Nälän juhla

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Nälän juhla - Fêtes de la faim

Minun nälkäni Anne, Anne,

pakene aasillasi.

Minun haluni nostattaa

nyt pelkkä kivi ja maa.

Mum! Mum! Syön ilmaa ja hiiltä,

ja rautaa ja kallioita.

Nälät, pyörikää! Laitumenne

on akanain niitty!

Te imekää peltokiertojen

iloinen myrkky;

kivet syökää, joita köyhä murskaa,

ja kirkkojen vanhat paadet,

vedenpaisumuksen pyörivät lapset,

kivet, harmaiden laaksojen leipä!

Minun nälkäni on palanen mustaa ilmaa,

soiva asuuri:

Tämä vaiva on vatsan kouristusta,

kiusani suuri.

Lehtiä varisi maahan:

syön hedelmän pehmenneen.

Minä peltojen sylistä poimin

salaatin ja orvokin.

Minun nälkäni Anne, Anne,

pakene aasillasi.

Rimbaud 15.4.1871

Michel Riffaterre tulkitsee tätä Rimbaudin runoa kuuluisaksi tulleen variantti – invariantti mallinsa mukaan. Hän käsittelee runon invarianttina sanaa „nälkä“, sitten runo lähtee kehittymään havainnosta, joka erottelee syötävät ja syömäkelvottomat seikat toisistaan.

Ensi silmäyksellä Rimbaudin Nälän juhla -runossa näyttää olevan vain vähän yhtäläisyyksiä peräkkäisten kuvien välillä. Ainoa arvoitus, joka ei tarvitse ratkaisua, on kertosäe, sillä ei tarvitse olla yhteyttä muuhun runoon - se voi olla vaikka nonsense.

Kertosäe toistaa runon perussanaa ”minun nälkäni”, se ilmaisee runon aiheen ja käyttää ylistävää tyylilajia. Vaikka teksti käsittelee nälkää, silti kuvaus on puutteellista ja kuvat ovat omituisia: herää kysymys, miksi juuri nämä detaljit liitetään nälkään? 

Kuvat kasautuvat vähitellen nälän käsittämättömiksi metonymioiksi. Aluksi ei voi ymmärtää miksi luettelo liittyy nälkään, koska runossa siirrytään syömäkelvottomista kuvista syötäviin. Riffaterren mukaan koko runo on laajentuma vastakohtaparista, joka nousee termistä NÄLKÄ : runo kertoo tyydyttämättömästä nälästä ja nälän tyydyttämisestä.

Ydinsanan (nälkä) metonymoiden litania on kuitenkin nälän juhlaa. Luettelo liitetään nimenomaan kaikkeen siihen, mikä ei näytä järkeenkäyvältä.

Syötäväksi kelpaamattomien kuvien sarja on oikea mineraalien menú. Kivet ja metallit ovat aina ilmaisseet jotain syötäväksi kelpaamatonta.  Runo leikkii kovuuden varianteilla; halu pureskella kiviä kuten kivenmurskaaja. Kiven kovuus mitätöidään ja syötävät seikat esitetään pehmeyden variantein: sanoilla ylikypsä ja liha, chair ja blette, myös kukka, orvokki, on ei-kovuuden merkitys.

Vaikka runo on alussa käsittämätön, se on mahdollista ymmärtää heti kun lukija havaitsee jatkumon otsikon ”nälkä” sanasta tekstin nälän kautta vartioitaviin sanoihin. 

(Riffaterre, The Semiotics of Poetry, 76 - 80)