Naturalistinen omakuva

Strindberg on itse sanonut, että kirjailijan perimmäisin kirjoittamisen kohde on hän itse. Sitä ei hänen mukaansa voi välttää, koska kirjoittaminen on viime kädessä oman itsensä tutkimista. Niinpä Strindberg kirjoitti paljon suoraan omasta elämästään.

Strindbergin itsetutkiskelun alkuperä on pietistinen. Hän oli nuorena voimakkaan uskonnollinen ja pietistinen itsetutkiskelu, sekä kristillinen yksilöllisyyden korostus vaikuttivat voimakkaasti Strindbergiin. Nuorena hän oli fanaattinen pietisti, marttyyriuteen ja  itsesyytöksiin taipuvainen.

Siirtymä kristillisestä oman sielun tutkiskelusta naturalistiseen ihmiskuvaan ei ollut niin suuri kuin voisi olettaa. Strindbergin itsetarkastelu vain sai uuden tieteen puitteet, mutta jatkui yhtä vimmaisesti.  Halu paljastaa tiedostamaton ja kätkeytynyt totuus, halu nähdä sieluun niin syvälle kuin mahdollista -  tämä on Strindbergin pyrkimys sekä kristittynä että naturalistina.

Kierkegaardin merkitys oli myös suuri nuorelle Strindbergille. Hän omaksui Kierkegaardin tavan luoda pseudonyymejä ja erilaisia alter egoja. Stridberg asetti alter egot ja niiden myötä subjektiivisuutensa näyttämölle ja tarkasteli näin itseään ulkoapäin. 

Strindberg uskoo autobiografian dokumentaariseen merkitykseen. ”Hullun puolustuspuhe” on Strindbergin mukaan psykologinen koe, jossa hän viljelee mustasukkaisuuden virusta itsessään ja tutkii hulluuden taustoja. Avioliiton Siri von Essenin kanssa muuttuu eräänlaiseksi laboratorioksi, jossa hän tutkii omaa itseään sisältäpäin.

Hänen mukaansa kirjoittaminen ei merkitse asioitten keksimistä, vaan ennen kaikkea niiden asioiden kehittelemistä, mitä on kokenut.  Strindbergin alter ego, Falkenstöm julistaa Mustissa lipuissa eräänlaista itsetutkimuksen ohjelmaa:

”Saadakseni kirjoittaa kootut teokseni olen uhrannut elämänkertani ja henkilöni. Minusta on nimittäin jo kauan tuntunut kuin elämäni olisi asetettu näyttämölle nähtäväkseni, niin että voisin katsoa sitä kaikista kulmista. Tämä on ollut sovituksena onnettomuuksilleni ja opettanut minua käsittämään itseni objektiksi..."

(Strindberg, Mustat liput suom. Kyllikki Villa, s.189)

Strindberg asettaa useissa yhteyksissä autobiografisen kirjoittamisen fiktiota tärkeämmäksi. Vaikka hän loi myös fiktiivisiä hahmoja, vahvimmillaan hän on kirjoittaessaan itsestään.  Strindbergin mukaan myös romaani on parhaimmillaan ammentaessaan kirjailijasta itsestään, sillä vain omasta elämästä voi tietää tarpeeksi.

Strindberg kritisoi fiktiivisen kirjoittamisen arvoa. Hänelle kirjoittamisen viimekätinen merkitys on persoonallisuuden käsittelyssä. Hän jopa uskoi naturalistisessa vaiheessaan, että historian myötä fiktiivinen kirjoittaminen katoaa kokonaan. Uutena aikakautena kirjoittaminen tulee osaksi uutta tiedettä ja ihmisen sisäistä tutkimusta. Strindberg siis tukee naturalistista projektia varsin omalaatuisella tavalla. Objektiivisen ympäristön tarkkailun sijaan hän pitää subjektiivista itsetutkiskelua hyödyllisenä naturalistisen ihmistuntemuksen kannalta.

Myöhemmässä vaiheessa, kun hän kiinnostuu mystiikasta, symbolismista ja unista, autobiografinen painotus säilyy. Ockulta dagbogen (Salatut päiväkirjat) kertoo hänen okkultistisia itsetutkiskeluistaan. Strindberg paljasti ja tutki itseään säälimättä ja kaunistelematta koko ikänsä. Kirjeitäkin häneltä tunnetaan yli 7500 kappaletta.