Tulevan ennustaminen

tekijä: Tanja Tuulikki Välisalo Viimeisin muutos tiistai 28. huhtikuuta 2009, 13.02
Humanistisessa tutkimuksessa näköalat voivat ulottuvat tulevaisuuteen ja tutkimuksen tuloksena voidaan esittää visioita asioiden kehittymisestä tai muutoksesta tulevaisuudessa.

keha_ongelmanasetteluongelmanasetteluilmiöön vaikuttavien taustojen selvittäminenprosessien ajallisen kehityksen kuvaaminenilmiöiden välisten yhteyksien kuvaaminensyy- ja seuraussuhteiden osoittaminenteorian muodostaminenkritiikki ja vaikuttaminenyksittäistapauksen kokonaisvaltainen ymmärtäminentyypittely ja luokittelukokemuksen kuvaaminenkäsitysten ja asenteiden kuvaaminenilmiöiden kielellisen rakentumisen ymmärtäminenkohteen tulkitseminenilmiön kuvaaminen ympäristössään

Tutkimuksen ongelmanasettelu perustuu tällöin asiantilojen ja tapahtumakulkujen tutkimiseen menneisyydessä ja nykyisyydessä ja näiden kehityskulkujen ja niihin vaikuttavien tekijöiden kartoituksen tuloksena pyritään laatimaan perusteltuja visioita asiantilojen tulevaisuuden näkymistä. Tutkimuskohteena tulevaisuuteen suuntaavassa tutkimuksessa on yleensä jokin yhteiskunnallisesti merkittävä asia, jonka ennustamisella on merkitystä ihmisten, yhteisöjen tai yhteiskunnan hyvinvoinnille. Tutkimuksen tavoitteena voi olla tunnistaa kulttuurissa ja yhteiskunnassa olevat ns. heikot signaalit, jotka pohjustavat tulevaisuuden asiantiloja ja ilmiöitä.

Tutkimusstrategiat

Tulevaisuuden ennustaminen voi perustua sekä empiiriseen tutkimukseen, jossa tarkastelun kohteena ovat konkreettiset ilmiöt ja aineistot, tai teoreettiseen tutkimukseen, jossa keskitytään abstraktien mallien, käsitteiden tai ajatusten tarkasteluun. Tulevaisuuden tutkimus voi vaatia onnistuakseen sekä laadullista että määrällistä tutkimusta. Tutkimuksen strategia voi siten perustua monimenetelmäisyyteen.

Tulevaisuuden asiantiloja ja kehityskulkuja voidaan tutkia joko tapaustutkimuksena rajautumalla tiettyyn tai yksittäisiin tutkimuskohteisiin tai tutkimuskohteena voi olla laajempi ilmiö tai ilmiöiden kokonaisuus. Tulevaisuuden ennustaminen on liittyä osaksi pitkittäistutkimuksen strategiaan, jossa tarkastellaan jonkin ilmiön muutosta pitkän aikavälin kuluessa.

Tulevaisuuden ennustamisessa voidaan soveltaa monia tarkempien tutkimusstrategioiden periaatteita. Esimerkiksi tietyin ajoin toistettavan survey-tutkimuksen tai vertailevan tutkimuksen avulla voidaan pureutua tulevaisuuden ennustamisen ongelmakenttään.

Aineistonhankintamenetelmät

Tulevaisuuden asiantiloja ja kehityskulkuja on mahdollista ennustaa monenlaisista aineistoista. Kun tutkimuksen strategiana on monimenetelmällisyys, on luonnollista, että aineistossa on sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen mahdollistavia dokumentteja. Aineistona voidaan käyttää ilmiöön liittyviä jo valmiiksi koottuja aineistoja, mikäli sellaisia on olemassa, tai aineisto voidaan koota itse. Aineisto voi koostua joko valmiista dokumenteista tai tutkittavat dokumentit voidaan tuottaa tutkimuksen tekemisen yhteydessä. Keskeinen lähtökohta dokumenttien tuottamisessa ja valitsemisessa on se, että ne tarjoavat monipuolisia ja eri lähtökohdista esitettyjä näkökulmia tutkittavaan aiheeseen.

Mikäli tutkittavasta kohteesta on olemassa vain rajallisesti aineistoa, tutkimus voidaan toteuttaa kokonaistutkimuksena. Jos tutkimuskohteesta on runsaasti saatavilla tai siitä on tuotettu runsaasti dokumentteja, kaikkia dokumentteja ei ole välttämättä mielekästä eikä usein edes mahdollista analysoida. Tällöin dokumenteista on valittava analysoitavaksi vain osa. Valinta voidaan tehdä otannalla tai harkinnanvaraisesti.

Tulevaisuuden ennustamisessa usein käytettyjä aineistonhankintamenetelmiä ovat kyselyt ja haastattelut joilla voidaan saada tietoa muiden ihmisten tulevaisuuden visioista. Menneisyydestä ja nykyisyydestä alkunsa saaviin ja tulevaisuuteen vaikuttaviin tapahtumakulkuihin voi hankkia aineistoa arkistoista tai erilaisten seurantojen avulla.

Aineistonanalyysimenetelmät

Kun tutkimuksen tavoitteena on tulevaisuuden ennustaminen, tutkimuksen analyysimenetelmät voivat perustua sekä laadulliseen että määrälliseen analyysiin. Riippuvuussuhteiden analyyseilla voidaan tutkia ilmiöiden syy- ja seuraussuhteita, joiden avulla myös tulevaisuuden ennustaminen on mahdollista. Tulevaisuutta voidaan ennustaa myös aikasarja-analyysin avulla. Laadullisen analyysin menetelmistä Delfoi-analyysi on kehitetty erityisesti tulevaisuuden ennustamisen tarpeisiin.

Tieteenfilosofiset suuntaukset

Humanististen tieteiden laadulliset analyysimenetelmät kiinnittyvät tieteenfilosofisessa kehyksessä interpretivismin eli tulkinnallisuuden suuntaukseen. Näkemykset ilmiön merkitysten tulkinnallisuudesta noudattavat relativismin ideaa subjektiivisuudesta merkitystenannossa. Määrälliset analyysimenetelmät perustuvat positivismiin, jonka lähtökohtana on tiedon tuottaminen tarkkojen mittausten ja numeeristen muuttujien avulla. Näkemykset mitattavissa olevan tiedon tarkkuudesta ja oikeudesta noudattavat realismin ideaa, jossa tieto näyttäytyy objektiivisena.

Jos tulevaisuuden ennustamisella tähdätään asiantilan tai tapahtumakulkujen muutokseen ja toimintaan muutoksen edistämiseksi, voi tutkimuksen tieteenfilosofisena taustana hahmottua pragmatismin suuntaus. Toisaalta tulevaisuuden ennustaminen vaatii monenlaisten tulkintojen tekemistä kootuista aineistoista, jolloin tutkimus voi tukeutua hermeneutiikan tieteenfilosofiseen suuntaukseen.