Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Ilmiöiden kielellisen rakentumisen ymmärtäminen

tekijä: Tanja Tuulikki Välisalo Viimeisin muutos tiistai 28. huhtikuuta 2009, 13.04
Humanistisessa tutkimuksessa on tunnusomaista, että tutkittavilla ilmiöillä ymmärretään olevan erilaisia merkityksiä erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

keha_ongelmanasettelu ilmiöön vaikuttavien taustojen selvittäminen prosessien ajallisen kehityksen kuvaaminen ilmiöiden välisten yhteyksien kuvaaminen syy- ja seuraussuhteiden osoittaminen teorian muodostaminen tulevan ennustaminen kritiikki ja vaikuttaminen yksittäistapauksen kokonaisvaltainen ymmärtäminen tyypittely ja luokittelu kokemuksen kuvaaminen käsitysten ja asenteiden kuvaaminen kohteen tulkitseminen ilmiön kuvaaminen ympäristössään

Merkitykset nähdään usein kielellisesti rakentuneina: merkitykset eivät ole sellaisenaan olemassa olevia, vaan niitä tuotetaan kielellisesti sosiaalisessa ja kulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Näistä lähtökohdista tehtävän tutkimuksen ongelmanasettelu muotoutuu usein ilmiön erilaisten merkitysten havaitsemisesta ja avaamisesta. Syvällisempänä ongelmanasetteluna on ilmiön erilaisten merkitysten rakentumisprosessien hahmottaminen ja selittäminen.

Tutkimusstrategiat

Kun tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ja tarkastella välittömästi jotain olemassa olevaa konkreettista ilmiötä tai lähestyä ilmiötä siihen liittyvän aineiston avulla, tutkimus kuuluu empiirisen tutkimuksen piiriin. Ilmiöiden kielellisen rakentumisen tutkiminen on yleensä laadullista tutkimusta. Merkitysten rakentumista voidaan tutkia joko tapaustutkimuksena rajautumalla vain tiettyyn tai yksittäisiin tutkimuskohteisiin tai tutkimuskohteena voi olla laajempi ilmiöiden joukko.

Ilmiöiden kielelliseen rakentumiseen voidaan pureutua esimerkiksi diskurssitutkimuksen tai narratiivisen tutkimuksen strategialla.

Aineistonhankintamenetelmät

Ilmiön kielellistä rakentumista on mahdollista tutkia monenlaisista aineistoista. Siten myös tutkittava aineisto voidaan koota erilaisten menetelmien avulla. Aineistona voidaan käyttää ilmiöön liittyviä jo valmiiksi koottuja aineistoja, mikäli sellaisia on olemassa, tai aineisto voidaan koota itse. Aineisto voi koostua joko valmiista dokumenteista tai tutkittavat dokumentit voidaan tuottaa tutkimuksen tekemisen yhteydessä. Keskeinen lähtökohta dokumenttien tuottamisessa ja valitsemisessa on se, että ne mahdollistavat kielessä rakentuvien merkitysten analysoimisen.

Mikäli tutkittavasta kohteesta on olemassa vain rajallisesti aineistoa, tutkimus voidaan toteuttaa kokonaistutkimuksena. Jos tutkimuskohteesta on runsaasti saatavilla tai siitä on tuotettu runsaasti dokumentteja, kaikkia dokumentteja ei ole välttämättä mielekästä eikä usein edes mahdollista analysoida. Tällöin dokumenteista on valittava analysoitavaksi vain osa. Valinta voidaan tehdä otannalla tai harkinnanvaraisesti.

Diskurssitutkimuksen ja narratiivisen tutkimuksen strategialla tehtävän tutkimuksen aineisto hankitaan usein haastatteluilla, avoimia kysymyksiä sisältäviä kyselyillä tai kokoamalla erilaisia tekstejä tai kertomuksia esimerkiksi kirjoituspyynnön avulla. Aineistona käytetään myös usein arkistoista tai kirjastoista löytyviä joko julkaistuja tai julkaisemattomia dokumentteja.

Aineistonanalyysimenetelmät

Ilmiöiden kielellisen rakentumisen ymmärtämiseen tähtäävissä tutkimuksissa käytetyt analyysimenetelmät ovat yleensä laadullisia. Rakentumista analysoidaan usein diskurssianalyysin avulla. Myös narratiivisen analyysin, keskusteluanalyysin ja fenomenografisen analyysin avulla voidaan pureutua ilmiön erilaisiin merkityksiin rakentumistapoihin.

Tieteenfilosofiset suuntaukset

Humanististen tieteiden laadulliset analyysimenetelmät kiinnittyvät tieteenfilosofisessa kehyksessä interpretivismin eli tulkinnallisuuden suuntaukseen. Näkemykset ilmiön merkitysten tulkinnallisuudesta noudattavat relativismin ideaa subjektiivisuudesta merkitystenannossa.

Erilaiset diskurssianalyysin ja narratiivisen analyysin muodot tukeutuvat konstruktivismin suuntaukseen. Kielen osuutta merkitysten tuottamisessa korostavissa orientaatioissa tukeudutaan erityisesti sosiaalisen konstruktionismin ideoihin, joissa tiedon, todellisuuden ja siinä olevien ilmiöiden merkitysten nähdään rakentuvan sosiaalisesti.