Arviointi koulussa

tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen Viimeisin muutos maanantai 13. syyskuuta 2010, 15.31

Systemaattisen arviointi tuli koulumaailmaan 1990-luvulla, kun se kirjattiin koulutusta koskevaan lainsäädäntöön. Arviointiin tulee myös panostaa kunnolla, jotta se palvelee työyhteisöä. Taitava arviointi auttaa työntekijöitä kehittämään työtään ja oppilaitoksia varmistamaan strategioitaan ja tavoitteitaan. Ongelmana on ollut mm. se, että taloudesta ja tavoitteista päätetään eri paikoissa.

Koulun itsearvioinnilla tarkoitetaan sitä, että opetuksen järjestäjät arvioivat oman toimintansa laatua ja edellyttävät kouluilta itsearviointia. Arviointitavat vaihtelevat kunnittain ja kouluittain. Vanhemmat voivat osallistua koulun itsearviointiin.

Oppilaan arvioinnissa arviointi jaetaan opintojen aikana tapahtuvaan arviointiin ja päättöarviointiin. Arvioinnin tehtävä opintojen aikana on tukea, ohjata ja kannustaa oppilasta yksilöllisesti.

Arvioinnista annettavat todistukset ovat julkisia asiakirjoja, mutta sanalliselta osalta ne on salattava. Perusopetuksen aikana käytettävät todistukset ovat lukuvuosi-, väli- ja päättötodistus.

Arviointimenetelmissä käytössä ovat sanallinen ja numeerinen. Numeerinen koetaan helpommaksi (perustuu koenumeroihin, paljon oppilaita - et muista kasvoja, oppijoiden helpompi seurata omaa kehitystään). Sanallisessa vaihtoehtoja on erilaisia, esim. rastitus tai 'täysin' kirjallinen. Arviointimenetelmän valintaan vaikuttavat mm. arvioitavien kehitysvaihe ja välinetaitojen taso, arvioijan tottumukset ja mieltymykset, arvioijan käsitys oppimisesta sekä näkemys opittavista sisällöistä. Ja tietysti koulu (mikä menetelmä on valittu käyttöön). Melko yleistä on, että ensimmäiset numerotodistukset annetaan vasta yläluokilla.