Ilmiön kuvaaminen ympäristössään

tekijä: Tanja Tuulikki Välisalo Viimeisin muutos tiistai 28. huhtikuuta 2009, 13.05
Humanistinen tutkimus tähtää usein ilmiön tai asian kuvaamiseen sille omassa ja ominaisessa tapahtumaympäristössä.

keha_ongelmanasetteluongelmanasetteluilmiöön vaikuttavien taustojen selvittäminenprosessien ajallisen kehityksen kuvaaminenilmiöiden välisten yhteyksien kuvaaminensyy- ja seuraussuhteiden osoittaminenteorian muodostaminentulevan ennustaminenkritiikki ja vaikuttaminenyksittäistapauksen kokonaisvaltainen ymmärtäminentyypittely ja luokittelukokemuksen kuvaaminenkäsitysten ja asenteiden kuvaaminenilmiöiden kielellisen rakentumisen ymmärtäminenkohteen tulkitseminen

Tutkimuksen lähtökohtana on tällöin näkemys siitä, että ilmiön merkitykset ovat välittömimmillään siinä ympäristössä, jossa ilmiö tapahtuu ja jossa ilmiön tuottaneet ihmiset toimivat. Tutkimuksen ongelmanasettelu voi muotoutua ilmiöön liittyvien fyysisten ja sosiaalisten ympäristöjen kuvaamisesta ja niiden merkitysten jäsentämisestä. Ongelmanasettelu voi perustua myös ilmiöön liittyvän vuorovaikutuksen, kommunikaation ja kulttuurin kuvaamiseen ja merkitysten avaamiseen. Ilmiöiden tutkiminen niiden omassa ympäristössä voi tapahtua joko ilmiön tuottaneen yhteisön ulkopuolen tai sisäpuolen näkökulmasta. Ongelmanasettelua ohjaa käsitys, että ilmiön fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön perehtymisellä saadaan syvällistä tietoa ilmiöstä ja sen merkityksistä.

Tutkimusstrategiat

Kun tavoitteena on kuvata ilmiötä ympäristössään sitä joko suoraan havainnoimalla tai välillisesti siihen liittyvien dokumenttien avulla, tutkimus kuuluu empiirisen tutkimuksen piiriin. Ilmiön ja sen ympäristön vuorovaikutusta ja merkityksiä selvittävä tutkimus noudattaa yleensä laadullisen tutkimuksen strategiaa.

Ilmiötä ympäristössään voidaan tutkia joko tapaustutkimuksena rajautumalla tiettyyn tai yksittäisiin tutkimuskohteisiin tai tutkimuskohteena voi olla laajempi ilmiöiden joukko. Kun ilmiötä seurataan ympäristössään pitkän aikavälin osalta, tutkimus voi tukeutua pitkittäistutkimuksen strategiaan.

Laadullisen tutkimuksen kentässä ilmiön ja sen ympäristön vuorovaikutusta on luonteenomaista lähestyä etnografisen tutkimuksen strategian avulla.

Aineistonhankintamenetelmät

Ilmiön merkitystä ympäristössään ja ilmiön ja sen ympäristön vuorovaikutusta on mahdollista tutkia monenlaisista aineistoista. Siten myös tutkittava aineisto voidaan koota erilaisten menetelmien avulla. Aineistona voidaan käyttää ilmiöön liittyviä jo valmiiksi koottuja aineistoja, mikäli sellaisia on olemassa, tai aineisto voidaan koota itse. Aineisto voi koostua joko valmiista dokumenteista tai tutkittavat dokumentit voidaan tuottaa tutkimuksen tekemisen yhteydessä. Tavanomaista on tuottaa tutkimusaineisto tutkimuksen kuluessa.

Mikäli tutkittavasta kohteesta on olemassa vain rajallisesti aineistoa, tutkimus voidaan toteuttaa kokonaistutkimuksena. Jos tutkimuskohteesta on runsaasti saatavilla tai siitä on tuotettu runsaasti dokumentteja, kaikkia dokumentteja ei ole välttämättä mielekästä eikä usein edes mahdollista analysoida. Tällöin dokumenteista on valittava analysoitavaksi vain osa. Valinta voidaan tehdä otannalla tai harkinnanvaraisesti. Yleensä etnografisessa tutkimuksessa käytetään analysoitavien dokumenttien valinnassa otannan sijasta harkintaa.

Etnografisen tutkimuksen tyypillisiä aineiston hankintamenetelmiä ovat kenttätyö, havainnointi, osallistuminen ja haastattelut.

Aineistonanalyysimenetelmät

Ilmiön merkitystä ympäristössään ja ilmiön ja sen ympäristön vuorovaikutusta voidaan analysoida laadullisten menetelmien avulla. Etnografisen tutkimuksen analyysi voi perustua aineiston hermeneuttiseen analyysiin tai lähilukuun ja sen kautta tavoitettavaan ilmiön ja ympäristön ymmärrykseen. Ilmiön merkitystä ympäristössään voidaan jäsentää esimerkiksi teemoittelun tai keskusteluanalyysin avulla. Eri tieteenaloilla on omia sisällön ja muodon analyysitapoja, joiden avulla voidaan kuvata ilmiön merkitystä ympäristössään.

Tieteenfilosofiset suuntaukset

Humanististen tieteiden laadulliset analyysimenetelmät kiinnittyvät tieteenfilosofisessa kehyksessä interpretivismin eli tulkinnallisuuden suuntaukseen. Näkemykset ilmiön merkitysten tulkinnallisuudesta noudattavat relativismin ideaa subjektiivisuudesta merkitystenannossa.

Etnografisessa tutkimuksessa käytetyt erilaiset aineiston hermeneuttiset analyysitavat ja lähiluku-menetelmät perustuvat usein hermeneutiikan tieteenfilosofiseen suuntaukseen. Ilmiöiden ja niiden ympäristöjen vuorovaikutusta ja merkitystä avaavat analyysimenetelmät voivat perustua myös konstruktivismin ideaan, jolloin ilmiöiden merkitysten nähdään rakentuvan juuri ympäristössään.