Koominen ja pyhä nenä

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 12.03


Eräänä päivänä venäläisvirkailija ja naisten metsästäjä Kovalev huomaa nenänsä kadonneen. Siitä saa alkunsa ehkä kuuluisin venäläinen novelli, jonka arvoitusta on tulkittu monin tavoin. Sensuuri piti tarinaa likaisena, joten nenän seksuaalinen symbolisuus oli havaittu.

Gogolin pietarilaisnovellien päähenkilö ”Majuri Kovalev” on tyypillinen pikkuvirkamiesten sarjaan kuuluva hahmo, armeijan hierarkiassa hän ei ole majuri mutta haluaa itseään kutsuttavan siten. Neljääkymmentä lähenevä poikamies, joka on tullut Pietariin mainetta tavoittelemaan. Toisin sanoen hän on onnenonkija, opportunisti ja teeskentelijä.

Kovalev ja hänen nenänsä on nähty koomisena muunnelmana romanttisesta kaksoisolento –teemasta. Sankari tavoittelee alter egoaan, joka huutaa miehelle ”minä pärjään itsekseni”, sekä hyppää vaunuihin ja pakenee. Myöhemmin nenä löytyy katedraalista, mutta nyt tämä on omistajaansa korkeammassa virka-asussa.

”Herra! Tarkoitan, te olette minun nenäni”

Nenä vilkaisi majuria ja vastasi; ”Te olette erehtynyt. Meidän välillämme ei voi olla mitään intiimiä kosketusta.”

Monet ovat huomanneet, että Gogolin oma nenä oli huomiota herättävän pitkä. Ehkä se on vihkinyt hänet venäläiseen komiikkaan ja sananlaskuihin, jossa nenä on erikoisasemassa. Huiputettua vedetään tai talutetaan nenästä. Unelias onkii nenällään. Nenän kutiaminen tietää hyviä uutisia, näppylä nenässä tietää että juomingit on tulossa. Venäläisestä huumoriperinteen jälkeläisenä Gogolille nenä sinänsä oli humoristinen.

Varhaisessa Nenän versiossa Kovalev herää ja huomaa että nenän katoaminen oli unta. Mutta myöhemmin Gogol poisti selityksen, niin että lukija jää ihmettelemään toden ja kuvitelman eroa. Gogolin on nähty kuitenkin sijoittaneen uneen viittaavia vihjeitä novelliin: Venäjäksi nenä on ”nos”, joka nurinpäin käännettynä viittaa uneen (son). Toinen uneen viittaava seikka on löydetty päivämääristä. Novellin tapahtumat näyttävät kestävän kolmetoista päivää (25.3 – 7.4.) mutta jos katsotaan ensin uudesta ja sitten vanhasta venäläisestä kalenterista, niin nenän katoaminen ja löytyminen voidaan sijoittaa yhteen päivään; 25.3 on 7.4. vanhan kalenterin mukaan.

Lopulta Kovalevilla ei ole mitään tehtävissä, eksistentiaalinen ahdistus tulee esiin kuuluisassa huokauksessa:

”Hyvä jumala, miksi minulla on näin huono onni? Jos olisin menettänyt jalan tai käden, se ei olisi ollut näin paha; jos olisin menettänyt korvani se olisi siedettävää, mutta ilman nenää…”

Novellista on esitetty myös uskonnollinen tulkinta, jonka avaimena on juuri tuo päivämäärä. 25.3 on täsmälleen yhdeksän kuukautta ennen Kristuksen syntymää, ja ortodoksisen perinteen mukaan sitä on juhlittu hengen hedelmöittämisen päivänä, ja nenän irtoamisen on nähty viittaavan prosessiin jossa poika irtoaa taivaallisesta isästään. Novellissa nenän ensimmäinen itsenäinen teko on mennä temppeliin, ja temppelissä Kovalev väittää olevansa nenän ”isä”. Ja kolmentoista päivän ajan nenä on kansan keskuudessa, kunnes lopuksi palaa isänsä tykö. 

Venäläisessä karnevaalikulttuurissa uskonnolliset ja koomiset elementit eivät välttämättä ole vastakohtaisia.