Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Verkkokulttuurin leikillinen alku

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos maanantai 19. marraskuuta 2012, 19.05

1990-puolivälissä kyberavaruus oli anarkistinen, leikillinen ja jopa karnevaalimainen. Tietyssä mielessä se oli ”liminaali tila” (Victor Turner) vapaana normaalielämän säännöistä ja odotuksista. Kyberavaruus merkitsi silloin subjuntiivista tilaa, mahdollisuutta leikkiä vapaasti.

Tämä johtui siitä, että internet oli uusi ja kulttuurisesti kartoittamaton, ja varsinkin tekstuaalisilla alueilla anonyymit hahmot, keksityt identiteetit muodostivat karnevaalimaisia tapaamisia.
(Brenda Danet,Internet as Play and Playfull Space

 

Kirjoittaminen verkossa sisältää runsaasti luovaa, leikillistä ja poeettista toimintaa.

- asiakirjoittamiseen sekoittu sosiaalisesti vivahteikas kieli, vrt perinteisesti romaani on ollut sosiaalisesti herkin taiteen laji.

- informaatio ja tekniikkapainotteinen internet on muuttunut sosiaaliseksi verkoksi

Verkkokulttuuri on alusta asti ollut leikillinen ja kevyt. Verkkokeskusteluiden tutkimuksessa Brenda Danetin mukaan keskeisintä on huomata keskusteluissa vallitseva leikillinen tulkintakehys.

"Mä meen nyt ruiskuun ja näyttään imuria tälle kämpälle"


Repliikissä käytetään puhekielistä muotoilua (mä meen nyt), siinä on paljon muutakin. Esimerkiksi ilmaisun ja teon välillä on havaittavissa suuri tyylillinen ero, ja sen myötä puhuja ilmaisee muuta kuin vain aikomuksensa käydä suihkussa ja siivota.

Tämän ilmaisun leikillinen tyyli, sanan muuntaminen ja totutun ajatuksenympäri kääntäminen ilmaisevat kirjoittajan asennetta lukijoihin. Hän puhuu  kuin kaverilleen, mutta hän voi kirjoittaa näin myös tuntemattomille lukijoille. Tämä on seikka joka erottaa kirjallisen kerronnan puheesta: kirjoittaja voi puhutella lukijoita kuin kavereitaan, vaikka nämä olisivat tuntemattomia.

Koska oikea henkilö ei ole läsnä tekstissä, siksi hän voi luoda tekstiin tietyn roolin ja puhua kuin tutulle eikä heidän todellinen vierautensa haittaa. Toisin sanoen tekstin sisäinen tekijä ja oletettu lukija ilmaistaan kaveruksina – todellisten persoonien poissaolo tekstistä mahdollistaa tämän.


<@Hepoaste> nyt on kyllä tilanne ”se” että on poistuttava
<@Smiz> ”hyvää” yötä
<@Kirkaskal> hyvää ”yötä”
<@Smiz> ”heippa”
<@Kirkaskal> en ”mene” ihan vielä
<@Smiz> no hyvä ettet ”tule”
<@Smiz> eikun ”mene”
<@Kirkaskal> hehehe
<@Smiz> nyt lisää ”makaroonilaatikkoa”1

Lainausmerkkien myötä lähes jokainen sana muuttuu siteeraukseksi, ja samalla monimielisen spekulaation kohteeksi. Sosiaalisilla verkkofoorumeilla poeettinen kieli on erottamattomasti kietoutuneena muihin metakielellisiin strategioihin, ennen kaikkea huumorin monimielisyyden.

Chat-keskustelujen leikillisyyttä on tarkasteltu yleensä vain sosiaalisena toimintana, huomioimatta kielellistä nautintoa sellaisenaan. Vastaavasti pelkkä kielen tason tarkastelukin jää riittämättömäksi. Tekstianalyysi, joka on erotettu sosiaalisesta elämästä, ei pelkästään kieleen liittyviä seikkoja. Mutta esimerkiksi huumori ja ironia ovat vallitsevia monimielisen puheen tapoja, joissa olennaisena vaikuttavat molemmat – sekä tilanne että kieli.

Kevyt leikillinen puhe ei keskity asiointiin eikä henkilökohtaisiin suhteisiin, vaan antaa tilaa vapaalle kielenkäytölle. Kirjoituksen tuoma metakielellinen aspekti vielä korostaa näitä piirteitä. Kaiken kaikkiaan siis online-kirjoittamiseen liittyy poeettisuutta, usein se tulee ilmi leikillisyytenä mutta voi syventyä monella tavalla.

Brenda Danetin (1997) sosiologisen näkemyksen mukaan online-ryhmissä leikillinen tulkintakehys liittyy kolmeen seikkaan:
1) identiteetillä leikkimiseen,
2) vuorovaikutuksen
puitteilla leikkimiseen ja
3) typografisilla symboleilla leikkimiseen.

Tästä jaotteluss on puutteena on se, että siinä ei huomioida lainkaan kieleen itseensä keskittynyttä leikillisyyttä. Typografiset symbolit ovat tässä jaottelussa selvästi ottaneet kielen paikan. Kielellisten leikkien tulkintakehyksessä tunneikonit ja graafiset merkit ovat silmiinpistävän uusia muotoja,mutta kokonaisuuden kannalta marginaalisia.

Poeettista ja leikillistä kielenkäyttöä yhdistäviä seikkoja on huomion kiinnittäminen johonkin muuhun kuin asian välittämiseen tao henkilökohtaisiin suhteisiin. Kyseessä ei ole asiakeskeinen eikä minä/sinä keskeinen keskustelu. Asia ei ole tärkeä, suhteet ei, ja siksi huomio siirtyy kielen käyttöön - jota sitäkään ei korosteta tärkeänä.

Leikilliseen kieleen liittyy online-keskustelussa laaja kielen repertuaari, monimielinen tai yllättävä sanonta sekä laaja kielen repertuaari.

Erityisesti sellaiset leikilliset muodot ovat kirjallisesti otollisia, jotka perustuvat etäisyyteen sosiaalisista konventioista. Leikillinen asenne sosiaalisiin konventioihin, niiden parodiointi ja ironisointi ovat otollisia kirjallisen ilmaisun aluella.

Sähköpostihuumoria tutkineen Jari Aron (2003) mukaan silti vitsien aihepiiri keskittyy valtaan, työelämään sekä miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Mutta huumorissa ne tulee esille ironisesti etäännnyttäen, asioihin suhtedutaan kevyesti.
Artikkelissaan ”Mitä yhteistä on miehillä ja sukkahousuilla, huomioita sähköpostihuumorista” hän katsoo, että ironian taju on eräs keskeinen peruste, kun valitaan kenelle sähköpostivitsejä lähetetään. (http://www.m-cult.net/)

Online-kirjoittamisen käyttö työvälineenä on lisääntynyt - ja se on vähentänyt leikillisyyttä.

Chat, IRC ja kirjoitusvirheiden leikillisyys - poeettisuus
Kirjoitusvirheistä syntyvä leikki,kun asiakirjoittamisen ”virheestä” tulee leikin aihe, koska kirjoittamiseen liittyvä etäisyys tarjoaa vapautta suhteessa konventioihin. Tarjotessaan mahdollisuuden vapautua rajoittavista muodollisten puhetilanteiden konventioista, luova kirjoittaminen kuuluu leikin piiriin.

Leikillinen tulkintakehys yleisenä muotona on kuitenkin liian laaja ja epämääräinen, siihen kuuluu monenlaisia genrejä ja lähes loputon kielellinen repertuaari.


Leikilliseen online-kielenkäyttöön liittyy mahdollisuus konventioilla ja rutiineilla leikkimiseen. Kaavoittuneet käyttäytymisen muodot saavat silloin leikillisen kaksoisvalaistuksen. Rutiinit ovat standardeja, usein käytettyjä muotoja, jotka ovat jossain määrin välttämättömiä puhetilanteissa. Niiden kääntäminen leikiksi edellyttää sitä, että keskustelussa tunnistetaan nämä kaksi tasoa.

Poeettinen kieli kuuluu laajasti ottaen leikillisyyden kategoriaan nimenomaan siksi, että se pyrkii paljastamaan sitä minkä konventiot ja rutiinit tekevät näkymättömäksi.

Keskustelun rutiinit ovat myös tilannekeskeisiä, ja siksi konventiolla leikkiminen edellyttää erityistä tilannetajua.
Tällainen leikillisyys on sosiaalista luovuutta; se edellyttää yhteisten rutiinien tunnistamista sekä kekseliästä suhtautumista niihin.