Puhdas ajatus

by Tero-Erik Sakari Tuomala last modified Apr 15, 2008 12:03 PM


Paul Valéry oli hiljaista ja mietiskelevää elämää viettänyt runoilija. Nuorena hän ihaili erityisesti Mallarmén runoutta ja halusi kirjoittaa samalla tavalla, vain kieltä kuunnellen ja hahmottaen vain potentiaalista, mahdollisuuksien tilaa. Hän tapasi Mallarmén ja muita symbolisteja muutettuaan Pariisiin. Aikaa myöten Valérysta tuli toisen polven symbolisti ja runoilijahahmo, joka välitti uudenlaisen runouden 1900 luvulle.

Ajoittain häntä kiinnosti tiede enemmän kuin runous, Valéry kirjoitti paljon tieteestä ja tunsi mm. Einsteinin. Häntä kiinnosti erityisesti tietoisuuteen liittyvät kysymykset, myös tiede, arkkitehtuuri ja matematiikka olivat hänen alueitaan. Valéryn sanotaankin seurustelleen enemmän tiedemiesten kuin taiteilijoiden piireissä.

Kariutunut rakkaussuhde muutti Valéryn elämän, hän lopetti runojen kirjoittamisen ja korvasi sen mietiskelyllä. Hän otti tavakseen mietiskellä muutamia tunteja joka aamu, sitten hän merkitsi ylös huomioitaan tieteestä, kielestä ja tietoisuudesta. Ainoa kaunokirjallinen teos tuolta ajalta oli "Ilta herra Pään kanssa" (La soiree Avec Monsieur Teste,1896)

"En voi sietää typeryyttä" on Herra Testen ensimmäinen lause. Herra Pää ilmaisee hänen romaanissaan puhdasta ihmishengen potentiaalisuutta: kaikkea mitä voisi tehdä, vailla kiinnostusta toteuttaa asiaa käytännössä. Mallarmén tavoin pelkkä mahdollisuuksien tila kiinnosti Herra päätä; hänellä ei ollut halua tehdä mitään, ei tulla  miksikään suureksi.

Herra Teste asuu askeettisesti, hän aterioi niukasti ja aina samassa ravintolassa. Hänellä ei ole mitään erityistä persoonallisuutta, vaan pikemminkin potentiaalisesti kaikki ominaisuudet. Hän on uhrannut kaiken yksilöllisyytensä elääkseen yleisten lakien mukaan. 

Valéry halusi kirjoittaa romaanin henkilöstä, joka vain ajattelee eikä tee mitään. Hän kirjoitti erään ensimmäisistä antiromaaneista, jonka päähenkilö on luonne, josta ei ole mitään sanottavaa. Tämä kirjallisuuden vastainen pyrkimys teki Valérystä aikansa johtavan kirjallisuuden häirikön.

Valéry on vaikuttanut paljon käsitykseen modernista runoudesta; hän loi termin ”puhdas runous” tai absoluuttinen runous. Valéry tarkoitti sillä kieltä, joka on puhtaasti runollista ja vapaata käytännöllisestä kielenkäytöstä. Hänen käsitystään on pidetty eskapistisena pyrkimyksenä irrottaa runous todellisuudesta, ja puhtaasta runoudesta tuli haukkumasana. Valéry ei kuitenkaan pitänyt kirjallisuutta sinänsä päämääränä, hänelle kyse oli ennemminkin intellektuaalisista kokeista kuin autonomisista teoksista. Kirjoittaminen oli henkisen harjoituksen muoto, kuten matematiikka.

Vähitellen Valéryn käsitys runokielen erityisyydestä on saanut ansaitsemansa huomion, kun runouden ei katsottu enää esittävän todellisuutta. Valéryn korostama arkikielen rikkominen merkitsi täysin uudenlaisen kielimaailman avautumista ja esittävän kuvauksen pakosta vapautumista.

Valéry oli täysin vetäytynyt kirjallisuuden maailmasta, hänen vaikenemisensa kesti 1897 - 1912 kunnes hänen ystävänsä Andre Gidé pyysi häntä toimittamaan valikoiman vanhoja runoja. Tehtävä vei viisi vuotta, mutta teoksen ilmestyttyä 1917 Valérystä tuli vuosisadan alun ihailluin runoilija. Mestarillinen "Nuori kohtalo" on tulkittu runoksi, jossa minä huomaa olevansa jakautunut kahtia ja toinen puoli on aina tavoittamaton.

Valérylle runon tulkintaa tärkeämpää oli sanojen keskinäinen resonanssi, toisto ja variointi. Hän ei pyrkinyt niinkään kommunikoimaan toisille, vaan demonstroimaan kielen  mahdollisuuksia - nämä mahdollisuudet avautuvat vain tiettyjen sääntöjen avulla. Näin Valéry päätyy täydelliseen paradoksiin modernin lyriikan suhteen: hän tavoittelee kielen vapautta käyttämällä klassista aleksandriini-mittaa sääntönä, joka mahdollistaa kaiken verbaalisen ja ajatuksellisen vapauden. Hän ei sitoudu klassisiin ajatuskuvioihin eikä sanavalintoihin. Sanotaan, että näin Valéry avasi haudan ranskan klassiselle runoudelle. Aikana jolloin kielen muodot räjähtivät, Valéry pyrki pelastamaan kielen käyttämällä kuollutta muotoa.

Myöhemmin Valéry jatkoi kirjoittamista itselleen. Jos joskus kirjoitetaan 'vain itselle kirjoittamisen' historia Valéry on yksi tärkeimmistä nimistä.  Joka aamu yli 50 -vuoden ajan, ennen aamunkoittoa ja muiden heräämistä  hän kirjoitti. Ei julkaissut, koska piti kirjoituksiaan myös vielä heräämättöminä. "Tässä kirjoitan ajatuksia jotka tulevat luokseni. Mutta en ole vielä hyväksynyt niitä. Tämä on niiden ensiaste. Ne  eivät ole vielä täysin hereillä."  Hän kirjoitti vain itselleen, 30 000 sivua, tuskin hahmottuvia huomioita, ajatuksia.