Skip to content. | Skip to navigation

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Yksityiskohdat ja ympäristö

by bubbeli — last modified Apr 15, 2008 12:03 PM


Realismin estetiikka poikkeaa klassisesta siinä, että realismi korostaa yksityiskohtia. Balzac  poimii esiin maisemien ja talojen, myllyjen, huonetilojen, vaatetuksen ym. yksityiskohtia. Kertomakirjallisuudessa oli jo harrastettu 1700 luvulla tarkkojen ja erikoisten yksityiskohtien huomioimista. Ne olivat kuitenkin sattumanvaraisia poikkeuksia teosten kokonaisuuden suhteen. Fyysisellä ympäristöllä ei ole täyttä merkitystä ennen Balzacia.

Balzacin tyylissä on runsaasti tarkkoja yksityiskohtia; yhtäältä ne heijastavat ympäristöä, toisaalta ne kantavat tiettyä tunnelatausta kohtauksesta toiseen. Klassismin estetiikan kannalta kaikki tuo oli epäolennaista ja sotkuista, se  pyrki vain selkeään kokonaisuuteen. Yksityiskohdat olivat siinä alistettuja kokonaisuudelle. Retorisena keinona synekdokee, jossa osa edustaa kokonaisuutta, oli muoto, joka ilmaisee, kuinka klassismi käytti detaljia: osan tuli edustaa kokonaisuutta. Realistinen yksityiskohta saattoi olla poikkeuksena ja ristiriidassa kokonaisuuteen nähden.

Balzacin realismi sisältää myös yhteiskunnallisia perspektiivejä, eikä se ole vain yksityiskohtarealismia. Hän ei jää nimeämään vain yksittäisiä asioita. Balzac liittää fyysisiin faktoihin aina myös taloudellisen ja sosiaalisen näkökulman. Hänen kuvaamiensa yksityiskohtien taustalla oleva totuus on aina taloudellis-sosiaalinen. Tämä totuus tuodaan esille vastakohtia kärjistämällä, kontrasteilla jossa jalo ja brutaali, rikas ja köyhä, hyvä ja paha ovat realistisesti kuvattujen konfliktien taustalla.

Balzac on investoinut fyysisen maailman kuvaukseen vahvan latauksen niin, että elottomissa kohteissa on omaa outoa elävyyttään. Esineet värähtelevät omaa kätkettyä energiaansa. Esineillä on lähes fetisististä vetovoimaa Balzacin kuvauksissa.

Balzac kuvaa ympäristön ihmisestä riippumattomana, erillään inhimillisistä mielialoista. Mutta vaikka ne ovat erillään ihmisistä, teoksen taiteellisen rakenteen kannalta ne toimivat kontrasteina ihmisten mielialoihin nähden.

Balzac välttää ympäristöä ja luontoa kuvatessaan symboliset merkitykset, ympäristö ilmaisee ennen kaikkea ihmisen elinolosuhteita. Fyysisen ympäristön outo esineiden erillisyys toimii kontrastina ihmisten ajalliselle katoavuudelle, ja sille, että ihmiset eivät ole erillisiä, vaan yhteiskunnallisissa suhteissa olevia.

”Uusi tyyli syntyy välttämättömyydestä antaa uusille yhteiskunnallisen elämän ilmenemismuodoille osuva muoto. Yksilön suhde luokkaan oli silloin monimutkaisempi kuin 1600 –1700 luvilla. Le Sage (klassisti) saattoi kuitata ympäristön, ulkoiset ilmiöt ja yksilöiden elintavat hyvinkin yksinkertaisesti ja niin, että juuri tuo yksinkertaisuus välittää selkeän ja kaikenkattavan sosiaalisen luonnehdinnan. Yksilöiminen oli lähes yksinomaan seurausta itse toiminnasta, henkilöiden tavasta reagoida ja ottaa kantaa tapahtumiin.

Balzacin kohdalla on selvää, että hänelle tuo menetelmä ei enää riitä. Vauguerin majatalon pikkutarkka kuvailu, sen likaisuus, hajut, ruokalajit ja palvelutaso, on välttämätöntä, jotta Rastignacin omalaatuinen seikkalijaluonne tulisi todelliseksi ja täysin ymmärrettäväksi. Myös muun muassa Grandetin talo ja Godsecin huoneisto kuvataan yksityiskohtia myöten, jotta koronkiskureiden erilaiset yksiölliset ja sosiaaliset tyypit voitaisiin hahmottaa selkeästi.

Ympäristökuvaus ei Balzacilla koskaan jää pelkäksi kuvaukseksi, lähes aina se muuttuu toiminnaksi (ajatellaanpa vaikka, miten vanha Grandet itse korjaa lahoja portaitaan) … Balzacin tavattoman monipuoliset ja monimutkaiset hahmot eivät avautuisi meille niin iskevän dramaattisesti kuin nyt, ellei heidän elämäntilannettaan olisi esitelty meille niin laajasti. ”

(Georg Lukács: Kertoa vai kuvailla, Nuori Voima 3/99  suom. Sanna Isto-Rodenkirchen)