Raskolnikovin tilanne

by Tero-Erik Sakari Tuomala last modified Dec 23, 2012 03:00 PM

Dostojevskin Rikos ja rangaistus-teoksessa nihilistinen opiskelija Raskolnikov on kirjoittanut artikkelin, jossa hän puoltaa vahvemman ja älykkäämmän ihmisen oikeutta asettua moraalin yläpuolelle. Hän työntää muut ihmiset pelkiksi statisteiksi omiin pyrkimyksiinsä nähden. Osoittaakseen olevansa ihanteidensa tasolla hän murhaa vähäpätöisen panttilainaajaeukon ja hätäpäissään myös tämän sisaren.

Eräässä kirjeessään Dostojevski kertoi pyrkineensä luomaan psykologisen näkökulman rikokseen. Raskolnikov elää äärimmäisessä köyhyydessä, ja hänestä näyttää, että kaikki muut Pietarissa pyrkivät vain rikastumaan. Tämä ajatus, sekä eräänlainen Napoleon-muoti, eli ajatus nerojen ja sankareiden oikeudesta käyttää tavallista rahvasta hyväkseen, saa hänet tekemään tekonsa. Hän päättää yhdellä ratkaisulla vapautua surkeasta tilanteestaan.

Raskolnikov on sisäisesti ristiriitainen hahmo (raskol´nik  - skismaattinen); hän on välillä rationaalinen, välillä irrationaalinen, välillä paha ja välillä hyvä, aina sen mukaan millaisia ihmisiä hän kohtaa, ja millaisessa mielentilassa hän on.

Raskolnikovin tekemä murha ei ole vain kylmä ja laskelmoitu teko, vaan sitä ympäröivät monenlaisen epäröinnin vaiheet.  Tässä mielessä Raskolnikov on Hamletin perillinen, joka ratkaisee toiminnan ja toimimattomuuden ristiriidan lopulta omalla tavallaan.

Murhasta ähtee liikkeelle hurja dialektinen selvittely, jossa Raskolnikovin sisäinen puhe saatetaan vuoropuheluun  kahden ratkaisevan henkilön, juristi Porfirin sekä pyhimysmäisen porton Sonjan kanssa.

Raskolnikov hakeutuu rikosta tutkivan Porfirin seuraan ja pyrkii tämän ystäväksi. Raskolnikov vie keskustelua usein kohti murhaa, jopa niin pitkälle että yksi sana voisi paljastaa hänet. Hän saa tästä tyydytystä. Ennen pitkää Porfiri aavistaa opiskelijan salaisuuden ja leikkii Raskolnikovin kanssa.

Raskolnikovin rakastettu, katunainen Sonja, myy itseään välttääkseen nälkää. Raskolnikov on ainoa joka kohtelee häntä kunnioittavasti, samalla kuitenkin Sonja huomaa että miestä riivaa jokin. Hän pyrkii saamaan asian selville, kunnes aavistaa sen, ja Raskolnikov tunnustaa.

Raskolnikovin tekoa on tulkittu filosofiselta kannalta monin tavoin. Eräät tulkinnat ovat nähneet teossa äärimmilleen viedyn rationalismin. Raskolnikov yrittää sivuuttaa kylmän päättelyn avulla moraalin; hänen mukaansa mitättömän ihmisen saa tappaa, jos se auttaa kehityskykyisempää yksilöä. Raskolnikovin kautta tulee esille kysymys, voiko ylempi ja kehittyneempi ihminen käyttää alempia hyväkseen. Dostojevskin aikaan tämä kysymys oli vahvasti esillä keskusteltaessa Napoleonin hahmosta. Myös Raskolnikov vertaa itseään Napoleoniin ja kysyy, eikö inhimillinen suuruus perustu paremman ihmisen tarpeelle kehittää itseään omiin mittoihinsa.

Raskolnikov on kuitenkin ristiriitainen hahmo, ja hän vain yrittää olla äärimmäinen rationalisti. Hänen toimintansa herättää jatkuvasti uusia kysymyksiä. Jos hän murhasi rikastuakseen, niin miksi hän ei ollut kiinnostunut saamistaan rahoista? Jos hän murhasi osoittaakseen olevansa napoleonmainen sankari, niin miksi hänellä oli sisäisiä epäilyjä? Miksi teoksessa on sivuhenkilönä juuri tällainen hahmo, Svidrigailov?  Hän on irvikuva Raskolnikovin aatteista. Hän on tämän kaksoisolento ja huonompi minä, vailla sitä hyvyyden ydintä, joka kuitenkin oli olemassa onnettoman nihilistin sisimmässä. Svidrigailov ei voi löytää tietään ihmisten luo kuten Raskolnikov. Tämä tekee itsemurhan toisin kuin sankari, joka sovitettuaan tekonsa saa sen anteeksi.

Yhteiskunnalliseen kontekstiinsa perusteella Raskolnikovin on puolestaan sanottu ilmaisevan venäläisen intelligentsian tilannetta vuonna 1865.  Nuoret nihilistit laittoivat vanhat eettiset periaatteet kyseenalaisiksi.

Raskolnikovin tilanteen on myös sanottu heijastavan taloudellista tilannetta lähes koko Venäjällä. 1860-luvun uudistukset mullistivat Venäjän sosiaalisia rakenteita aivan perustavasti. On sanottu, että Rikos ja rangaisttus on tarkka kuva kirjoittamisvuotensa Venäjästä, ja että teoksen nimi olisi mainiosti voinut olla 1865.

Oikeuslaitoksessa tapahtui muutoksia vuonna 1863,kun vanhan kauden korruptoitunut rikostutkinta sai tehdä tilaa uudenlaiselle tutkinnalle. Romaanissa Porfirin on sanottu edustavan uuden vaiheen, valistunutta kriminologia.

Raskolnikov on nähty paitsi yhteiskunnallisesti myös uskonnolliselta kannalta. Raskolnikovin tie on silloin jaettu kolmeen vaiheeseen: a) epäilyn ja nihilismin vaihe, hengellinen epäily b) joka johtaa syntiinlankeemukseen ja c) josta hän onnistelun ja katumuksen kautta tavoittaa anteeksiantamuksen.

Rikos ja Rangaistus on tulkittu luonnollisesti myös Dostojevskin epätoivoisen elämäntilanteen ilmaisuksi. Jatkuva rahapula, jopa ruuan puute, vaivasi Dostojevskia tuohon aikaan. Hän itse sulkeutui vihamieliseksi kokemaltaan maailmalta, eleli pitkään omissa oloissaan ja eristäytyi murjuunsa kirjoittamaan.

http://www.bartleby.com/318/1001.html