Oppimiskäsitysten pääsuuntauksista

tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen Viimeisin muutos keskiviikko 13. lokakuuta 2010, 15.03

Oppiminen on aina määritelty oppimisteorioiden kautta. Osa oppimisteorioista on muovautunut vuosikymmenten aikana, osa on melko uusia. Teoriat ovat kokeneet ylä- ja alamäkiä, osa on menettänyt kannatustaan uusien vallatessa suosiota. Oppimisteorioista on kuitenkin selkeästi määriteltävissä kolme pääsuuntausta: behaviorismi, kognitivismi ja konstruktivismi. Ertmer ja Newby [20] ovat vertailleet eri suuntauksia omassa artikkelissaan opetuksen suunnittelun näkökulmasta.

Jokainen oppimisteoria tarjoaa strukturoidun perustan oppimisen ja opetuksen suunnittelulle [20]. Kuten Ertmer ja Newby [20] asian ilmaisevat “learning theories are a source of verified instructional strategies, tactics, and techniques. Knowledge of a variety of such strategies is critical when attempting to select an effective prescription for overcoming a given instructional problem”. Kun opettajalla on hallussaan riittävä valikoima erilaisia opetuksellisia menetelmiä sekä tietämystä siitä, miten ja milloin niitä kannattaa käyttää, hänellä on mahdollisuus luoda oppimisympäristö, joka parhaiten tukee oppilaan oppimista, ongelmanratkaisua tai tietyn tehtävän toteuttamista toivotuin oppimistuloksin [20]. Opettajan tulee myös kyetä liittämään valittu opetuksellinen menetelmä opetuksen sisältöön erilaisille oppijoille sopivalla tavalla. Tällöin oppimisympäristö tukee myös oppijoiden yksilöllisiä oppimistyylejä.

Verkossa opettaminen muuttuu enemmän ohjaukseksi. Toki verkko-opettaja voi toimia monessa roolissa [90]. Ohjauksen tavoitteena on kuitenkin aina edistää ja tukea oppilaiden syväoppimista. Keskeistä on myös oppijaoiden aktiivinen osallistuminen ja oppijoiden aktivointiin onkin lukuisia aktivointimenetelmiä.

Viime aikoina opettajat ovat suosineet lähinnä vain konstruktivismiin perustuvia menetelmiä suunnitellessaan oppimisympäristöjä. Opettajien tulisi kuitenkin muistaa, että uudenlaisten välineiden/teknologioiden hyödyntäminen mahdollistaa myös uudenlaisten opetuksellisten menetelmien käytön sekä niiden uudenlaisen hyödyntämisen [55].

Edellä kuvatuissa oppimisteorioissa suurin ero on itse oppimistilanteessa. Osassa korostetaan opettajakeskeisyyttä, kun taas toisissa oppijakeskeisyys. Knowlton [40] on verrannut näitä kahta sisällön ("things"), osallistujien (peoples) sekä prosessien (processes) näkökulmasta.

Created by lrl