Verkkokurssien historiaa

tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen Viimeisin muutos keskiviikko 30. joulukuuta 2009, 12.23

Verkko-opetusta on toteutettu Suomessa jo noin parin vuosikymmenen ajan. Eräs edellä kävijänä on ollut Avoin yliopisto. Maailmalta löytyy tätäkin pidempiä perinteitä.

Luentomonisteet verkkoon - no jaa?!

Ensimmäinen, vieläkin monien suosima tapa tehdä "verkkokursseja" on siirtää luentomateriaali tekstimuotoisena (eli sellaisenaan) verkkoon. Verkkokurssi on toki paljon muutakin kuin pelkkä materiaali, mutta monille tekniset laitteet ja ohjelmat ovat vieraita ja jo pelkän materiaalin saaminen verkkoon on suuri saavutus. Toisaalta verkolla voi olla erilainen rooli eri verkkokursseilla [1].

Katso myös:

Luentomonisteet tiivistetysti verkkoon - no jaa?!

Seuraava, astetta parempi vaihtoehto on karsia ja tiivistää tekstiä, muotoilla verkkosivujen ulkoasua, lisätä kuvia, ääntä ja videokuvaa sekä kiinnittää huomiota verkossa kirjoittamiseen.

Katso myös:

Räätälöityjä sisältöjä verkkoon - JOO!

Ehdottomasti suositeltavin tapa on kuitenkin tuottaa vartavasten verkkokurssiksi tarkoitettua materiaalia, johon on liitetty mukaan myös pedagoginen suunnittelu. Teknisen osaamisen karttuessa pedagogisten ratkaisujen ja toteutusten miettiminen onnistuu helpommin. Pedagogisessa suunnittelussa pohditaan paitsi mitä opetetaan, myös sitä miten opetetaan. Näin voidaan tarjota opiskelijoille mielekkäämpiä, elämyksellisempiä ja tarkoituksenmukaisempia verkkokursseja.

Lähteet:

[1] Hein, I., Ihanainen, P. & Nieminen, J. (2000). Tunne verkko. OTE - opetus & teknologia, 1/2000, s. 5-8. Opetushallistus.