Antoisien oppimiskokemusten määrittely
tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen
—
Viimeisin muutos
perjantai 08. tammikuuta 2010, 12.49
Soini jakaa tutkimuksensa (2001) perusteella opiskelijoiden mielestä antoisat oppimiskokemukset kuuteen kategoriaan:
- Emotionaalinen sitoutuminen oppimistapahtumaan
Oppimiskokemuksen relevanttius tuli esiin emotionaalisena sitoutumisena, joka saattoi voimakkaimmillaan ilmetä "rakkautena" opittavaa asiaa kohtaan tai kiukustumisena ja turhautumisena siihen, että itse tärkeäksi kokemastaan asiasta ei saanut oppimistilanteessa asianmukaista ja riittävää tietoa. - Reflektio
Mahdollisuus pysähtyä analysoimaan ja tutkimaan opiskelijan omia olettamuksia opittavasta asiasta. - Mahdollisuus tarkastella asioita erilaisista
näkökulmista
Tietoisuus erilaisten näkökulmien olemassaolosta tuli esiin mm. siten, että oppimistilanteessa saattoi toimia erilaisissa rooleissa, ei pelkästään tiedon vastaanottajana. - Autonomia
Autonomia merkitsi prosessina tapahtumasarjaa, jossa opiskelijat asettivat itse oppimisen tavoitteet ja saivat mahdollisuuden suunnitella, toteuttaa ja arvioida omaa oppimistaan. Lopputuloksena autonomia tarkoitti oppimiskokemuksen synnyttämää tunnetta siitä, että oppija on vähemmän riippuvainen auktoriteeteista ja samalla vahvisti uskoa selviytyä itsenäisesti vaativimmistakin tehtävistä. - Yhteistoiminta vertaisten tai asiantuntijan
kanssa
Ongelmien ja ymmärtämisvaikeuksien jakaminen vertaisten kanssa rohkaisi ponnistelemaan ja luottamaan omiin mahdollisuuksiin. Asiantuntijan kanssa tapahtuva yhteistoiminta noudatti mestari-oppipoika -asetelmaa. Asiantuntija oli fasilitaattorin roolissa, joka toimi taustatukena. - Dialogi
Keskustelu tarjosi ennen kaikkea mahdollisuuden tarkastella ja tutkia omaa käsitystä suhteessa toisten näkemyksiin. Dialogiin kietoutuivat sekä yksilölliset tuntemukset että muiden osallistujien uudet ideat, jotka auttoivat oppijaa ymmärtämään vaikeita teoreettisia käsitteitä ja ratkomaan käytännöllisiä ongelmia.
Lähde:
Soini, H. (2001) Oppiminen sosiaalisena käytäntönä. Psykologia 1-2/2001, ss. 49-58.