Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Naturalistinen teoria

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Emile Zola kehitteli naturalistista romaaniteoriaa teoksessaan ”Le roman expèrimental” (1880)  ”Naturalismi on tämän vuosisadan suuntaus, se hallitsee sekä tieteitä että taiteita”, hän kirjoitti.

”Luonnontieteet, kemia ja fysiikka ovat tuskin sataa vuotta vanhempia, historia ja kritiikki ovat muuttuneet toisenlaisiksi vallankumouksen jälkeen, me olemme alkaneet tutkia dokumentteja ja kokeellisia tieteitä, olemme tajunneet, että meidän on aloitettava rojusta tutkiaksemme ihmistä ja luontoa ja löytääksemme faktoja. Vaikka suuri naturalistinen koulu, joka on levinnyt hiljaisesti, jatkuvasti, usein pimeässä mutta silti edeten, voittaa lopulta päivän kirkkauden koettaessa.”

Zolan  mukaan  1880 -luvun teatterikamppailukin käydään romanttisen ja naturalistisen draaman kesken:

”Tarkoitan romanttisella draamalla näytelmää, joka ei huomioi ympäristön ja ihmisten totuutta. Joka laittaa näyttämölle nukkeja, jotka ovat täynnä myrskyä ja kiihkoa, ja jotka hyvyydestä ja ideaalista inspiroituneina, mukailevat Shakespearea ja Hugoa. Jokaisella aikakaudella on muotonsa eikä meidän muotomme todellakaan ole 1830 –luvulta. Me elämme kokeellisten tieteiden menetelmien aikaa, ja me tarvitsemme ennen kaikkea tarkkoja analyyseja. Myisimme halvalla sen vapauden, jonka olemme voittaneet, jos annamme sulkea itsemme (romantiikan) traditioon. Maaperä on puhdistettu, me voimme taas käsitellä ihmistä ja luontoa.”

Siinä missä Balzac paljasti ranskalaisen yhteiskunnan rakenteita, Zola kuvasi ihmisen elämää tiukan deterministiseen henkeen. Kun Balzac kuvasi ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, Zola rajoittui yhden suvun piiriin,  pysyen näin perinnöllisesti tietyn ihmisryhmän piirissä. Näin tehdään ”Rougon-Marquart” –romaanisarjassa.

”En halua kuvata nykyajan yhteiskuntaa, vaan yhtä sukua näyttäen, miten suvun perinnölliset ominaisuudet tulevat esiin erilaisissa ympäristöissä” kirjoittaa Zola. Hänen mukaansa ihmisen käyttäytymistä selittävät tekijät ovat perinnöllisyys ja ympäristö.

Naturalistinen romaani tekee Zolan mukaan kokeita samalla tavalla kuin luonnontieteetkin. Romaanin tulee perustua hänen  mukaansa systemaattiselle havainnoinnille sekä koeasetelmalle. Zola itse kulki muistikirjan kanssa keräämässä havaintoja romaaniaan varten. Hän ei kuitenkaan rakentanut romaaniensa kokonaisuutta suoraan havaintojensa perusteella, vaan sovelsi niitä tutkimuksensa raameihin eli romaaniin. Romaani oli siten eräänlainen hypoteesi, jota ehtojen mukaan hän sitten vertasi havaintoihinsa.

Zola  luo teesiä kokeellisesta kirjallisuudesta kokeellisen tieteen kumppanina. Kemian kannalta mikään ei ole saastaa, ja samoin taiteenkin on suhtauduttava ympäristöön:

”Kokeilija on se, joka suuntaa kokeensa niin, että se antaa loogisesti jonkinlaisen tuloksen, tuloksen joka perustuu tiettyyn hypoteesiin enemmän tai vähemmän todennäköisyyden mukaan. Siitä hetkestä lähtien, kun koe alkaa toimia, kokeilijasta tulee tarkkailija.”

Romaanin tuli olla moraaliltaan yhtä neutraalia kuin tiede. Sen ainoa moraali on totuudenmukaisuus, Zola ei halua esittää mitään yhteiskunnallisia tai eettisiä kantoja, hän haluaa vain osoittaa, kuinka asiat ovat. Zolan kertoja onkin tapahtumia tarkkaileva ja neutraalisti suhtautuva.