Realistinen vaikutelma

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Realismi ymmärrettiin pitkään vain ”todenmukaiseksi kuvaukseksi”.  Roland Barthesin 1970 ilmestynyt S/Z strukturalistinen analyysi Balzacin Sarrasine –novellista paljasti realistisen todenmukaisuuden ongelmalliseksi. Hän kysyi, kuinka lukija saa realistisen vaikutelman. 

Barthes osoitti, että realistinen kertomus ei noudata suoraan todenmukaisuutta. Todellisuus ei heijastu suoraan tekstiin, vaan muuttuessaan kirjoitukseksi se perustuu retoriikkaan eikä suoraan todellisuuteen.

Realistinen kertomus toimii tekstin koodien mukaan. Realismiin liitetty referentiaalinen koodi ei kuitenkaan voi viitata suoraan todellisuuteen, vaan se voi viitata vain todellisuutta koskeviin käsityksiin. Todenmukaisuus on näin kulttuurisidonnainen käsite, ja se muuttuu samalla tavalla kuin muutkin käsitykset.

Barthesin mukaan realistinen vaikutelma syntyy vahvistamalla tuttuuden kokemusta. Näin realismi vain vahvistaisi todellisuutta koskevia itsestäänselvyyksiä ja ennakkokäsityksiä. Kuitenkaan realismi ei vain toista ja vahvista konventionaalista todellisuuskuvaa.  Pikemminkin se rikastaa sitä, kiinnittämällä siihen huomiota. Balzacin tekstit eivät vahvista fraasimaista todellisuuskuvaa, eli kuvaa todellisuutta samalla tavalla kuin yleensä.  Barthesin mukaan Balzac pystyy kohottamaan arkikokemuksensa yleispätevälle tasolle.  Balzac ei kuvaa arkea sellaisena kuin se on tapana ymmärtää, vaan hän koodaa arkikokemusta uudella tavalla.

Vaikka todellisuus ei voi suoraa siirtyä kieleen, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kirjallisuus voisi puhua todellisuudesta. Tämä todellisuuden käsittelemisen tapa ei ole suoraa heijastusta, kirjallisuus ei ole heijastava peili todellisuuden edessä kuten Stendhal esitti. Kertomus ei noudata todellisuuden syy-seuraus suhteita, vaan kirjallisen tradition sisäiset säännöt ohjaavat sitä.  Realistinen tyyli merkitsee sitä, että se ohjaa lukijaa asennoitumaan tekstiin aivan kuin se noudattaisi todellisuuden logiikkaa. Näin luodaan todellisuusilluusio, lukija tarkastelee fiktiivistä tekstiä ikään kuin se olisi ulkoinen todellisuus.