Erilaisia oppimisympäristöjä

tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen Viimeisin muutos perjantai 18. kesäkuuta 2010, 12.23

Oppimisympäristöjä voidaan luokitella eri tavoin. Seuraavassa on esitetty muutama luokittelu.

Metafora-ajattelu

Mononen-Aaltonen (1999) käyttää luokittelussaan metafora-ajattelua seuraavasti:

  1. Oppimisympäristö ekosysteeminä: keskiössä yksilö ja hänen oppimiseen vaikuttuvat sosiaaliset verkostot sekä elämänpiirissä vaikuttavat tilanteet; esim. koti, koulutustilanteet, työ, raitiovaunu tai kaverit
  2. Oppimisympäristö paikkana: fyysinen paikka, jossa oppimista tapahtuu ja jossa oppijalla on käytössä erilaisia välineitä, resursseja ja verkostoja tarpeen mukaan; esim. työpaikka, tori, kirjasto tai oppimiskeskus
  3. Oppimisympäristö virtuaalitilana: "illusio" perinteisestä oppimispaikasta, joka on luotu koulutusteknologian avulla; esim. virtuaaliluokka tai videoneuvottelu
  4. Oppimisympäristö dialogina: yksilöiden välinen tai sisäinen dialogi muodostaa ympäristön, jolle ei tarvita fyysistä tai virtuaalista tilaa toimia, vaikka dialogin välineenä usein käytetäänkin joko tietokonetta tai fyysistä tilaa; esim. luokka tai kahvila

Perustyypit

Manninen (1996) sekä Matikainen ja Manninen (2000) luokittelevat oppimisympäristöt perustyyppeihin ja niiden leikkauksiin:

  1. Avoin tai suljettu oppimisympäristö: avoimessa oppimisympäristössä oppijalla on suuri itsemääräämisoikeus, vastuu omasta oppimisesta ja oppiminen tapahtuu omaehtoisesti, oppimistehtävää ei ole selkeästi määritetty tai rajattu, oppiminen on opiskelijakeskeistä, selkeät opetussuunnitelmat puuttuu, tavoitteiden sijaan korostetaan itse oppimisprosessia, opetusmenetelmiä hyödynnetään monipuolisesti, opiskeumotiivi sisäsyntyistä, esim. omaehtoinen opiskelu, kirjasto tai oppimiskeskus; suljetussa oppimisympäristössä opiskelu on sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, opiskelutahti on ennaltamäärätty, opiskelu on oppiaineperustaista ja kohteena ovat selkeästi kaikille yhteiset rajatut ongelmat sekä vastaukset, opiskelumotivaatio synnytetään ulkoa, esim. perinteinen koulumuotoinen oppiminen
  2. Kontekstuaalinen oppimisympäristö: perusajatuksena on oppimisen ja opiskelun siirtäminen luokkahuoneesta todellisiin tai todellista jäljitteleviin ympäristöihin siirtyen samalla opetussuunitelma-ajattelusta oppimisympäristöajatteluun, oppiainekeskeisyys korvataan ongelmakeskeisyydellä ja tentit soveltavilla, todellisiin ongelmatilanteisiin liittyvillä tehtävillä; esim. matematiikan opiskelu kaupassa arkisten ostosten yhteydessä, armeija, metsätietokeskus
  3. Teknologiapohjainen oppimisympäristö: opiskelussa ja opetuksessa hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa, jonka avulla voidaan päästä käsiksi tietoon ja tallentaa, järjestellä, muuntaa sekä esittää sitä sähköisessä muodossa, esim. verkkosivuilla tarjolla oleva oppimateriaali, opiskeluohjeet, tehtävät, keskustelualueet ja oppimispäiväkirjat, myös erilaisia tietokoneavusteisia opetusohjelmia ja multimediasovelluksia voidaan pitää oppimisympäristöinä

Myös edellisten erilaiset yhdistelmät ovat mahdollisia:

  • avoin ja kontekstuaalinen on esim. työpaikka tai metsä
  • kontekstuaalinen ja teknologinen on esim. simulaattori tai metsänhoitopeli
  • avoin ja teknologinen on esim. tietoverkot tai avoin verkkopalvelu

Erilaiset mielikuvat

Manninen ja Pesonen (1997) määrittävät oppimisympäristöjä niistä syntyneiden mielikuvien mukaan seuraavasti:

  1. Fyysinen: oppimisympäristöä tarkastellaan tilana tai rakennuksena - kuinka erilaiset tilaratkaisut edistävät tai estävät oppimista; taustateoriana toimivat arkkitehtuuri ja tilasuunnittelu; esim. esim. alulat, maisemakonttorit
  2. Sosiaalinen: oppimisympäristöä tarkastellaan vuorovaikutuksena - minkälainen henkinen ja psykologinen ilmapiiri tukee oppimista; teoriapohjan tarjoavat sosiaalipsykologia, ryhmäprosessit ja kommunikaatio; esim. ryhmäytyminen
  3. Tekninen: oppimisympäristöä tarkastellaan opetusteknologian näkökulmasta - kuinka tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään opetuksessa ja oppimisen tukena; viitekehyksenä on tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa; esim. digikameroiden tai kännyköiden käyttö opetuksessa
  4. Paikallinen: oppimisympäristöä tarkastellaan paikkana tai alueena - kuinka erilaisia oppilaitoksen ulkopuolisia paikkoja voidaan hyödyntää opetuksessa, oppimisen tiloina nähdään koulun ulkopuoliset paikat; esim. työpaikat, museot, luonto tai kaupunki
  5. Didaktinen: oppimisympäristöä tarkastellaan oppimista tukevan ympäristön näkökulmasta - kuinka opiskelutilanteeseen rakennetaan sellaisia oppimista käynnistäviä ärsykkeitä, jotka parhaalla mahdollisella tavalla tukevat oppimista; keskiössä ovat erilaiset oppimateriaalit, oppimisen tuki sekä didaktiset ja pedagogiset haasteet; esim. erilaisten oppimiskäsitysten hyödyntäminen, yksilöllisten oppimistyylien tukeminen sekä erilaiset didaktiset lähestymistavat

Kirjallisuutta:

  • Mononen-Aaltonen, M. (1999). Learning environment - A euphemism for instruction or a potential for dialogue? Kirjassa S. Tella "Aspects of media education". Media education publications 8. Helsinki: opettajankoulutuslaitos
  • Manninen, J. (1996). Virtuaali didaktiikkaa? Ote - opetus ja teknologia, 6/96, 3-5
  • Martikainen, J. & Manninen, J. (toim.). Aikuiskoulutus verkossa - verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimuskeskus, 2000
  • Manninen, J. & Pesonen, S. (1997). uudet oppimisympäristöt. Aikuiskasvatus 4/97