonaisuus muodostaa toisen ajatuskerroksen). 

Lauseen etenemistä viivästytettiin jo aiemmin lisätietoa antavalla lausekkeella “joka usein meni avaamaan oven”. Tämän, tarpeettoman, tiedonmurun ainoa tarkoitus on luoda etäisyyttä. Monet oppikirjojen kirjoittajat paheksuvat tällaisia tehokeinoja ja kehottavat välttämään keskeyttämistä. Jamesin lause perustuu juurikin tällaiseen keskeytykseen, joka laskee verhon lukijan ja välittömyyden välille. Tämä välittömyys voisi olla jonkin toisen kirjailijan pyrkimys, mikäli hän yrittäisi välittää tiedon ytimekkäästi, antaa komentoja tai jakaa reseptin. Jokainen voi oppia kirjoittaman Jamesin tyylisiä lauseita. Aloita ydinväitteellä, joka voisi olla esimerkiksi: “ovi aukesi.” Tämän jälkeen palaat takaisin ajassa aikaisempaan tapahtumaan, tätä kutsutaan riippuvaiseksi lausekkeeksi: ”Kun hän saavutti mäen harjan ja näki talon mahtavine torneineen.” Lisää sekaan hieman lisätietoa antavaa itsepohdintaa: ”ne näyttivät keihäiltä, valmiina seivästämään hänet -”; ja tämän jälkeen lähesty rauhassa loppuväitettä: ”ovi, liikkuen kuin omasta tahdostaan, avautui.” Kas näin, lauseesi on valmis: ”Kun hän saavutti mäen harjan ja näki talon mahtavine torneineen - ne näyttivät keihäiltä, valmiina seivästämään hänet - ovi, liikkuen kuin omasta tahdostaan, avautui.” Ei lainkaan Jamesia, silti kelvollinen halpakopio.

Kun olet kokeillut tätä muutaman kerran, voit tuottaa tämän kaltaisia lauseita loputtomiin. Tämä taito ei ole sen kummempi, kuin taito muuttaa kolmesanaiset lauseet satasanaisiksi sanahirviöiksi. Sen sijaan, että yrittäisit ahtaa mahdollisimman paljon asiaa sanojen väleihin, pyri nyt upottamaan lauseita monimutkaisiksi, mutta loogisiksi rakenteiksi. Näin itse asiassa harjoittelet alisteisuutta lauseessa, kohteiden ja tapahtumien järjestelemisen taidetta suhteessa syyhyn ja seuraukseen, aikamuotoihin ja tärkeysjärjestykseen. 

On helppoa kertoa asioiden suhteista ja tärkeysjärjestyksistä erillisissä peräkkäisissä lausekkeissa. Yhtä helppoa ei ole kuitenkaan ilmaista näitä kaikkia asioita yhdessä syntaktisessa yksikössä, joka huokuu muotoilua ja järjestystä. Tämän eron tekeminen ei kuitenkaan viittaa eri lausetyyppien arvottamiseen; kuten tulemme näkemään, lisätietoa antava lausetyyppi - yhdestä väitteestä toiseen - voi olla yhtä taiteellinen kuin upotustyyli.

Tekninen termi alisteisen tyylille on hypotaksi. Richard Lanham määrittelee termin ”lausekkeiden tai fraasien järjestykseksi riippuvaisessa tai alisteisessa suhteessa." Lanhamin mukaan hypotaksi ”antaa meille tietoa siitä, kuinka asiat sijoittuvat, mikä juontuu mistäkin.” Esimerkkilauseen Jamesilta on vaatimaton versio kyseisestä tyylistä. Laajemmat versiot voivat jatkua loputtomiin, pinoten lausekkeita ja keskeyttämällä etenemisen tavalla, joka aiheuttaa lukijalle halun päästä loppuun, ja valtavan voiman, kun loppu ihdoin saavutetaan. Herman Melvillen Billy Budd,(1891, 1924) loppupuolella kirjan nimikkohenkilön hirttäminen ilmaistaan lauseessa, jossa tapahtumaa viivästytetään täydentämällä sen olosuhteita. Loppujen lopuksi, kun vihdoin päästään asiaan, se on lastattu merkityskerroksilla: Tapahtuma lauseessa ja sen pääväite on yksinkertainen: ”Billy koki ylösnousemuksen.” Mutta hän ylösnousee kontekstissa, jossa viitataan sekä Marian ilmestykseen että Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Tapahtuman aikaan Billy on sekä uhri että pelastaja, teurastettu lammas ja lammas, jonka veri lunastaa synnit; hän on keskuspalanen, jota lause kuvailee ”mystiseksi näyksi”. Koska olemme saaneet odottaa näyn toteutumista, joka toteutuu katsojien kautta ja voisi olla melkein suuri renessanssimaalaus, ylösnousun hetki vaikuttaa pysähtyneeltä ja lavastetulta; liike on pysähtynyt. Mutta sana ”ja”, joka seuraa ”ylösnousemusta” toimii laukaisijana - me koemme sen merkitsevänä taukona - ja ylösnousemus kuvaa ylöspäin suuntautuvaa liikettä syntaktisesti, visuaalisesti ja teemallisesti. Kuten ylöspäin kohotettujen katseiden, myös meidän katseemme kohoaa korkeuksiin huomaamatta hirttämisen kipua; jota lause ei ilmaise, vaan päättyy Billyn tavoin lepoon.

Voit oppia imitoimaan parhaita lauseita, ellet jopa luomaan niille vertaisia. Voit valita minkä tahansa aiheen, miten triviaalin tahansa, esimerkiksi sängystä nouseminen aamulla, huolimatta kaikista syistä olla nousematta:

“Kun olet valvonut koko yön katsoen Rockyä lähes toistakymmentä kertaa, kun ulkona on jäätävän kylmä ja olet itse lämpimässä peiton alla, kun päivä lupaa ainoastaan raadantaa ja nöyryytystä, kun tuntuu itsestään selvältä, että elämäsi on ollut yhtä tyhjän kanssa ja kukaan ei tule kaipaamaan sinua, kun jokainen, josta olet joskus välittänyt on joko kuollut tai vihainen sinulle, kun ainut nautinto, joka sinulle suodaan on kuppi kahvia, johon sinulla on hädin tuskin varaa, kun ajatuskin siitä, että joudut vielä yhdenkin päivän tekemään jotain, mitä kerta kaikkiaan vihaat, on kestämätön, muistuta silloin itseäsi siitä, mitä Scarlett O'Hara on sanonut: 'Huomenna on uusi päivä.'”

Lause on pateettinen, mutta muoto on klassinen. Jos opit hallitsemaan tämän muodon, voit hyödyntää sitä “luonnollisesti”, kun sinulla on jotain tärkeää sanottavaa. Kingin lauseella on samoja piirteitä kuin cicerolaisen ajan tyylissä: se on pitkä, vaikuttava lause, joka viivyttää verbiä loppuun saakka alisteisten lauseketjujen ja tasapainotettujen vastakohtien avulla. Tutkijat esittävät myös, että tämän tyylin tyypilliset piirteet saavutetaan suunnittelemalla etukäteen: alusta alkaen tietää minne lause on menossa, ja kuinka päätyy [MK1] sinne. Tämä on kuitenkin kirjoittajan näkökulma. Lukija puolestaan ei tiedä minne kirjoittaja on menossa; hän tietää ainoastaan, että se joka häntä sinne johdattaa, hallitsee tilanteen. Hallinta onkin tämän tyylin tärkein ominaisuus. Tämänkaltainen teksti kertoo lukijalle, että tämä on sellaisen mielen seurassa, joka on miettinyt kaiken valmiiksi sinua varten ja kuljettaa kohti lopputulemaa mestarin ammattitaidolla.