Mediat sisällönsuunnittelussa

tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen Viimeisin muutos perjantai 08. tammikuuta 2010, 11.04

Tieto- ja viestintätekniikan eri välineet, mediat, tarjoavat erilaisia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia sekä tukevat toisistaan poikkeavilla tavoilla opiskelijoiden oppimisprosessia. Laurillard (2002) on luokitellut eri mediat sen mukaisesti millaisen oppimisen ne mahdollistavat ja miten ne välittävät tietoa tai antavat mahdollisuuksia tiedon tuottamiseen.

Narratiivinen eli kertova media

Narratiivinen eli kertova media mahdollistaa lineaarisen tiedon esittämisen teksteinä, graafi sina kuvioina, äänitteinä, television välittäminä ohjelmina ja elokuvina, videoina ja multimedia-romppuina. Opiskeltavan aineksen muuttaminen narratiivisen median muotoon edellyttää erittäin paljon suunnittelutyötä ja valmistelua. Verkko-opetuksessa tämä tarkoittaa digitaalisen oppimateriaalin valmistamista sekä saatavilla olevien ei-digitaalisten materiaalien kuten kirjojen ja artikkeleiden yhdistämistä verkko-opetukseen.

Vuorovaikutteinen eli interaktiivinen media

Vuorovaikutteinen eli interaktiivinen media sisältää sähköisessä muodossa olevan hypertekstin, hypermedian, multimedian, verkkoympäristöjen resurssit ja Internet-välitteisen television. Useimmiten nämä materiaalit ovat niiden käyttäjille saatavilla staattisessa muodossa ja interaktiivisuus syntyy joustavasta mahdollisuudesta siirtyä tarpeiden mukaisesti materiaalissa ei-lineaarisesti. Median käyttö on vahvemmin opiskelijan kontrolloitavissa ja hän voi työskennellä eri materiaalien kanssa omatahtisesti. (Laurillard, 2002.)

Soveltava ja adaptiivinen media

Soveltava ja adaptiivinen media sisältää tietokoneohjelmistot, jotka muokkaantuvat käyttäjän toimintojen mukaisesti vastaamaan hänen tarpeitaan paremmin. Esimerkiksi käyttäjälle avautuvat ensimmäisinä sivut, joilla hän on vieraillut useimmin. Simulaatiot tarjoavat mahdollisuuden kokeilla ja harjoitella erilaisia toimintoja. Verkkoympäristöön rakennetut kolmiulotteisia tiloja mallintavat erilaiset toimintaympäristöt kuten esimerkiksi virtuaaliset galleriat, luokkahuoneet tai tehdassalit, mahdollistavat oppijalle liikkumisen virtuaalisessa tilassa ja perehtymisen omaan tahtiinsa virtuaalisen tilan tarjoamiin resursseihin ja toimintoihin. (Laurillard, 2002.)

Keskusteleva eli kommunikatiivinen media

Keskusteleva eli kommunikatiivinen media tarjoaa verkkoympäristössä samanaikaisia tai eriaikaisia keskustelufoorumeja. Video- tai audiokonferenssit mahdollistavat eri paikoissa olevien ihmisten yhteisen opiskelun ja keskustelemalla oppimisen median välityksellä (Laurillard, 2002). Sosiaalinen tila on tärkeä Kreijnsin ja hänen kollegoiden (2004) mukaan erityisesti yhteisöllisessä opetustavassa. Sen luominen on kuitenkin vaikeaa varsinkin verkossa. Nämä molemmat vuorovaikutuksen tyypit vaikuttavat oppimisprosessissa samanaikaisesti toisiinsa.

Tuotannollinen eli produktiivinen media

Opiskelijan omaa aktiivista ja oppimistuloksia tuottavaa toimintaa tukee tuotannollinen eli produktiivinen media. Opiskelija voi itse tarkastella simulaatioiden ja mallinnusten avulla käsitteiden välisiä suhteita ja tuottaa omia määritelmiään ja mallinnuksiaan oppimistaan asioista. Tuotannolliseen mediaan kuuluvat esimerkiksi tekstinkäsittely-, laskenta-, ja grafiikkaohjelmat, joiden avulla opiskelija voi käsitellä tietoa sekä aikaisempaa tietoa muokaten että uutta tietoa tuottaen. (Laurillard, 2002.)

Lähteet:

Laurillard, D. (2002). Rethinking University Teaching: A Framework for the Effective Use of Educational Technology. Reprinted, First published 1993. London: Routledge.

Kreijns, K., Kirschner, P. A., Jochems, W. & Buuren, van H. (2004). Measuring perceived quality of social space in distributed learning groups. Computers and Human Behavior in press.