Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Eugenie Grandet

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Eräs Balzacin kuuluisimmista teoksista on Eugenie Grandet. Teoksen alku on kuuluisa miljöön, elämäntavan ja ihmisten kuvaus. Itse romaani kertoo siitä kuinka Grandetien tyttären, Eugenien, elämä menee hukkaan, hän elää hiljaisen ja eleettömän elämän isänsä, saiturimaisen Ukko Grandetin varjossa.

Romaanin ympäristönkuvaus oli mullistavaa, siinä ei kuvata lainkaan luontoa maisemana, vaan luonto välittyy talouden kautta. Kuvauksessa Balzac korostaa, kuinka tuo maalaiskaupunki elää maataloudesta.

Grandet’n talon yllä on vanhuuttaan notkolle painunut katto, jonka lahot paalut sade ja aurinko ovat vääntäneet kourulle Kertoja korostaa syytä miksi katto on notkolla: se on ollut luonnonvoimien armoilla yli sata vuotta.

Nimihenkilön isä, tynnyrintekijä, Ukko Grandet kuuluu tähän miljööseen niin täysin, että hän tietää täsmälleen, kuinka monta tynnyriä häneltä kunakin vuonna tarvitaan. Hän osaa sanoa täsmälleen, paljonko tarvitaan tynnyreitä, jos viinisadosta tulee hyvä; aurinkoinen päivä voi tehdä hänet rikkaaksi, yksi sadepäivä liikaa voi saattaa hänet perikatoon. Kertojan kärjistys ja liioittelu tähtää selkeästi yhteen päämäärään. Ukko kuuluu niin tähän miljööseen, että hän tietää mitä luonto antaa ja mitä ihmiset ostavat. Siksi hän ei tosiasiallisesti voi joutua perikatoon, koska sadekesänä hänen ei kannata tehdä liikaa tynnyreitä. Siksi nämä kärjistykset ilmaisevat sen, että Ukon talouden suhdannevaihtelut: rikkaudesta köyhyyteen, perustuvat säätilojen vaihtelulle.

Viinitarhurit, maanomistajat, puutavarakauppiaat, tynnyrintekijät, majatalonisännät ja laivurit odottavat kaikki silmä tarkkana jokaista auringon pilkahdusta; illalla nukkumaan mennessään he pelkäävät saavansa aamulla kuulla, että yöllä on käynyt halla. He pelkäävät sadetta, tuulta, kuivuutta tai toivovat vettä, hellesäätä, pilviä, kukin mielensä mukaan. Taivaan ja maan edut käyvät alituisesti ristiin. Ilmapuntari vuoroin synkistää, vuoroin kirkastaa ihmisten kasvot.

Jokainen portti tämän kadun varrella, julistaa:  ”Jo on tosiaan kullanarvoinen ilma!”  Niinpä jokainen vastaakin naapurilleen: Rahaa tulee satamalla! Tietäen hyvin, mitä otolliseen aikaan saatu auringonpaiste tai sade hänelle tuottaa. Miljoonasade, ilmaisee tämän maaseutukaupugin talouden laadun.

Raha ei ole sattumalta maaseutuyhteisössä viljan, sateen ja auringon metafora. Tämä raha ei kasaudu, koska siihen kätkeytyy samalla jo katovuosi ja sen mukanaan tuoma köyhtyminen. Muutenhan kaupunki ei olisi ollut samanlainen satoja vuosia, vaan kasaantuva rikkaus rikkoisi kaupungin sosiaalisen struktuurin. Niinhän myöhemmin romaanissa käykin, kun tämä talonpoikainen talous vaihtuu kapitalismiksi. Kulta pakkautuu, se on kuin vilja tynnyreissä, mutta se on liian arvokasta kulutettavaksi. Tämän maaseutuympäristön kuvaus ei olisi täydellinen, ellemme liittäisi siihen herra Grandet'n elämäkertaa.” (11) Tämä lause lopettaa miljöön kuvauksen ja siirtyy henkilöön. Mutta korostaa samalla, kuinka tämä henkilö kuuluu tähän miljööseen.

Aivan kuin Ukko Grandet'n elämäkerta olisi vain talouden heijastumaa. Balzac kuvaa teoksessaan Ukko Grandetin rikastumisen. Hän paljastaa kapitalismin syntyyn liittyneen mielettömän saituuden ja ahneuden hengen. Balzac kuvaa erittäin osuvasti, kuinka talonpoikainen omavaraisuus turmeltuu muuttuessaan rahataloudeksi.

”Herra Grandet ei koskaan ostanut lihaa eikä leipää. Hänen vuokratilallisensa toivat hänelle joka viikko vuokran maksuksi syöttökukkoja, kananpoikia, munia, voita ja viljaa.  Hänellä oli mylly, jonka vuokraajan oli vuokrasopimuksen päälliseksi käytävä noutamassa häneltä tietty määrä viljaa ja jauhettava se leseiksi ja jauhoiksi... Herra Grandet oli sopinut puutarhojensa vuokraajan kanssa siitä, että nämä toimittivat hänelle vihanneksia. Hedelmiä hän sai niin runsaasti, että hän saattoi viedä niitä suuren määrän torille myytäväksi. Polttopuun hän sai pensasaidoista ja vanhoista, puoliksi lahoista vesakoista, jotka hän hakkautti pois peltojensa reunamilta, ja hänen vuokratilallisensa ajoivat puut vankkureilla kaupunkiin, pinosivat ne hyvää hyvyyttään vielä hänen puuvajaansa ja saivat häneltä kiitokset palkakseen. Hänen ainoat menoeränsä olivat tiettävästi pyhä leipä, hänen vaimonsa ja tyttärensä vaatetus ja näiden kirkonpenkistä kannettava maksu; näiden lisäksi tulivat valaistusmenot, Iso-Nanonin palkka, kattiloiden tinaus, veronmaksu, rakennusten korjaus ja liiketoimista aiheutuvat kulut. Hän oli hiljattain hankkinut itselleen kuusisataa auranalaa metsää, jonka valvonnan hän uskoi eräälle naapurilleen, luvaten tälle siitä korvauksen.

Vasta tämän hankinnan jälkeen hän saattoi syödä metsänriistaa.”

(17)

Tässä Balzac kuvaa Grandet’n kotitalouden eräänlaisen inventaarion avulla. Tässä luettelossa tulee ilmi, mitä Grande’t syövät, kuinka saavat lihansa, juustonsa ja leipänsä. Luettelo on ironinen, sen paljastaa viimeinen lause - joka vielä lisää yhden yksityiskohdan  tähän luetteloon. Ukko Grandet kylmä, synkkä, muurein eristetty Grandet’n talo vahvistaa kuvaa isännän saiturimaisesta taloudenhoidosta.