Tavaratalosta

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Zola otti ”Au bonheur des dames” (Naisten paratiisi) teoksessaan kuvauksensa kohteeksi aivan uuden ilmiön: tavaratalon. Teoksessa hän tutkii monelta kannata 1850 –luvulla syntyneen tavaratalon vaikutusta pariisilaisten elämään.  Lumoava ja vastustamaton tavarameri ilmestyi silloin houkuttelemaan erityisesti porvarisnaisia. Vaurastuvan porvariston rahoja varten ilmestyy uudenlainen houkutin, kauppa jossa tavarat eivät enää ole varastossa tiskin takana, vaan esillä ja nähtävillä.

 Zola käsittelee tätä ”naisten paratiisia” uutuuksien ansana, jonka vaikutusvaltainen mies kehittää naisia varten. Tarkasti Zola huomaa, kuinka mullistava vaikutus tavarataloilla tulee olemaan kaupunkielämään. Hän kuvaa mm. katkeria ja väsyneitä korttelikauppiaita, jotka eivät pysty kilpailemaan uutta, houkuttavaa hirviötä vastaan.

Eräs keskeinen seikka tässä tavaratalossa on uutuuksien jatkuva esilletuominen. Porvarisnaiset, kotirouvat, joilla on aikaa ja rahaa ostoksiin, eivät voi vastustaa tavaratalon houkutusta. Zola kuvaa tilannetta, jolloin syntyy kulutushysteria. Hän kuvaa sen uhreina erityisesti naisia. Tavaratalo on naisten paikka, he löytävät sieltä kauneutta ja unelmanomaisia esineitä. Miehet ovat kauppiaita, heille tavaratalon maailma toimii vain rahan tekemisen välineenä. He tekevät tavaroista niin vietteleviä, etteivät naiset voi vastustaa niitä

Tavaratalo ”Naisten paratiisin” johtaja Octave Mouret haluaa rahaa, valtaa ja naisia. Hän rakastaa naisten hallitsemista, kykyä loihtia heihin kulutushysteriaa. Hän  on viettelijä, Zola painottaa tätä kuvaamalla, kuinka naiset kuluttavat tavaroita ja Mouret kuluttaa naisia.

Uutuudet ovat modernin aikakauden keskeinen käännekohta. Hetki, jolloin uusi alkoi olla arvokkaampaa ja parempaa kuin vanha, merkitsi valtavien mahdollisuuksien avautumista. Kirjallisuudessa klassisten esikuvien tilalle tuli vähitellen kirjalliset uutuudet. Tavaratalossa sama ilmiö tapahtuu selkeämmin, mutta kummassakin on kyse modernin ajan keskeisestä seikasta: uutuuksien himosta. Zola rinnastaa tämän myös miespäähenkilöön, joka himoaa jatkuvasti uusia naisia.

”Tavaratalon elämän tunnusomaisin piirre on intohimoinen suhde jatkuvaan muutokseen, nopea väsymys kaikkeen vanhaan. Zolan kuvaamat naiset ovat ohikiitävän kauneuden kuluttajia, mutta samalla tavalla Mouret’n on vaihdettava naisensa aina uuteen – kunnes romaanin loppuratkaisussa ainoa nainen, joka todella ei ollut tarjolla pysäyttää Mouret’n uutuuden himon. Juuri tämä nainen, Denise, onkin romaanin varsinainen päähenkilö.

Kirja kertoo loputtomasta viettelyn leikistä ja uutuuden itseisarvosta, mutta samalla Denisen kautta kerrotaan tämän houkutuspelin rinnakkaistarina, sen välttämätön jarru: kyky pysähtyä, harkita ja sitoutua, kyky ihailla niin tehokkuutta kuin tavaroiden estetiikkaa mutta pysyä niistä silti järkevästi etäällä. Hänen eri rooliensa kautta Zola kuvaa naiselle mahdolliset asemat suhteessa uuteen kaupankäyntimuotoon: lukija ymmärtää niin maalaistytön viattoman ihastuksen tavarataloa kohtaan, naapurikorttelin tuhoon tuomitun pikkukaupan näkökulman, tavaratalossa työskentelevän myyjättären elämäntavan kuin lopulta kunniakkaan ja hyveellisen vaimonkin aseman.”

(Turo-Kimmo Lehtonen: Rahan vallassa, Tutkijaliitto 1999 s.45)