Ilmiöiden välisten yhteyksien kuvaaminen

tekijä: Tanja Tuulikki Välisalo Viimeisin muutos tiistai 28. huhtikuuta 2009, 13.00
Humanistinen tutkimus voi tähdätä ilmiöiden välisten yhteyksien kuvaamiseen.

keha_ongelmanasetteluongelmanasetteluilmiöön vaikuttavien taustojen selvittäminenprosessien ajallisen kehityksen kuvaaminensyy- ja seuraussuhteiden osoittaminenteorian muodostaminentulevan ennustaminenkritiikki ja vaikuttaminenyksittäistapauksen kokonaisvaltainen ymmärtäminentyypittely ja luokittelukokemuksen kuvaaminenkäsitysten ja asenteiden kuvaaminenilmiöiden kielellisen rakentumisen ymmärtäminenkohteen tulkitseminenilmiön kuvaaminen ympäristössään

Tutkimuksen ongelmanasettelu voi muotoutua merkitysyhteyksien havaitsemisesta, osoittamista tai esimerkiksi ilmiöiden yhteyksien voimakkuuden selvittämisestä. Yhteyksien kuvaamisessa ei tavoitella syy-seuraussuhteen yksiselitteistä analyysia.

Tutkimusstrategiat

Kun tutkimuksen tavoitteena on selvittää konkreettisten ilmiöiden välisiä yhteyksiä aineistojen avulla, tutkimus kuuluu empiirisen tutkimuksen piiriin. Kun suhteita tarkastellaan numeeristen muuttujien avulla, tutkimus on määrällistä. Ilmiöiden välisiä yhteyksiä voidaan tarkastella myös laadullisesti, jolloin tutkimuksen lähtökohdat ovat toisenlaiset. Tällöin tarkastelun kohteena ovat ilmiöiden merkitysyhteydet: esimerkiksi jokin ilmiö, objekti, käsite tai teko tuottaa merkityksiä toiselle ilmiölle, objektille, käsitteelle tai teolle. Ilmiöillä on yhteys, mutta tutkimuksessa yhteyttä ei selitetä suorana syy-seuraus- eli kausaalisuhteena.

Ilmiöiden välisten yhteyksien tutkimus voi tukeutua pitkittäistutkimuksen strategiaan. Tällöin yhteyksiä tarkastellaan pitkän aikavälin osalta tutkimuskohteeksi valitun ilmiön kohdalla. Tutkimus voi tukeutua myös poikittaistutkimuksen strategiaan, jossa ilmiöiden välisiä yhteyksiä tarkastellaan laajasti kulttuurin ja yhteiskunnan eri osa-alueissa tiettynä ajankohtana.

Ilmiöiden välisten merkitysyhteyksien selittämiseen voidaan tähdätä esimerkiksi historiatutkimuksen strategian avulla. Muuttujien välisiä yhteyksiä voidaan tarkastella kokeellisen tutkimuksen strategian avulla.

Aineistonhankintamenetelmät

Ilmiöiden välisiä yhteyksiä on mahdollista tutkia monenlaisista aineistoista. Siten myös tutkittava aineisto voidaan koota erilaisten menetelmien avulla. Aineistona voidaan käyttää kohteeseen liittyviä jo koottuja aineistoja, mikäli sellaisia on olemassa, tai aineisto voidaan koota itse. Aineisto voi koostua joko valmiista dokumenteista tai tutkittavat dokumentit voidaan tuottaa tutkimuksen tekemisen yhteydessä.

Mikäli tutkittavasta kohteesta on olemassa vain rajallisesti aineistoa, tutkimus voidaan toteuttaa kokonaistutkimuksena. Jos tutkimuskohteesta on runsaasti saatavilla tai siitä on tuotettu runsaasti dokumentteja, kaikkia dokumentteja ei ole välttämättä mielekästä eikä usein edes mahdollista analysoida. Tällöin dokumenteista on valittava analysoitavaksi vain osa. Valinta voidaan tehdä otannalla tai harkinnanvaraisesti.

Merkitysyhteyksien tarkastelun aineistona voi olla esimerkiksi seuranta tai arkistoista kootut dokumentit. Yhteyksiä kuvaava aineiston voidaan koota myös kokeen tai kyselyn avulla.

Aineistonanalyysimenetelmät

Ilmiöiden välisiä yhteyksiä voidaan analysoida joko määrällisesti tai laadullisesti. Määrällisessä analyysissa voidaan hyödyntää jotakin yhteisvaihtelun analyysitapaa, josta on olemassa monia erilaisia variaatioita. Laadullinen yhteyksien analyysi voi perustua hermeneuttiseen analyysiin tai aineiston lähilukuun ja sen kautta tavoitettavaan ilmiöiden välisten merkitysyhteyksien havaitsemiseen. Yhteyksiä voidaan jäsentää myös esimerkiksi teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Eri tieteenaloilla on omia sisällön ja muodon analyysitapoja, joiden avulla voidaan kuvata ilmiöiden välisiä yhteyksiä.

Tieteenfilosofiset suuntaukset

Humanististen tieteiden laadulliset analyysimenetelmät kiinnittyvät tieteenfilosofisessa kehyksessä interpretivismin eli tulkinnallisuuden paradigmaan. Näkemykset ilmiön merkitysten tulkinnallisuudesta noudattavat relativismin ideaa subjektiivisuudesta merkitystenannossa. Määrälliset analyysimenetelmät perustuvat positivismiin, jonka lähtökohtana on tiedon tuottaminen tarkkojen mittausten ja numeeristen muuttujien avulla. Näkemykset mitattavissa olevan tiedon tarkkuudesta ja oikeudesta noudattavat realismin ideaa, jossa tieto näyttäytyy objektiivisena.

Laadullisessa ilmiöiden välisten yhteyksien tutkimuksessa käytetyt aineiston hermeneuttiset analyysitavat ja lähiluku-menetelmät perustuvat usein hermeneutiikan tieteenfilosofiseen paradigmaan.

Tutustu tutkimusesimerkkeihin, joissa tavoitteena on ilmiöiden välisten yhteyksien kuvaaminen:

Sulkunen, Sari, 2007. Text Authenticity in International Reading Literacy Assessment. Focusing on PISA 2000. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (pdf)

Kangasniemi, Jukka, 2008. Yksinäisyyden kokemisen avainkomponentit Yleisradion tekstitelevision nuorten palstan kirjoituksissa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (pdf)

Torvelainen, Päivi, 2007. Kaksivuotiainen lasten fonologisen kehityksen variaatio. Puheen ymmärrettävyyden sekä sananmuotojen tavoittelun ja tuottamisen tarkastelu. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (pdf)

Nieminen, Lea, 2007. A Complex Case. A Morphosyntatic Approach to Complexity in Early Child Language. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (pdf)