Menneisyyden paljastaminen

"Elämä on yhteenottoa mielen aaveiden kanssa" sanoi Ibsen. Ibsenin  näytelmien avauskohtauksessa esitetään usein tavallisia, onnellisia ja tasapainoisilta vaikuttavia ihmisiä. Pian kuitenkin realistiset aaveet tulevat paikalle.

Nukkekodissa Nora astuu iloisena olohuoneeseen kädet täynnä joululahjoja. Mutta heti alun jälkeen tulee riitasointu ja jotain on pielessä. Noralla on pieniä ruokakomeroihin liittyviä salaisuuksia, ja vasta vähitellen alkavat suuremmat salaisuudet paljastua. Menneisyys koko kaameudessaan paljastuu yllättäen kun jokin vieras menneisyydestä ilmestyy paikalle. Askel askelelta menneisyyteen kätkeytynyt totuus alkaa tulla esiin.

Ibsenin ‘analyyttinen draama’ tarkoittaa muotoa, joka tukee tätä prosessia. Kronologian sijaan se keskittää tapahtumat viimeiseen ja ratkaisevaan päivään.

Ibesen tunsi hyvin Sofokleen Oidipuksen ja sen draamallisen muodon. Ibsenin draamoista esimerkiksi Rosmersholm esittää modernin ja naispuolisen version Oidipuksesta.

Olennaisinta Ibsenille oli Sofokleelta opittu draamallinen keskittäminen. Sofokles keskittää kerronnan ja muuttaa Oidipus –tarun eeppisen kronologin aivan uuteen  muotoon. Ratkaiseva oivalluksen hetki on kuitenkin totuuden paljastuminen, joka valaisee nykyhetken: hän on naimisissa äitinsä kanssa. Siinä Oidpus muuttuu tietämättömästä hahmoksi, joka joutuu tietämään liikaa. Ibsen ja Freud tuovat samasta kohdasta esiin traumaattisen menneisyyden.

Tapa, kuinka Ibsenin draama eroaa Sofokleesta, paljastaa modernin draaman muutoksen.  Analyyttisyys ei kohdistu enää vain yhteen tapahtumaan, vaan se on rakenneperiaate.

Esimerkiksi näytelmässä nimeltä  J.G.Borkmann (1896) näkyy sama periaate. Vuokra-asunnossa pääkaupungin lähellä asuu Herra Borkman, entinen pankkiiri. Samassa talossa asuu hänen vaimonsa, mutta he eivät tekemisissä toistensa kanssa. Sitten eräänä talvi-iltana vaimon sisar tulee käymään. Paljastuu että Herra Borkman onkin rakastanut sisarta, mutta oli mennyt naimisiin toisen siskon kanssa.

Kun sisarukset ja mies  tapaavat, tärkeintä on ne ratkaisevat tapahtumat mitä heille aikanaan sattui. Viimein Ella kysyy siskoltaan avainsanat:  "Miksi kaikki mikä kuuluisi minulle, on joutunut sinulle?“

Tämän jälkeen paljastuvat heidän todelliset suhteensa. Tuona talvi-iltana siis kolmen ihmisen sielut tuodaan ramppivaloon. Toisin kuin Oidipuksessa temaattisesti tärkeää ei ole mikään yksittäinen tapahtuma, vaan menneisyys ja ajan kuluminen sellaisenaan. Kun he puhuvat menneisyydestään, mikään yksittäinen tapahtuma, mikään traumaattinen yksityiskohta ei tule esille - vain ajan kuluminen korostuu. Ibsenillä totuus on ihmisten keskeinen, mutta kunkin sisäinen, ja erillinen. Herra Borkman on nainut väärän sisaren, ja jokainen on osaltaan syyllinen erehdykseen joka on pilannut heidän elämänsä, vaikka kukaan ei ole tehnyt mitään petosta tai rikosta. Ibsenillä traagisuus ei ole ulkoisissa seikoissa, vaan elämänvalheessa.

Lähde:

Raymond Williams: Drama from Ibsen to Eliot, 1964.