Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Hillittömät mielentilat

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos maanantai 28. syyskuuta 2009, 12.18


rimbaud
Etienne Carjat: Arthur Rimbaud
17-vuotiaana

Arthur Rimbaud (1854 – 1891) oli keskeinen runoilija, kun uusi kirjailijapolvi hyökkäsi traditionaalista kirjoittamistapaa vastaan.

Rimbaudin elämää luonnehtii levottomuus ja karkailut. Ensimmäisiä kertoja tämä isätön poika karkasi jo ala-ikäisenä niin, että joskus poliisit saivat toimittaa hänet takaisin kotiin. Koulussa hän kuitenkin menestyi loistavasti, kunnes hänen ensimmäinen runonsa julkaistiin oppikoulujen lehdessä v.1869. Samana vuonna alkoivat hänen karkumatkansa, milloin Pariisiin ja milloin Brysseliin.

Seuraavana vuonna hän tutustui kirjeenvaihdon kautta runoilija Paul Verlaineen ja hänen runoilijaryhmäänsä. He arvostivat 17-vuotiasta Rimbaudia, mutta tämä halveksi heitä avoimesti ja piti vain Verlainesta. Rimbaud päätti rikkoa Verlainen keski-luokkaisen elinpiirin ja repäistä hänet mukaansa epäsosiaaliseen elämään. Rimbaud eli vuonna 1871 jonkin aikaa Verlainen kustannuksella, absinttia ryyppäillen, kieltäytyen kaikesta suunnitelmallisesta elämästä ja asettumasta paikalleen.

Rimbaudin mukaan runoilijan on nimenomaan repäistävä itsensä erilleen kaikesta sosiaalisesti hyväksytystä. Rimbaud itse ei koskaan alistunut laeille; hän varasteli, jätti laskunsa maksamatta, eleli toisten kustannuksella ym. Rimbaud ei kunnioittanut myöskään kirjailijapiirien etikettejä; tilaisuuksissa hän solvasi avoimesti toisten runoja.

Verlaine rakastui Rimbaudiin, mutta tämä homofiilinen suhde ei ollut lainkaan tasaveroinen. Rimbaud puolestaan suhtautui Verlaineen lähes sadistisesti. Suhteen tuloksena oli Verlainen ero vaimostaan sekä runsaasti yhteisiä sekopäisiä kokeiluja. Absintti, hassis; mutta myös nälkä ja unettomuus olivat heille keinoja päästä outoihin mielentiloihin. Varastelu, irtolaismainen kuljeskelu ilman passia ympäri Eurooppaa merkitsi rikkeitä kaikkea sosiaalisesti hyväksyttyä kohtaan. 1872 he tekivät matkan Lontooseen, sen jälkeen Rimbaud palasi Ranskaan ja omistautui proosarunojen kirjoittamiseen. Verlaine toimitti tämän Rimbaudin Illuminations –kokoelman julkaistavaksi vasta v. 1886.

Sittemmin Rimbaud vuokrasi asunnon Brysselissä, kirjoitti siellä ”Une Saison en enfer” (Kausi helvetissä) teoksen, ja katosi laskujaan maksamatta. Hän julkaisi ”Kausi helvetissä” teoksen omakustanteena. Hänen äitinsä varoilla teoksesta otettiin 500 kappaleen painos, lopettaessaan kirjoittamisensa Rimbaud poltti kaikki myymättömät 495 kappaletta.

Hän tapasi Verlainen vielä kerran Lontoossa 1873, ja mustasukkaisen riidan tuloksena Verlaine yritti ampua Rimbaudia, haavoittaen häntä vain käteen. Tuloksena oli kuitenkin kahden vuoden vankeustuomio Verlainelle.

Rimbaud lopetti kirjoittamisen 21-vuotiaana, kyllästyttyään pariisilaiseen boheemielämään. Hän toimi kauppiaana ja keinottelijana, ja kuoli varhain 37 vuotiaana jalan amputoinnin aiheuttamiin komplikaatioihin.