Laatu verkko-opetuksessa

tekijä: Leena Riitta Kaarina Hiltunen Viimeisin muutos perjantai 18. kesäkuuta 2010, 12.26

Verkko-opetuksen laatukriteerien määrittely alkaa selvittämällä

  1. kuka tai mitkä tahot ovat verkko-opetuksen asiakkaita; asiakkaita ovat ensisijaisesti opiskelijat ja opettajat sisäisinä asiakkaina ja toissijaisesti työmarkkinat ja yhteiskunta ulkoisina asiakkaina (Sallis 1993, 32–33).

Verkko-opetuksen laatua tulisi tästä syystä ensisijaisesti tarkastella sen mukaan

  1. millaisia edellytyksiä oppilaitos tarjoaa opettajille ja opiskelijoille ja toissijaisesti sen mukaan, miten oppilaitoksen verkko-opetus vastaa yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin.

Tukipalvelut ja resurssit keskeisessä roolissa

Laadukas verkko-opetus edellyttää teknisesti varmoja tieto- ja viestintätekniikan laitteita, ohjelmistoja, verkkoyhteyksiä sekä toimivia verkko-opetuksen tukipalveluja (Bates 2000, 66).

Opiskelijoille tarjolla olevat verkkopalvelut voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) kognitiiviset, 2) affektiiviset ja 3) systeemiset palvelut.

  • Kognitiiviset palvelut sisältävät neuvontaa, opintojen ohjausta ja tukea sekä oppimisen arviointiin liittyviä työkaluja.
  • Affektiiviset palvelut tarjoavat opiskeluympäristön, joka lisää opiskelijan motivaatiota ja sitoutumista sekä itsearvostusta.
  • Systeemiset palvelut sisältävät muun muassa tietoteknistä tukea ja verkon käytettävyyteen liittyviä palveluita. Ne tarjoavat myös verkko-opetuksen laadun arviointiin saavutettavuuden kriteerin, eli miten hyvin ja helposti verkko-oppimisympäristöt ovat opiskelijoiden saavutettavissa (Lorenzo & Moore 2002).

Opettajille keskeisiä verkko-opetuksen tukipalveluja ovat muun muassa lähiopetuksen verkkotuki ja koulutuspalvelut.

Opettajien näkökulmasta verkko- opetuksen laatuun vaikuttavia asioita ovat suunnitteluun ja valmisteluun käytössä oleva aika sekä opetusryhmien koko, erityisesti suuren ryhmän vaatima aika (Smith & Stacey 2003, 121). Jos opetusta järjestävän organisaation puolesta ei määritellä opetukseen varattavaa aikaa, niin verkko tuottaa helposti mielikuvan opettajan saatavuudesta 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.

Laatuun vaikuttavat yleisimmät tekijät

Verkko-opetuksen laadun määritteleminen on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi. Verkko-opetuksen laadun arvioinnin vaikeus aiheutuu kahdesta tekijästä: 1) opetuksen laadun arvioinnin vaikeudet ja 2) useiden eri toimijoiden erilaiset näkemykset verkko-opetuksesta.

Oppimistulokset ja oppimisprosessi

Opetuksen laadun arviointi esimerkiksi oppimistuloksien perusteella on vaikeaa, koska opetuksella ja oppimistuloksilla ei ole suoraa yhteyttä, vaan opiskelijan omalla työpanoksella ja motivaatiolla on merkittävä osuus oppimistuloksiin.
Verkko-opetuksen laadun arvioinnissa on huomioitava myös oppimisprosessi ja oppimistulokset. Oppimisprosessin kohdalla on arvioitava, miten verkko-opetuksella ohjataan syväsuuntautuneeseen oppimiseen ja oppimistulosten kohdalla selvitettävä, miten oppimistulokset vastaavat tavoitteita. (Pond, 2002; Rovai, 2003; Sims, Dobbs & Hand, 2002; Biggs, 2003.)

Aine- ja tieteenalakohtaiset erot

Verkko-opetuksen laatukriteereitä määriteltäessä on lisäksi huomioitava tieteenala- ja oppiainekohtaiset erot opetuksessa. Oppiaine tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, miten eri aineiden opetuksessa tulee ottaa huomioon tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa, tai millä tavoin oppiainetta tulisi verkkoympäristössä opettaa (Suoranta, 1995,136; Koivula, 2003, 22).

Opiskelijan näkökulman korostaminen

Verkko-opetuksen laatukriteereistä on usein puuttunut opiskelijan näkökulma oppimiseen (Frydenberg, 2002, 2). Laatukriteereissä on toki huomioitu yleensä opiskelijoiden palautteen merkitys osoituksena opiskelijoiden tyytyväisyydestä, mutta palautteen suhdetta opetuksen sisältöihin tai opetusmenetelmiin ei ole juurikaan pohdittu. Opiskelijoiden odotukset oppilaitoksen verkko-opiskelusta saattavat olla ristiriidassa suhteessa oppilaitoksen asettamiin tavoitteisiin. Opiskelijan ja oppilaitoksen näkemykset kurssin tavoitteista ja opiskelun työmäärästä voivat poiketa merkittävästi toisistaan ja saattavat johtaa ristiriitoihin ja kurssien keskeyttämisiin (Sinclair, 2003).

Opiskelija on kuitenkin verkko-opetuksen varsinainen asiakas eli ”loppukäyttäjä”, jota varten koko verkko-oppimisympäristö on pääosin suunniteltu. Niinpä sellaiset akkreditointikäytännöt, joissa keskitytään vain instituutioiden toiminnan arviointiin, eivät sovellu sellaisenaan verkko-opetuksen laadun arviointiin. Tärkeämpää olisikin pyrkiä arvioimaan opettajien verkko-opetustaitoja ja opiskelijoiden taitoja käyttää verkkoa opiskelussaan. (Pond, 2002.) Oppilaitoksen verkko-opetuksen laadunhallintaa tulisi lähestyä sen pääkäyttäjän eli opiskelijan näkökulmasta (Reid, 2003, 65).

Muita laatuun vaikuttavia tekijoitä

Yleisimmin on mainittu laatuun vaikuttavina tekijöinä opetusta tarjoavan organisaation ominaisuudet, kurssien suunnitteluun vaikuttavat tekijät, opetusmenetelmät, oppimistulokset, opiskelijoiden tukipalvelut, tiedekuntien tyytyväisyys ja koulutusohjelmien tai oppimisen arviointimenetelmät.

Lähteet:

  • Sallis, E. (1993). Total Quality Management in Education. London: Kogan Page Educational Management Series.
  • Bates, A.W. (2000). Managing Technological Change. Strategies for College and University Leaders. The Jossey-Bass Higher and Adult Education Series. San Fransisco: Jossey-Bass.
  • Lorenzo, G. & Moore, J. (2002). The Sloan Consortium Report to the Nation. Five Pillars of Quality Online Education. (pdf-document) Needham., MA: Sloan Center for OnLine Education (SCOLE).
  • Smith, P. & Stacey, E. (2003) Quality practice in Computer Supported Collaborative Learning: Identifying Research Gaps and Opportunities, In G. Davies and E. Stacey (ed.) Quality Education @ a Distance: Working conference: proceedings. Massachusetts, Boston: KluwerAcademic Publishers, ss. 119–128.
  • Pond, W.K. (2002). Distributed Education in the 21st Century: Implications for Quality Assurance. Online Journal of Distance Learning Administration, Vol. V(No II), Summer 2002. http://westga.edu./~distance/ojdla/summer52/pond52.html
  • Rovai, A.P. (2003). A Practical Framework for Evaluating Online Distance Education Programs. The Internet and Higher Education, 6 (2003). ss. 109–124.
  • Sims, R., Dobs, G. & Hand, T. (2002). Enchancing Quality in Online Learning: Scaffolding Planning and Design Through Proactive Evaluation. Distance Learning. Vol 23. No 2. 2002. ss. 135–148.
  • Biggs, J. (2003). Teaching quality learning at university. What student does. 2nd ed. Society fro Research into Higher Education & Open University Press. Buckingham.
  • Suoranta, J. (1995). Opetuksen laadun ulottuvuuksia. Teoksessa J.Suoranta & Eskola (toim.) Yliopisto opettaa - keskustelua yliopisto-opetuksen kiemuroista. Lapin yliopiston hallintoviraston julkaisuja 31. ss. 127–141.
  • Koivula, S. (2003). Yliopisto-opetus ja laadun merkitykset. Kirjassa Laadun tekijät. Havaintoja yliopisto-opetuksesta. Koulutuksen tutkimuslaitos. Toimittanut Knubb-Manninen G. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä. ss. 17–32.
  • Frydenberg, J. (2002). Quality Standards in eLearning: a Matrix of Analysis. International Review of Research in Open and Distance Learning. October. http://www.irrodl.org/content/v3.2/frydenberg
  • Sinclair, R. (2003). Components of quality in distance education. Quality practise in computer supported collaborative learning. In G. Davies and E. Stacey (ed.) Quality Education @ a Distance. Massachusetts: Kluwer Academic Publishers. 257–264.
  • Reid, I.C. (2003). Quality goes online – new challenges for Distance Education. In G. Davies and E. Stacey (ed.) Quality Education @ a Distance. Working conference: proceedings. Massachusetts, Boston: Kluwer Academic Publishers. ss. 249–256.

Muuta kirjallisuutta: