Tolstoi taiteesta tunteena

by Tero-Erik Sakari Tuomala last modified Dec 23, 2012 12:57 PM


Tolstoin Mitä on taide?-teoksen mukaan taiteen päämääränä tulee olla tunteen ilmaisu. Hänen mukaansa kyse on ruuan tapaisesta perusasiasta; ruuan tulee ravita eikä tyydyttää yläluokan vinoutunutta makua.

”Taide ei ole nautintoa eikä huvitusta, vaan paljoa tärkeämpää. Se on ihmiskunnan elämän orgaani, joka muuttaa järjen vakaumuksen tunteeksi.”

Taiteen tarkoitus on ilmaista tunnetta ja siten palvella ihmisten välistä viestintää, Tolstoi vertaa taidetta kommunikointiin: ”...sanojen avulla ihminen ilmoittaa ajatuksiaan toisille, taiteen avulla hän taas ilmaisee tunteitaan.”

tolstoi
Ilja Repin: Leo Tolstoi (1887)

Tolstoin esimerkkinä on pojan kertomus suden näkemisestä ja pelästymisestä:

”Jos poika kertoessaan uudestaan tuntee saman tunteen ja herättää kuulijoissakin sen tunteen, jota itse on kokenut, niin on hänen kertomuksensa taidetta.”

Tolstoi hyväksyi myös, että ilmaistu tunne on pelkästään kuviteltu. Vaikka poika ei ole kohdannut sutta, hän voi kuvitella, mitä tuntisi jos kohtaisi. Jos pojan onnistuu tartuttaa tunne toisiin, kyse on taiteesta.

Tolstoin mukaan kullakin aikakaudella tai ihmisluokalla on yksi käsitys korkeimmasta hyvästä eli uskonnollinen vakaumus. Taide on hyvää, jos se ilmaisee tämän ihanteen mukaisia tunteita. Esimerkkinä hän mainitsee antiikin Kreikan aistivoimaisen taiteen:

”Jos uskonto pitää elämän tarkoituksena maallisen onnen, kauneuden ja voiman, niin elämäniloa ilmaiseva taide on pidettävä hyvänä taiteena.”

Teoksessa Taiteesta Tolstoi kirjoitti, että taideteoksen tekeminen ei niinkään olisi valmiina olevan tunteen välittämistä vaan tunteen selvittämistä sekä itselle että muille. Hän pohtii uutta tunnetta ja vaikutelmaa, jota muut eivät tunnista:

”Ihmistä alkaa vaivata epäilys, kuvitteleeko hän tai tunteeko hän hämärästi jotain, mitä ei todella olekaan olemassa, vai eivätkö muut vain näe tai tunne sitä. Ja päästäkseen tästä epäilystä hän keskittää kaiken voimansa tehdäkseen löytönsä niin selväksi, ettei hänellä itsellään tai muilla voi olla pienintäkään epäilystä sen olemassaolosta, minkä hän on havainnut.”

ks Jyrki Vuorinen: Estetiikan klassikoita, 1993