Raportoiminen

by Tanja Tuulikki Välisalo last modified Dec 21, 2009 01:49 PM
Tutkimusprosessi päättyy tutkimustulosten raportointiin ja tutkimuksen kirjoittamiseen lopulliseen muotoonsa.

 

keha_prosessiaiheeseen perehtyminentutkimuksen suunnittelututkimuksen_toteuttaminenraportoiminenetiikka

 

Tutkimuksen kirjoittaminen voidaan toteuttaa myös vaiheittaisen ja tutkimuksen edetessä tarkentuvan prosessikirjoittamisen menetelmällä. Ylipäänsäkin tutkimuksen kaikkiin vaiheisiin sisältyy kirjoittamista: muistiinpanojen laatimista, niiden kommentointia, tutkimusideoiden kirjaamista, tutkimussuunnitelman kirjoittamista, analyysin kirjoittamista tai tutkimustulosten kirjoittamista viimeisteltyyn muotoonsa.

Tieteellisessä kirjoittamisessa on runsaasti omia käytäntöjä, joita tutkimuksen raportoinnissa ja kirjoittamisessa tulee noudattaa. Tutkimustekniset käytännöt, kuten lähteiden merkitsemisen yksityiskohdat, voivat vaihdella eri tieteenaloilla ja tutkimuksen eri julkaisufoorumeissa. Tärkeää raportoinnissa on kuitenkin noudattaa koko ajan samaa loogista ja selkeää käytäntöä. Sekä tutkimuksen teon aikana että sen raportoinnissa on kiinnitettävä huomiota tutkimuseettisiin, lähdekriittisiin ja tutkimuksen luotettavuuteen liittyviin näkökulmiin.

Tutkijan työ tutkimusaiheen parissa ei useinkaan lopu tutkimuksen käsikirjoituksen valmistumiseen. Kun tutkimus on kirjoitettu valmiiksi, se tulee saattaa muun tiedeyhteisön luettavaksi. Opinnäytteet saatetaan julkisiksi yliopiston ja yliopiston kirjaston käytänteiden mukaisesti. Tutkimus voidaan myös julkaista, jolloin sille on etsittävä sopiva julkaisufoorumi esimerkiksi tieteellisestä aikakauslehdestä. Myös kirjakustantamoihin voi ottaa yhteyttä ja tarjota tutkimusta julkaistavaksi. Usein laajoista tutkimuksista julkaistaan tiivistettyjä osia esim. tieteellisissä aikakauslehdissä tai kirjoissa. Tutkimuksen tuloksia voi myös pyrkiä esittelemään tieteellisissä konferensseissa, seminaareissa tai muissa julkisissa tapahtumissa. Eräs konferensseissa ja tieteellisissä tapahtumissa käytetty tutkimuksen esittelytapa on tieteellinen posteri. Tuloksista voi myös kirjoittaa yleistajuisia tekstejä esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehtiin.

Tutkimuksen raportointivaiheen keskeisiä osa-alueita ovat

 

Kirjoittamisprosessi ja raportointi

Kirjoittaminen on olennainen osa tutkimuksen tekemistä. Eri tieteenaloilla on erilaisia tapoja kirjoittaa. Humanistisilla aloilla kirjoittaminen on erityisen merkityksellistä, sillä kieli toimii usein välineenä, jolla kuvataan, kuvaillaan, käsitteellistetään, jäsennetään ja määritellään tutkimuksen kohdetta. Myös tutkimuksen tulokset perustuvat usein kielellä tapahtuvaan merkityksenantoon. Tutkijan on tärkeä hahmottaa, miten hän käyttää kieltä tutkimustekstissä. Etenkin aiheet, joissa tutkijan positio on merkityksellinen tai joihin sisältyy arvoihin ja arvottamiseen liittyviä painotuksia, tutkijan on oltava tarkkana siitä, miten hän aiheestaan kirjoittaa ja millaisia ilmaisuja käyttää. Tieteellisen tekstin ilmaisutavoilla on tiettyjä tunnuspiirteitä: teksti on asiallista, hillittyä ja toteavaa. Tekstin tulee olla rakenteellisesti ja sisällöllisesti selkeää, loogista ja perusteltua. Kirjoittamisessa tulee ottaa huomioon se, kenelle tutkimusta kirjoitetaan. Tutkimuksen kohdeyleisönä on tieteenalan tiedeyhteisö. Tällöin voidaan olettaa, että tieteenalan perustieto on lukijoiden tiedossa. Akateemisten termien ja sivistys- ja lainasanojen runsas käyttö haittaa usein tekstin selkeyttä, eivätkä ne tee tutkimuksesta yhtään tieteellisempää.

Valmiiseen muotoon kirjoitettua tutkimusta voidaan kutsua raportiksi. Raportti-sanaa käytetään runsaasti humanististen alojen ulkopuolisessa tutkimuksessa. Myös joillakin humanistisilla aloilla käytetään raportti-sanaa. Usein humanistisilla aloilla puhutaan kuitenkin raportin ja raportoimisen sijasta tutkimustekstistä ja tutkimuksen kirjoittamisesta valmiiksi.

Routio, Pentti, Tutkimuksen raportoiminen. Tuotetiede. Taideteollisen korkeakoulun virtuaaliyliopisto.

Saaranen-Kauppinen, Anita ja Puusniekka, Anna, 2006. Laadullinen tutkimus ja tieteellinen kirjoittaminen. KvaliMOTV -

Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.

Anttila, Pirkko. Laadullisen tutkimuksen rakenne. Ylemmän AMK-tutkinnon metodifoorumi. Virtuaaliammattikorkeakoulu.

Anttila, Pirkko. Määrällisen tutkimuksen raportointi. Ylemmän AMK-tutkinnon metodifoorumi. Virtuaaliammattikorkeakoulu.

Saukkonen, Pasi. Tutkimusraportin laatiminen. Tutkielmanteon tukisivut.

Routio, Pentti. Tutkimuksen raportoiminen. Tuotetiede. Taideteollisen korkeakoulun virtuaaliyliopisto.

Munger, Dave, 2007. How to report scientific research to ageneral audience. Cognitive Daily.

Trochim, William M. Structure of  Research. Research Methods Knowledge Base, 2nd Edition.

 

Lähteiden merkitseminen, viittaaminen ja havainnollistaminen

Lähteiden ja viitteiden merkitsemisessä on erilaisia käytäntöjä, jotka vaihtelevat eri tieteenaloilla ja tutkimuksen eri julkaisufoorumeissa. Tärkeää tutkimuksen kirjoittamisessa on kuitenkin noudattaa koko ajan samaa loogista ja selkeää käytäntöä. Lähteiden ja viitteiden merkitsemisessä ja tutkimuksen typografiassa on olemassa useita kansainvälisiä muotoja, jotka on nimetty tietyllä tavalla. Tällaisia ovat esimerkiksi APA, ASA, Chicago, Harvard, IEEE, MHRA, MLA, Turabian ja Vancouver. Opinnäytteissä tulee noudattaa laitoksilla annettuja ohjeita viittauskäytännöistä ja lähteiden merkitsemisestä.

Tutkimusta havainnollistetaan usein kuvien, kuvioiden tai taulukoiden avulla. Kuvioiden ja taulukoiden avulla voidaan jäsentää monimutkaisia ilmiöitä kiteytetysti ja havainnollisesti. Määrällisessä ja tilastollisessa tutkimuksessa kuvioiden ja taulukoiden esittäminen on olennainen osa analyysin tekemistä. Tutkimuksessa esitetyt kuvioit tai taulukot ja niiden sisällöt on avattava sanallisesti tutkimustekstissä. Tutkija ei voi olettaa, että lukija tekee itse kuvioiden tai taulukoiden perusteella tutkijan olettamia johtopäätöksiä. Kuvioiden ja taulukoiden on oltava mahdollisimman selkeitä ja niiden muuttujien on käytävä ilmi kuviosta tai taulukosta. Kun kuviot tai taulukot liittyvät olennaisesti tutkimustekstissä käsiteltyihin asioihin, ne voidaan sijoittaa tutkimustekstin lomaan. Taustoittavat kuviot ja taulukot voidaan lisätä tutkimustekstin loppuun liitteiksi. Liitteisiin tulee viitata tutkimustekstissä. Tutkimusaineistoja ei esitetä sellaisenaan liitteinä.

Tutkimuksessa voidaan käyttää kuvia. Kuvien käyttö on perusteltua, kun kuvaa tai sen esittämää kohdetta analysoidaan tai kuvaillaan tutkimuksessa. Tieteellisiin tutkimuksiin ei ole tapana liittää kuvituskuvia, jotka eivät varsinaisesti liity tutkittavaan kohteeseen. Tutkimukseen liitetyt kuvat merkitään kuvateksteillä, joista käy ilmi perustiedot kuvasta. Kuvatyypistä riippuen perustietoja ovat esim. kuvatun taideteoksen nimi, tekijä ja valmistumisvuosi, valokuvaajan nimi ja tieto kuvan omistajasta, kun kyseessä on esim. arkistokuva. Tutkijan on huolehdittava kuvien käyttöön liittyvistä luvista ja tekijänoikeuksista, jos tutkimus julkaistaan.

Graduohjeita. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.

Graduasema. Jyväskylän yliopisto, taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos.

Seminaarityön laatiminen. Jyväskylän yliopisto, historian oppiaine. (doc)

Fingerroos, Outi. Johdatus tieteelliseen kirjoittamiseen 1. Jyväskylän yliopisto, etnologian oppiaine. (ppt)

Vuori, Jaana, 2002. Opas lähteiden käyttöön. Tampereen yliopisto, naistutkimuksen laitos.

Leppisaari, Irja. Ohjeistus lähteitten merkitsemisestä. Tuotantokäsikirja 04-06. Virtuaaliammattikorkeakoulu.

Anttila, Pirkko. Lähteiden käyttö ja merkitseminen. Ylemmän AMK-tutkinnon metodifoorumi. Virtuaaliammattikorkeakoulu.

Anttila, Pirkko. Kuvien ja taulukoiden esittäminen. Ylemmän AMK-tutkinnon metodifoorumi. Virtuaaliammattikorkeakoulu.

Wikipedia, Citation.

Monash University, Library. Citing and referencing.