Prosessien ajallisen kehityksen kuvaaminen

by Tanja Tuulikki Välisalo last modified Aug 13, 2009 02:14 PM
Humanistinen tutkimus tähtää usein erilaisten ilmiöiden, tapahtumaketjujen ja prosessien kuvaamiseen suhteessa aikaan.

keha_ongelmanasetteluongelmanasetteluilmiöön vaikuttavien taustojen selvittäminenilmiöiden välisten yhteyksien kuvaaminensyy- ja seuraussuhteiden osoittaminenteorian muodostaminentulevan ennustaminenkritiikki ja vaikuttaminenyksittäistapauksen kokonaisvaltainen ymmärtäminentyypittely ja luokittelukokemuksen kuvaaminenkäsitysten ja asenteiden kuvaaminenilmiöiden kielellisen rakentumisen ymmärtäminenkohteen tulkitseminenilmiön kuvaaminen ympäristössään

Ilmiöiden ja prosessien historiallisuuden ymmärtäminen kuuluu humanistisen tutkimuksen ydinalueisiin. Tutkimuksen ongelmanasettelu voi muotoutua ilmiöiden ja prosessien historiallisen muutoksen sanallisesta kuvaamisesta ja selittämisestä. Prosessien ajallista kehittymistä voidaan kuvata myös numeerisesti ja tilastollisesti. Valittu aikamuuttuja voi ulottua pitkälle menneisyyteen tai se voidaan rajata lyhyeksi aikaväliksi, jossa prosessi on tapahtunut.

Tutkimusstrategiat

Kun tavoitteena on kuvata jonkin olemassa olevan prosessin ajallista kehitystä tarkastelemalla joko suoraan tai välillisesti aineiston avulla prosessin kulkua, tutkimus kuuluu empiirisen tutkimuksen piiriin. Prosessien ajallista kehitystä voidaan kuvata ja selittää laadullisen ja määrällisen tutkimusstrategian keinoin. Laadullisen ja määrällisen tutkimusstrategioiden keinoin toteutettujen tutkimusten lähtökohdat ovat erilaiset, mutta strategioita voidaan myös yhdistää. Esimerkiksi laadullisesti toteutettua tutkimusta prosessien ajallisesta kehittymisestä voidaan havainnollistaa määrälliseen tutkimukseen perustuvilla kuvaustavoilla.

Prosessien ajallista kehittymistä voidaan tutkia joko tapaustutkimuksena rajautumalla tiettyyn tai yksittäisiin tutkimuskohteisiin tai tutkimuskohteena voi olla laajempi ilmiöiden joukko. Prosessien ajallisen kehittymisen tarkastelussa voidaan tukeutua myös pitkittäistutkimuksen strategiaan. Tällöin prosessia tarkastellaan pitkän aikavälin osalta tutkimuskohteeksi valitun ilmiön kohdalla.

Prosessien ajallista kehittymistä on luonteenomaista lähestyä esimerkiksi historiatutkimuksen strategian avulla.

Aineistonhankintamenetelmät

Prosessien ajallista kehittymistä on mahdollista tutkia monenlaisista aineistoista. Siten myös tutkittava aineisto voidaan koota erilaisten menetelmien avulla. Aineistona voidaan käyttää ilmiöön liittyviä jo valmiiksi koottuja aineistoja, mikäli sellaisia on olemassa, tai aineisto voidaan koota itse. Aineisto voi koostua joko valmiista dokumenteista tai tutkittavat dokumentit voidaan tuottaa tutkimuksen tekemisen yhteydessä. Keskeinen lähtökohta dokumenttien tuottamisessa ja valitsemisessa on se, että ne lisäävät ymmärrystä prosessista suhteessa aikaan.

Mikäli tutkittavasta kohteesta on olemassa vain rajallisesti aineistoa, tutkimus voidaan toteuttaa kokonaistutkimuksena. Jos tutkimuskohteesta on runsaasti saatavilla tai siitä on tuotettu runsaasti dokumentteja, kaikkia dokumentteja ei ole välttämättä mielekästä eikä usein edes mahdollista analysoida. Tällöin dokumenteista on valittava analysoitavaksi vain osa. Valinta voidaan tehdä otannalla tai harkinnanvaraisesti.

Prosessien ajallisen kehittymisen tutkimisen aineistona voi olla esimerkiksi seuranta, kenttätyö tai arkistoista kootut dokumentit. Määrällisessä tutkimuksessa aineisto voidaan koota esimerkiksi kokeen tai kyselyn avulla.

Aineistonanalyysimenetelmät

Prosessien ajallista kehitystä voidaan analysoida joko määrällisesti tai laadullisesti. Määrällisessä analyysissa voidaan hyödyntää tilastollisesti kuvaavaa analyysia, joka kattaa monia erilaisia kuvauksen variaatioita. Laadullinen ajallisen kehityksen analyysi voi perustua aineiston hermeneuttiseen analyysiin tai lähilukuun ja sen kautta tavoitettavaan ilmiöiden historiallisuuden ymmärrykseen. Myös eri tieteenaloilla on omia sisällön ja muodon analyysitapoja, joiden avulla voidaan kuvata historiallisia kehityskulkuja.

Tieteenfilosofiset suuntaukset

Humanististen tieteiden laadulliset analyysimenetelmät kiinnittyvät tieteenfilosofisessa kehyksessä interpretivismin eli tulkinnallisuuden suuntaukseen. Näkemykset ilmiön merkitysten tulkinnallisuudesta noudattavat relativismin ideaa subjektiivisuudesta merkitystenannossa. Määrälliset analyysimenetelmät perustuvat positivismiin, jonka lähtökohtana on tiedon tuottaminen tarkkojen mittausten ja numeeristen muuttujien avulla. Näkemykset mitattavissa olevan tiedon tarkkuudesta ja oikeudesta noudattavat realismin ideaa, jossa tieto näyttäytyy objektiivisena.

Laadullisessa ajallisen kehityksen tutkimuksessa käytetyt erilaiset hermeneuttiset analyysitavat ja aineiston lähiluku-menetelmät perustuvat usein hermeneutiikan tieteenfilosofiseen suuntaukseen.

Tutustu tutkimusesimerkkeihin, joissa tavoitteena on kuvata prosessien ajallista kehittymistä:

Hänninen, Kirsi, 2006. Visiosta toimintaan. Museoiden ympäristökasvatus sosiokulttuurisena jatkumona, säätelymekanismina ja innovatiivisena viestintänä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. (pdf)