Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Radikaali draama – Büchner

tekijä: bubbeli — Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


George Büchner (1813 – 37) on aikanaan tuntemattomaksi jäänyt poliittinen kirjailija, silti hänen draamoistaan löytyy monia lähtökohtia 1900 –luvun ekspressionismiin ja yhteiskunnalliseen draamaan.

Büchnerin luomat hahmot Danton ja Woyzeck ovat poikkeuksellisia sankareita. Ulkoisen toiminnan sijaan he kamppailevat hulluuden partaalla ja elävät maailmassa, jossa järki on vain haurasta pintaa. Entisen Ranskan vallankumousjohtajan, Dantonin järki sumenee, kun hän joutuu seuraamaan, kuinka vapausaatteet kääntyvät julmuudeksi. Woyzeckin järki puolestaan sumenee nälän vuoksi ja mustasukkaisuuksissaan hän surmaa naisensa.

Büchner oli varhaiskommunisti ja vallankumouksellinen. Lääketieteen opiskelijana hän perusti ”Ihmisoikeuksien seuran” ja joutui sen vuoksi pakoilemaan virkavaltaa. Kumoukseen kiihottavan aineiston kirjoittaminen merkitsi Büchnerille lainsuojattomuutta. Paetessaan viranomaisia hän yritti hankkia rahaa ja kirjoitti näytelmän nimeltä ”Dantonin kuolema”. Samalla poliittisen toiminnan tilalle tulivat kunnianhimoiset pyrkimykset kirjoittaa yhteiskunnallisesti kumouksellista draamaa.

Büchneria kiinnosti draamassa sen poliittinen voima. Hän on ensimmäisiä, joka tietoisesti pyrki tekemään yhteiskunnallisesti vaikuttavaa draamaa.

Büchner ei uskonut aikansa kirjallisuusliikkeen ”Nuoren Saksan” aatteellisiin pyrkimyksiin. Kirjeessään eräälle Nuoren Saksan johtavalle kirjailijalle hän kirjoitti:

”Ettäkö sivistynyt luokka uudistaisi yhteiskunnan jonkin aatteen avulla ? Mahdotonta ! Meidän aikamme on puhtaasti aineellinen. … Olen vakuuttunut siitä, ettei sivistynyt ja hyvinvoipa vähemmistö halua milloinkaan luopua kireästä suhteestaan suureen kansanluokkaan, miten paljon se sitten itselleen vallanpitäjiltä myönnytyksiä kaivanneekin. Ja suuri luokka itse? Siihen tepsii vain kaksi vipusinta, aineellinen kurjuus ja uskonnollinen fanaattisuus.”

(Büchner kirjeessään Gutzkowille 1836 suom. Riitta Polttila s. 226)

”En sentään kuulu itse henkilökohtaisesti niin kutsuttuun Nuoreen Saksaan, Gutzkowin ja Heinen ryhmittymään. Vain täysin väärä näkemys yhteiskunnallisista oloistamme voi saada ihmiset ajattelemaan, että olisi mahdollista muodostaa uskonnolliset ja yhteiskunnalliset käsityksemme kokonaan uudelleen päivänpoliittisen kirjallisuuden avulla… Itse kuljen omaa tietäni ja pysyttelen draaman alueella.”

(Büchner perheelle 1.1.1836 SUOM. Riitta Polttila s.223)


DANTONIN KUOLEMA

”Dantonin kuoleman (Dantons Tod) ” aiheena on Ranskan vallankumouksen epäonnistuminen. Büchnerin kaltaisen kumouksellisen olettaisi asettuvan jakobiinien puolelle ja kirjoittavan pikemminkin marttyyritarinan vallankumoussankarista kuin miehestä joka joutuu vallankumouksen uhriksi. Hän valitsi kuvattavakseen optimistisen alkuvaiheen sijaan sen surkean lopun. Dantonin sanoin: ”vallankumous on kuin Saturnus, joka syö omat lapsensa.”

Büchner kuvaa Ranskan vallankumouksen viimeisiä vaiheita, kun vallalle tuli Robespierren yritys ratkaista ongelmat murhien ja mestausten avulla.  Hänen vastavoimanaan on vallankumouksen alkuvaiheen johtaja, Dantonin, joka nyt syrjäytettynä joutuu salamurhan kohteeksi.

Vastavoimia näytelmässä ovat Robespierre sekä Danton.  Näiden lisäksi Büchner tuo mukaan kolmannen voiman: Pariisin nälkiintyneet kansanjoukot. Hän asettaa Robespierren ja Dantonin konfliktiin tätä taustaa vasten. Kumpikaan ei pysty ratkaisemaan konkreettista nälkäongelmaa. Robespierre lisää vain verenvuodatusta eikä tuo kansalle leipää. Danton asettuu vastustamaan terroria, mutta on voimaton.


WOYZECK

Büchnerin ”Woyzeck” oli tyyliltään uudenlainen, se antoi ratkaisevia virikkeitä ekspressionistiselle draamalle. Büchner loi purevan ja niukkasanaisen tyylin josta on karsittu kaikki kaunopuheisuus. Woyzeck on sotilas, jota vainoaa pelon ja pakkomielteiden puuskat. Kun hänen avovaimonsa pettää häntä kevytmielisen rumpalin kanssa, Woyzeckin itsehillintä ja järki pettää ja hän tappaa vaimonsa.  Lyhyet, paljaat kohtaukset ovat kuin olisivat peräisin painajaisista tai kuumehoureesta. Kuin päähenkilön hallusinaatiot olisivat näyttämöllä. Keskustelut hän korvaa sarjalla vahvoja kuvia.

.

Büchnerin teos löytyi vasta 40 vuotta kirjoittamisen jälkeen Büchnereiden ullakolta 1875.

”Woyzeckin” lähtökohtana on todellinen tapaus. Vuonna 1821 tuomittiin eräs Woyzeck niminen, äärimmäisen köyhä parturi mestattavaksi rakastajattarensa tapon vuoksi. Tuomiota pidettiin vääränä, koska teko oli tehty nälästä johtuvassa mielenhäiriössä. Büchner liitti aiheeseensa aineistoa muista vastaavanlaisista tapauksista ja  hahmotteli siinä nälän, yhteiskunnallisen sorron  ja tajunnan häiriöiden yhteyksiä.

Näytelmässä Woyzeck saa hieman lisätuloja toimiessaan erään tohtorin koekaniinina. Hän syö viikkokausia pelkkiä herneitä ja tohtori tarkkailee objektiivisesti hänen tajuntansa hämärtymistä.

Tohtori: … Katsokaa: tämä mies ei ole kolmeen kuukauteen syönyt muuta kuin herneitä. Nähkää vaikutus, koetelkaa: miten epäsäännöllinen valtimo. Ja katsokaa hänen silmäteriään.

Woyzeck:  Tohtori, minua huimaa (menee istumaan)

Tohtori: Ryhtiä, Woyzeck! Enää muutama päivä, sitten on koe lopussa. Huomatkaa hyvät herrat, vaikutus! (Opiskeloijat tunhnustelevat Woyzeckin ranteita ja ohimoita, koputtavat hänen rintaansa)  A propos, Woyzeck, näytäpä herroille, miten osaat liikuttaa korviasi ! Olen monta kertaa tahtonut näyttää teille nuo erikoiset pikku liikuttajalihakset. No, antaa tulla, Wyzeck !

Woyzeck: Voi tohtori!

Tohtori: Tomppeli, pitääkö minun ruveta liikuttamaan korviasi? Oletko yhtä haluton yhteistyöhön kuin kollikissa? – No hyvät herrat! Ilmeinen muuntuma aasin fysionomiasta: matriarkaalinen kasvatus, ja äidin kieli saavat sen aikaan. Kuinka monta hiuskarvaa äitisi on siepannut sinulta hellän rakkauden muistoksi? Muutamassa päivässä hiuksesi ovat huvenneet. Niin, hyvät herrat, herneet! (suom. Eeva-Liisa Manner, s.180)

Maailmankatsomukseltaan Büchner oli fysiologi ja materialisti, joka rinnasti köyhälistön aliravitsemuksen ja yhteiskunnan alistavat rakenteet. Büchner näki avoimen ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin punoutuneen sorron yhteydet. Seuraavassa kohtauksessa on puhe moraalista ja nälästä:

Woyzek:  Me köyhät… nähkääs, herra kapteeni, raha, raha! Kun ei ole rahaa, sitä tekee kaltaisiaan äpäriä maailmaan. Me olemme vain lihaa ja verta, osamme ei ole helppo, ei tässä eikä tulevassa maailmassa. Luulen, että kun tulemme taivaaseen, saamme auttaa ukkosta jyrisemään.

Kapteeni: Woyzeck, sinulla ei ole tapoja, et ole hyväntapainen ihminen! Lihaa ja verta? Kun minä sateen jälkeen katson ulos ikkunasta ja näen valkosukkaisten säärien loikkivan kujan yli – kirottua, Woyzeck, silloin lempi menee minuun. Minä olen myös lihaa ja verta. Mutta säädyllisyys, Woyzeck, hyve, hyve! Kuinka minä sitten saan aikani kulumaan? Minä sanon itselleni: olet hyveellinen ihminen – tunteellisesti – hyvä ihminen, hyvä ihminen.

Woyzeck: Niin, herra kapteeni, hyve – ei kai minulla ole hyvettä, kaikki mitä meillä on on luontoa. Mutta jos olisin hieno herra ja minulla olisi hattu ja kello ja päällystakki ja osaisin puhua kauniisti, silloin olisin hyveellinen. Varmaan hyve on kaunis asia, mutta minä olen köyhä mies.”

(suom. Eeva-Liisa Manner, s.162)

Myöhemmin Brecht otti Büchnerin esikuvakseen ja löysi tältä moton:  ihmisellä ei ole moraalia niin kauan kuin hän on nälissään.

Büchner kuoli lavantautiin 24 vuotiaana, eikä voinut aavistaakaan mikä vaikutus hänen draamoillaan tulee olemaan 1900 –luvulla.