Toteutuksen arviointi

tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen Viimeisin muutos perjantai 08. tammikuuta 2010, 22.03

Verkkokurssin toteutuksen arviointiin on kehitetty

Ko. työkalulla voidaan arvioida toteutetun verkkokurssin käytettävyyttä, pedagogista käytettävyyttä, graafista suunnittelua, saavutettavuutta ja teknistä toteutusta. ARVO-työkalu soveltuu valmiin verkkourssin arviointiin, mutta myös tuotantoprosessi tulee arvioida. Tämän lisäksi palautettaa tulee kerätä myös oppijoilta; kuinka he kokevat oppivansa verkkokurssin suorittamalla. Ohessa on myös muutamia muita näkökulmia verkkokurssin suunnittelun ja toteutuksen arviointiin.

Tuotantoprosessin arviointi

Tuotantoprosessia arvioidaan vertaamalla toteutusta tehtyihin suunnitelmiin - onko toteutettu se mitä suunniteltiinkin. Jos muutoksia ilmenee, niin kuinka ne on perusteltu. Käytännössä toteutuksen itsearviointia tehdään koko ajan suunnittelun ohella siirryttäessä vaiheesta seuraavaan. Teknisen suunnittelun toteutuminen voidaan arvioida vasta käymällä läpi valmis verkkokurssi.

Oppimisprosessin arviointi

Arviointi on keskeinen osa tiedonhankinta- ja oppimisprosessia. Arvioinniksi ei riitä pelkkä opettajan suorittama tehtävien tarkistus. Oppimisen kannalta on keskeistä, että oppijat itse arvioivat, miten oppiminen onnistui suhteessa niihin tavoitteisiin, joita kursin alussa asetettiin.

Seuraavassa muutamia keskeisiä kysymyksiä:

  • Miten tehtävien suoritus onnistui?
  • Mitä olisit voinut tehdä toisin?
  • Miten lopputulos vastasi kurssin alussa asettamisi tavoitteita - oletko tyytyväinen lopputulokseen?
  • Miten tiedonhankinta onnistui?
  • Mitä tietoja oli helppo / vaikea löytää?
  • Miten koit kurssilla työskentelyn - tukiko se omaa oppimistasi?
  • Tukiko kurssi omaa yksilöllistä tapaasi oppia?

Muita arviointikriteeristöjä

Verkkokurssia voidaan arvioida myös vertaamalla toteutettua kurssia hyvän verkkokurssin ominaisuuksiin [1]:

  • selkeys - rakenteessa, tavoitteissa, oppimateriaaleissa, ulkoasussa sekä ohjeissa; helppo liikkua ja esitetty tieto selkeästi jäsennettyä
  • vuorovaikutuksellisuus - houkuttelee keskusteluun sekä opettajan että muiden opiskelijoiden kanssa; riittävän tiheää, apuna toimivat keskusteluryhmät
  • monipuolisuus - näkyy sisällöissä ja menetelmissä; hyvin linkitetty, erilaisia materiaaleja (kuvia), mahdollisuus interaktioon, havainnollisuus
  • hyvä sisältö - vastaa opiskelijan odotuksia, tietopainotteinen ja lisämateriaalia tarjoava; mielenkiintoista ja riittävän teoreettista asiaa
  • esteettisyys - miellyttävä ulkoasu, houkuttelee opiskelemaan, käyttää hyväkseen visuaalisia keinoja ja äänimateriaalia
  • onnistunut linkitys - riittävästi linkkejä, selkeä ja helppokäyttöinen linkitys
  • joustavuus - aikataulutus joustava, ajasta ja paikasta riippumattomuus (opiskelijoiden mielipide)

Yhteenvetona, "hyvä verkkkokurssi on selkeä, vuorovaikutteinen, monipuolinen, ulkoasultaan esteettinen sekä hyvä sisällöltään ja linkeiltään." [1]

Toisaalta voidaan tarkastella pedagogisesti mielekkään ja toimivan verkko-opintokokonaisuuden ominaisuuksia seuraavasti [2]:

  1. Oppijan aikaisemmat käsitykset ja oppijan kognitiivinen aktivointi - aiemman tietämyksen ulkoistaminen, jotta siinä olevat puutteet ja ristiriitaisuudet voidaan havaita sekä hankkia ja konstruoida uutta tietoa; uuden opittavan asian kannalta olennaisten oppijan aikaisempien tietorakenteiden sekä kognitiiisten prosessien aktivointi
  2. Kysymysten asettaminen ja ongelmakeskeisyys - oppijan omien tai autenttisten kysymysten ja ongelmien asettaminen; motivaatioperustan synty; ohjaavat oppijan tiedonrakenteluprosessia ja informaation prosessointia; liittyvät tiedonrakentelutoimintaan (toimivat oppimista edistävinä elementteinä)
  3. Autenttisuus - oppijoiden tuotokset mahdollisimman autenttisia (ei siis vain opettajaa varten tehtyjä harjoituksia); asiantuntijuus; aidot työkalut, menetelmät ja tietolähteet
  4. Tiedonrakentelu - oppimisen metafora; tunnuspiirteinä mm. oppijoiden selityssuuntautunut keskustelu, aktiivinen abstraktisten ja tieteellisten käsitteiden käyttö ja teorioiden sekä ideoiden kommentointi
  5. Ajatusten ja tiedonrakenteluprosessin ulkoistaminen; kirjoittaminen - ajattelemaan oppimisen väline; merkitystä käsitteen muodostamisessa ja rakentamisessa; päätarkoituksena oppijan omien ajatusten kehittäminen, uuden tiedon luominen ja tuotetun tiedon välittäminen muille dialogisena prosessina
  6. Yhteisöllinen prosessi - oppimisen nähdään parhaiten tapahtuvan sosiaalisessa kontekstissa, yhteisen tiedonrakentelun ja jaetun asiantuntijuuden pohjalta; keskeistä omien ajatusten ulkoistaminen, näkyväksi tekeminen ja vertaispalaute
  7. Opettajan ja oppilaan muuttunut rooli - oppija on aktiivinen tiedonprosessoija ja toimija; opettaja oppimisprosessin ohjaaja sekä sisällön asiantuntija; oppijan tiedonprosessoinnin tapa ja syvyys määrää sen, mitä oppija oppii; opettajan vaikuttamisen ja ohjauksen keinot ovat pitkälle oppijaa aktivoivia ja menetelmällisiä
  8. Intentionaalisuus - oppijan tavoitteelisuus oppia ja tietoisuus siitä, miten käytössä olevaa pedagogista mallia seuraamalla oppii; oppijan oltava tietoinen oppimisen tavoitteista (edellytys itseohjautuvuudelle)
  9. Tavoitteena laadullinen muutos oppijan tietorakenteissa - oppimisen tavoitteena synnyttää käsitteellinen (aito laadullinen) muutos, jossa oppijan tietorakenteet ja käsitteiden väliset suhteet muuttuvat; pelkkä uuden tiedon lisääminen aikaisempaan tietämykseen ei ole riittävää oppimisen kannalta; edellytyksenä asioiden soveltamiseen eri tilanteissa ja käytäntöön soveltamisessa

Lähteet:

[1] Nevgi, A. & Tirri, K. (2003) Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Suomen Kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia nro 15.

[2] Silander, P. & Koli, H. (2003) Verkko-opetuksen työkalupakki - oppimisaihioista oppimisprosessiin. Finn Lectura.