Roolipeli sanataiteena

Sanataide ja roolipeli

Monet sanataideohjaajat käyttävät opetusmetodina roolipelien sovelluksia. Tarinankerrontapelit (collaborative storytelling) ovat tärkeä osa sanataideopetusta, ja ne ovat myös eräs pöytäroolipelaamisen muoto. Tarinankerrontapeleissä pelaajat kertovat vuorotellen samaa tarinaa jatkaen siitä, mihin edellinen kertoja jäi samalla tuoden tarinaan oman kerronnallisen vivahteensa. Roolipeli on yksi tarinankerronnan ja sanataiteen ilmaisumuoto.

Roolipelin suunnittelu vaatii paljon kirjoittamista. On tuotettava pelimaailma ja hahmot sekä muita peliin liittyviä materiaaleja. Pelinkirjoittajan on koko ajan oltava selvillä visiosta ja pelin suunnasta.

Roolipelin kirjoittaminen on prosessiluontoista (ks. Linna 1994): ensin on oltava aihe, jonka ympärille rakentuu visio. Aihetta on tutkittava ja maailmankuvauksesta on luotava useita versioita, joita testataan ja kieltellään ennen pelin toteuttamista.
Pelinjohtajan on vaihdettava kirjoittajan roolista myös kirjoittajaohjaajan paikalle. Roolipelihahmot suunnitellaan yleensä pelinjohtajan ja pelaajan yhteistyössä, mikä edellyttää pelinjohtajalta taitoa välittää visionsa pelaajalle samalla tukien ja kannustaen häntä hahmon suunnittelutyössä.

Muita kuijn verkossa toteutettavia roolipelejä on käytetty Suomessa suhteellisen paljon sanataiteen opetusmetodina. Esimerkiksi Oulun Nuku-keskuksessa järjestettiin vuonna 2006 pelikarnevaalit, jossa tutustuttiin muun muassa tarinankerrontapeleihin ja kokeiltiin sekä pöytä- että liveroolipelaamista (http://ludocraft.oulu.fi/pelikarnevaalit/). Roolipelit ja sanataide ovat kiinnostaneet myös KAUK-projektissa (http://www.geocities.com/kansista/index.htm).

Ks Kaisa-Liisa Ikonen Liveroolipeli sanataideohjauksen työvälineenä. 2008, s41-42. pro gradu, Jyv yliopiston kirjasto pdf.

Kuinka virtuaaliset roolipelit sopivat sanataiteen lapsiryhmille ? Roolipelin myötä voidaan saada lapset eläytymään tarinan henkilöihin ja heidän tunteisiinsa. Onnistuessaan tällaisissa lasten ryhmissä tavoitetaan sosiaalisen läsnöolon kokemuksia.

Historiaa
Teatrix oli virtuaalinen roolipeli 7-9 vuotiaille (1999), jonka avulla lapset kehittelivät satuja ja tarinoita.

POGO projekti (1999), jossa lapset voivat liittää hahmoille myös kasvonilmeitä mukaan kirjoittaessaan tarinaa, näin kertoja voi näyttää tarpeen tullen hilpeältä, vihaiselta, väsyneeltä ym.

Virtual Puppet theatre -tietokanta tarjoaa esimerkkejä, malleja ja aineistoa englannin ja saksan kielellä.

GHOSTWRITER on englanninkielisten virtuaaliympäristö, pedagoginen draama noin 11 vuotiaille lapsille, turvallinen ja sosiaalisesti lämmin vuorovaikutusalue, jonka tarkoitus on innostaa lapsia kirjoittamaan.

Ghostwriter -pelissä toimii aina kaksi lasta ja yksi aikuinen, pelaaja liikuttelee avatarta ja improvisoi kirjoittamalla viestejä.

Ympäristönä on vanha linna, jota hallitse Fred, mutta paha Lady Searle uhkaa ottaa linnan haltuunsa, hän on naamioitunut kirjaksi linnan kirjastoon, ja on vain ajan hetki kun joku avaa kirjan ja paha Lady voi syöksyä kirjasta esiin ja ottaa linnan haltuunsa.

Samaan aikaan läheisessä talossa asustaa Fredin ystävä rouva Smith, hän on lähettänyt kaksi lastenlastaan (pelin lapsipelaajat) tapaamaan Frediä ja pyytämään kylään.
Lasten tullessa linnaan valihaudan kohdalla hälyytysjärjestyelmä toimii, ja räjähdys heittää Danielin ja Jennyn eri puolille linnaa, yksin ja eksyksiin. Daniel joutuu kirjastoon, jossa on outo houkutteleva krja. Jonka hän avaa.

Samaan aikaan Jenny on lentänyt puutarhaan, josta hän ennen pitkää pääsee Fredin luo. Hän saa kuulla että Fred ei pääse linnasta pahan Ladyn vuoksi, ja samalla Fredyn lemmikki Doggy, käyttäytyy levottomasrti ja siitä Fred tietää että Paha Lady on lisännyt voimaansa. Fred pyytää Jennyä etsimään Danin ja kertomaan tälle, avuksi hän antaa Doggyn.

Lapsipelaajat – Jenny ja Daniel - voivst kontrolloida hahmon eleitä, lähettää näppäimistä lyhyitä äännähdyksiä ja lennalta ohjelmoiuja lauseita ja lisäksi pelaaja voi kirjoittaa repliikkejä.

Ghostwriter on fantasia joka perustuu realistiseen ympäristöön. Rooli on fiktiivisen identiteetin luomista, hahmon joka on eri kuin itse mutta kuitenkin sama.